Taloyhtiön

Kasvaako isännöinnin osaamispääoma riittävän nopeasti?

Isännöitsijöiden kannattaisi käyttää niin sanottua sosiaalista mediaa, blogeja ja wikejä eli verkkosivuja ja -sivustoja omaan ammattiinsa liittyvän tiedon ja osaamisen hallinnassa ja kehittämisessä. Yhtälailla muutama isännöintiyritys voisi keskenään harjoittaa mentorointia, jolla voitaisiin kehittää sekä yksilötason osaamista, mutta myös vaikuttaa koko organisaation toimintaan. Tällaisia uusia näkemyksiä yksilön ja organisaation osaamispääoman kehittämisestä esitti tekniikan tohtori Leenamaija Otala puhuessaan Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarissa.

Koska isännöintityö, monien muiden ammattien lailla, on muuttunut ”lapiotyöstä läppärityöksi”, se asettaa niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin osaamiselle ja osaamispääomalle uudenlaisia haasteita.

- Voisiko teidän hommaanne siirtää robotille, Leenamaija Otala heitti kysymyksenä ja pisti kuulijakunnan miettimään isännöintiammatin perimmäisiä kysymyksiä.

Toisaalta osaaminen on jaettavissa yksilöosaamiseen ja organisaatio-osaamiseen, mutta olennaisin muutos lienee, että osaaminen on muuntunut entistä enemmän yhteiseksi osaamiseksi ja tiimityöskentelyksi.

- Yksilöosaaminen on hyvä muistaa kätenä. Meillä on tietoja ja taitoja, joita on hankittu koulussa ja työssä työkokemuksena. Tänä päivänä kuitenkaan kukaan ei oikein yksin pärjää ja siksi erilaiset kontaktit ovat erittäin tärkeä osa osaamista. Tässä kohdin tullaan niin sanottuun hiljaiseen tietoon, siihen kokemukseen, jonka olemme menettämässä hirveällä vauhdilla, kun vanheneva ikäluokka poistuu työelämästä. Hiljainen tieto on todella arvokasta ja siksi se täytyisi noteerata. Sen takia me myös tarvitsemme sellaisia keinoja, joilla jaetaan osaamista ja asiakastyötä, Leenamaija Otala johdatti.

Yhtälailla tärkeänä hän piti asennetta: - Sitä, löytyykö minusta se sisäinen ”drive”, olenko valmis tähän jatkuvaan muutokseen, hyppäämään vakiotanssista moderniin tanssiin, koska sitä meiltä kaikilta vaaditaan ja edellytetään, hän toi esiin.

Unohtaa ei pidä myöskään oikeiden työvälineiden ja laitteiden merkitys osaamisessa.

Mistä sitten lähteä liikkeelle?

- Olisin ehdottamassa teille sellaista, mikäli sitä ei ole jo tehty, että alalle laadittaisiin yhteinen tulevaisuuden isännöitsijän osaamisprofiili. Mitkä ovat ne tärkeimmät osaamiset, jotka pitää tulevaisuuden isännöitsijällä olla pärjätäkseen työssään? Niitä voitaisiin miettiä kysymällä, mitä tehtävässä tarvitaan, mitä alalla tarvitaan, mitkä ovat tulevat muutokset ja mitä ne edellyttävät. Sen jälkeen jokainen voisi tehdä oman henkilökohtaisen profiilinsa ja verrata sitä yleiseen, Leenamaija Otala ehdotti kuulijakunnalleen.

Se antaisi henkilökohtaisella tasolla isännöitsijälle kuvan siitä, missä oma osaaminen menee niissä asioissa, joissa haluan olla hyvä ja missä taas ne suurimmat aukot, joita varten pitäisi opiskella. Sen jälkeen tehtäisiin henkilökohtainen opetussuunnitelma.

Samanlaista arviointia kannattaisi Leenamaija Otalan mukaan tehdä organisaationkin tasolla, koska tänä päivä on ajateltavissa niinkin, ettei osaamisessa ole kysymys pelkästään yhden henkilön osaamisesta, vaan koko tiimistä ja organisaation yhteisestä osaamispääomasta.

Erilaiset oppimismahdollisuudet käyttöön

- Nyt pitää muistaa se, että oppiminen on aina muutos meidän ajattelussamme tai käyttäytymisessä. Kun puhutaan koko työyhteisöstä, isännöitsijätoimistosta, oppiminen porukalla tarkoittaa sitä, että osaamme toimia ja ajatella jostakin asiasta pysyvästi eri tavalla. Tämä jo osoittaa, että oppia voi monella tavalla - koulutus on vain yksi tapa.
 
- Jos taas ajatellaan oppimista aivojen kannalta, niin se on sitä, että aivoihin jää pysyvä muistijälki.

- Oppiminen on myös sosiaalista. Koska meidän pitäisi nykyään oppia nopeasti, opitaan aina paremmin, kun on enemmän ihmisiä mukana ja voidaan yhdessä miettiä asioita, sen sijaan, että niitä vain omin päin pähkäilemme.
 
Olipa menetelmänä sitten koulu, kurssit, lukeminen, tekemällä oppiminen, ongelmanratkaisumenetelmien hyödyntäminen, kirjallisuus ja asiantuntijat tärkeintä Otalan mukaan kuitenkin on, että jokaisella on mahdollisuus löytää oppimiselleen itselleen sopivin tapa ja saada myös työnantajan puolelta siihen mahdollisuudet.

Hyvä tapa on se, että innostutaan lukemisesta ja sitten kerrotaan muillekin, mitä on luettu ja keskustellaan, miten uusia asioita voitaisiin siirtää omaan organisaatioon tai mitä uusi asia voisi omassa organisaatiossa merkitä.

Lisäksi hän kehotti hyödyntämään kokemuksiin perustuvia yksilöllisiä oivalluksia ja kokeilemaan niiden soveltamista tai merkitystä omassa työyhteisössä.

Monet ihmiset oppivat tekemällä. Tässä kohdin Leenamaija Otala kehotti huomioimaan sen, että jos sitten halutaan oppia tekemällä itse, niin myös peilataan sitä, miten asioita on tullut tehtyä, miten niitä nyt tehdään eri tavalla ja siltä pohjalta arvioidaan, saadaanko uudella tavalla toteutettuina parempia tuloksia aikaiseksi.

Ongelmanratkaisutekniikoita hän piti myös hyödyllisinä yhteisen osaamispääoman vahvistamisessa. Yksi idea olisi sekin, että kukin työntekijä opettelee jonkin ongelmanratkaisutekniikan, valitaan jokin ongelma ja sovelletaan kunkin oppimaa tekniikkaa ongelman ratkaisemisessa.

Kollegiaalista oppimista mentoroinnin avulla

Koska oppiminen edellyttää oman pääkopan käyttöä, Leenamaija Otala piti yhtenä oppimisen muotona mentorointia, jossa osaava, kokenut, senioriasemassa oleva asiantuntija ohjaa vuorovaikutussuhteessa nuorempaa, kehityshaluista työntekijää.

Tällaista oppimiseen ja asioiden peilaamista helpottavaa toimintaa voisivat Leenamaija Otalan mielestä harjoittaa yritykset keskenäänkin: - Pari firmaa voisi sopia keskenään, että ollaanpas keskenämme mentoreita, jolloin syntyy kollegamentorointia.

Hän muistutti siitäkin, ettei mentorin tarvitse välttämättä olla edes iäkkäämpi, vaan esimerkiksi tietotekniikan asioissa voisi mentor olla hyvinkin nuori henkilö ja siksi hyvä opastaja.

Sosiaalinen media uusi ulottuvuus

- Itse asiassa on tärkeä huomioida, miten paljon tietoa saadaan kollegoilta. Siihen käyttöön on tänä päivänä tullut sosiaalinen media, Leenamaija Otala johdatti kuulijansa miettimään, mikä merkitys verkostosivuilla ja -sivustoilla, esimerkiksi blogeilla ja wikeillä, voisi olla oman osaamispääoman vahvistamisessa. Hän kehotti hyödyntämään niitä kollegojen välisenä, taloyhtiöiden hallinnon, työpaikan tai projektien sisäisinä tiedonsaanti- ja tiedonhankintakanavina.

- Pidän niiden merkitystä erittäin suurena tiedon ja osaamisen hallinnassa, Leenamaija Otala korosti.

Yhden isännöitsijän kirjoittamasta blogimerkinnästä voi kehittyä hänen mukaansa melkoinen tietopaketti, kun eri ihmiset ovat kommentoineet sitä, mitä blogiin on alussa esimerkiksi tulevaisuuden isännöinnin näkymistä kirjoitettu.

Wiki taas on verkkosivusto, johon voi osallistua käyttöoikeuden saaneet. Leenamaija Otala hahmotteli esimerkiksi johonkin projektiin liittyvien pöytäkirjojen viemistä wikiin:

- Sehän olisi aivan ihanteellista, kun paikalla olleet voisivat jokainen kommentoida pöytäkirjaa suoraan sen sijaan, että sitä lähetetään sähköpostilla jokaiselle miettien, että mikähän versio kenelläkin on käytössä ja kuka kokoaa muutokset. Wikissä ne tapahtuisivat kaikki samassa paikassa. Jokainen muutos jäisi näkyviin. Muutoksen tekijä näkyisi ja voitaisiin jäljittää. Tällaisella yhteisellä tiedostolla on pystytty tosi paljon nopeuttamaan tiedon luomista. Näillä on myös saatu valtavia aika- ja tehokkuussäästöjä aikaiseksi, Leenamaija Otala toi esiin.

- Sosiaalinen media on tärkeä siinäkin, kun halutaan käyttää kollegoja osaamisen ja tiedon lähteenä. Niinpä aina voi kirjoittaa sivustolle, että kuka tästä asiasta tietäisi, minulla on tällainen ongelma. Ja voi olla varma siitä, että jossakin vastaava ongelma on jo ratkaistu, hän jatkoi.

Taiteilija Jorma Uotisen ja Leenamaija Otalan mielenkiintoisten esitysten innoittamina yleisössä jatkui vielä keskustelu siitä, miten isännöitsijä pystyy uudistumaan, kun isännöitsijän työssä tuntuvat vallitsevan maailma: ”yleisö ja teatteri ovat joka vuosi samat, miten uudistaa esitystä.”

Leenamaija Otala kehotti hyödyntämään nimenomaan sosiaalista mediaa. - Olen sitä mieltä, että sosiaalisen median välineet tarjoavat isännöitsijän työhön juuri sellaisen uuden ulottuvuuden ja sovellusmahdollisuudet, joiden avulla voidaan uudistua ja aikaansaada ”uutta, modernimpaa teatteria”.

Työkunto tarkoittaa älyllistäkin kuntoa

- Pitää olla hyvä työkunto, mikä ei enää tarkoitakaan sitä, että on hyvässä fyysisessä kunnossa, vaan sitä, että pääkoppani on kunnossa. Älyllinen kunto on tämän päivän työhyvinvoinnin keskeinen osa. Se auttaa ihmistä selviytymään jatkuvassa tietotulvassa, jatkuvassa oppimistarpeessa ja  jatkuvassa muutoksessa, auttaa tekemään päätöksiä, auttaa ratkomaan ongelmia, eikä stressikään tunnu niin pahalta, kun on pääkoppa kunnossa. 

- Älylliseen kuntoon vaikuttaa aivojen käyttö. Jos lopetetaan ajattelu, samalla kunto menee eli aivoja pitää käyttää koko ajan, hän jatkoi muistutuksiaan.

Aivoja voidaan käyttää myös vanhalla kisälli-mestari-periaatteella ja oppia sitä kautta. Ymmärretään hiljaisen tiedon arvo ja merkitys. Tarvitaan kaaoksen ”hanskaamiseksi” erilaisia ajattelun työkaluja, kuten ongelmanratkaisutekniikoita ja systeemiajattelua.

-Tunneäly on myös tärkeä siksi, että ihmiset, joilla on korkea tunneäly, ovat optimistisia, Leenamaija Otala sanoi.

Hän totesi tutkimusten osoittaneen, että tunneälykkäät ihmiset pärjäävät, koska he näkevät asioissa positiivisen ratkaisun ja vaihtoehtoja.

-Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että tällaiset ihmiset kykenevät luomaan mielikuvia. He pystyvät luomaan mielikuvia tulevaisuudesta ja siitä, miten asiat sujuvat ja miten niistä selviävät. Mielikuvat taas liittyvät kokemukseen ja jälleen kerran tullaan siihen, että mitä enemmän kokemusta, sitä parempi. Eli mitä korkeanumeroisempi ikä ihmisellä on, se ei ole huono asia, vaan hyvä asia, koska hän pystyy helpommin luomaan myös mielikuvia kuin nuori. Eli tulemme siihen, että tunneälyäkin pitää harjoittaa ja tukea, jotta se säilyy.

Meditaatiohetkiä päiviin

- Pitäisi muistaa, että asioiden loksahtelu paikoilleen aivoissa vaatii aivoilta 10 herziä, joka on niin sanottu meditaatiotaso. Eli pitäisi löytää päivästä se aika, jolloin on ”tyhjää tilaa” ja aivot ehtivät loksauttaa asioita paikoilleen, minkä ansiosta syntyy pysyviä muistijälkiä. Hiljaiset huoneet tai leposohvat tai muut tällaiset eivät ole huonoja. Jos ihminen saa käyttöönsä ”tyhjän tilan”, hän kykenee miettimään, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, mitkä haluan oikeasti painaa mieleen ja mitkä tarkoittavat minulle jotakin ja mitkä ovat niitä vähemmän tärkeitä asioita.

- Fyysinen kunto on aina tärkeä - muistaa, että aivotkin tarvitsevat ravintoa käyttävät 20 prosenttia koko energiatarpeesta. Silloin kun on tosi tiukkaa, silloin kannattaa pitää huolta siitä, että ravintopuoli pysyy kunnossa.
Unen tarpeesta on todettu, että lapiosta läppäriin siirtymisen myötä ja tietoyhteiskunnan aikakaudella ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin tehdessään lapiohommia. Ihmisen pitäisi tämän tietämyksen mukaan nukkua vähintään kuusi tuntia. Tutkimuksissa taas on havaittu, että jos viitenä yönä peräkkäin unen määrä jää esimerkiksi vain neljään tuntiin ja vaikka viikonloppuna yrittäisi kuroa univelkaa kiinni nukkumalla tuplasti enemmän, suorituskyky ei palaudukaan sille tasolle, missä se on ollut ennen viikon vähäistä unta.