Taloyhtiön

Isännöitsijät verkoston napoina ja vuorovaikuttajina
Kiinteistöasioissa on aina mukana suuria tunteita, eikä siksi ole yhdentekevää, minkälaisessa mielentilassa isännöitsijä tulee mukaan vuorovaikutustilanteisiin. Tässä oli filosofi Maija-Riitta Ollilan Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarissa esittämä johdatus siihen, miksi on tärkeää, että isännöitsijä pitää huolta omasta sielustaan, osaa pomminvarman rentoutumiskeinon, ymmärtää toimivansa verkoston napana ja yhteisten päämäärien eteen, eikä unohda yksinkertaisia, persoonasta lähteviä viestinnän keinoja.

Koska isännöitsijän arkipäivässä tulee eteen useita, suuriakin tunteita herättäviä tilanteita, filosofi Maija-Riitta Ollilan mielestä olisi tärkeä, että isännöitsijä ymmärtää, minkälaisessa mielentilassa vuorovaikutustilanteisiin olisi tultava mukaan.
– Kielteisten tunteiden vallassa ei kannata tehdä mitään, hän huomautti ja selitti, miten tärkeää on omasta sielusta huolen pitäminen.
– Jokaisella ihmisellä pitäisi olla pomminvarma keino mielen huoltoon ja erityisesti sellainen menetelmä, joka on käytössä arjessa, hän korosti.
– Ihminen ei pysty kiistelemään, kun hän on täysin rento, hän vielä muistutti selitykseksi sille, miksi rentoutumisen taito on tärkeä jokapäiväisessä elämässä ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

”Näytä taivas!”
Maija-Riitta Ollila lähestyi isännöitsijän vuorovaikutustaitoja monesta näkökulmasta. Silloin kun puhutaan onnistuvasta toiminnan muuttajasta, hänen mielestään tarvitaan selkeä, suorastaan kristallinkirkas, päämäärä.
– Ja ellei selkeää päämäärää ole, se on keksittävä, hän korosti.

Esimerkin Winston Churchillistä varmasta voitosta puhutteli: Varma voitto saavutetaan, kun vuodatetaan verta ja hikeä yhteisen asian eteen.
Isännöitsijän vuorovaikutustilanteiden kannalta on yhtä lailla kysymys veren ja hien vuodattamisesta yhteisen päämäärän  eteen. Isännöitsijällä pitää siis olla päämäärä. Ja ellei se ole kirkas, täytyy Maija-Riitta Ollilan mielestä keskustella ja löytää päämäärä asioiden ytimestä.
– Jos päämäärä ei ole kristallinkirkas, ihminen ei tiedä, mihin voimansa suuntaa ja minkä jättää silloin sivuun ”kehällisenä puuhasteluna”, hän varoitti.

Hänen mielestään on ymmärrettävää, että nykyajan ”korpisoilla”, arkielämässä ja maailmassa, on paljon tekemistä ja rutiineja, jotka vain täytyy tehdä. Siitä huolimatta kannattaisi hänen mielestään muistaa, että kirkkaan päämäärän tavoittamiseksi toimiminen säästää myös aikaa.

”Verkko ilman hämähäkkiä...
vai oliko se hämähäkki ilman verkkoa.” Viestintä on Maija-Riitta Ollilan mielestä nykyisin tärkeämpää kuin ennen, koska maailma on niin verkostoitunutta. Hän kuvasi maailman verkostoa sellaisena, jossa on erilaisia solmuja, linkkejä ja napoja, jotka osaltaan vaikuttavat verkoston muihin osiin.
”Verkoston kytkeytynein napa on sen johtaja. Verkosto elää ja jatkaa kuitenkin toimintaansa, vaikka johtaja eliminoitaisiin. Maailmaa voidaan parantaa luomalla huonojen verkostojen sijaan hyviä, joihin solmuilla on halu kiinnittyä”, kertoivat hänen esityksen kalvot.
 
Tämän jatkeeksi hän esitti yleisölle kysymyksen, haluaisitko olla viestijänä mieluummin apulaismessias vai talk show -isäntä tai kuka olisit Lumikki ja seitsemän kääpiötä -sadun hahmoista. Tärkeintä kuitenkin oli esimerkin kautta huomata, että olisitpa sitten seitsemästä kääpiöstä Vilkas tai Ujo, he kaikki ovat merkittäviä tekijöitä omassa yhteisössään, siis niin sadussa kuin arkisessakin elämässä.
”Oman roolin etsimisessä yksi koko ei sovi kenellekään”, hän heitti ja muistutti, ettei ihmisen tarvitse muuttua myöskään mallikuviensa mukaisiksi, vaan löytää aidosti oma itsensä.

Mitkä verkoston ja yhteisön jäsenten ominaisuuksista ovat sellaisia, että ne palvelevat parhaiten yhteisöään. Tässä kohdin hän nosti esiin Aristoteleen määritelmän suurisieluisesta ihmisestä, joka määritelmä sopii hänen mielestään edelleenkin maailman muuttajan ihanteeksi, kunhan sielun suuruus tulkitaan verkostojen tarpeiden kautta.
Tämän jälkeen yleisölle annettiin tehtäväksi miettiä, mitkä ominaisuudet ihmisessä auttavat toimimaan verkoston napana. Vastauksissa tuotiin esiin muun muassa avoimuus, analyyttisyys, määrätietoisuus, selkeäsanaisuus, hyvä ulosanti, sellainen henkilö, jolle halutaan kertoa tietoa. Heittipä yksi kuulijakunnassa filosofisen ajatelman siitä, että hyvä ominaisuus olisi toimia ensin kaasua ja sitten jarrua -periaatteella eli osaa ottaa ensin kaksi askelta eteenpäin ja palata sitten yhden askeleen taaksepäin.

Onnellisuus ja huomatuksi tuleminen
Maija-Riitta Ollila johdatti kuulijansa pohtimaan verkoston napana toimivan ja maailman muuttajan ominaisuuksia myös puhelinesimerkin kautta.
– Olisitko valmis hankkimaan maailman ainoan puhelimen, hän kysyi ja myös vastasi, ettet varmaankaan, sillä maailman ainoalla puhelimella ei tee mitään, koska ei ole ketään kenen kanssa sen välityksellä keskustella.

Tämä oli johdantona taas siihen, että ihmisten täytyisi olla anteliaita, ja ”ellei ole muuta annettavaa, voi ainakin jakaa hyvää mieltä.”
Myös onnellisuutta tarvitaan. Maija-Riitta Ollilan mukaan suomalaiset yleensä kokevat olevansa enemmän tyynen tyytyväisiä kuin ekstaasin tasoisessa onnellisuuden olotilassa.
– Me tarvitsemme myös enemmän palautetta, hän perusteli lainaten tähän filosofista mietettä: Oleminen on havaituksi tulemista eli käytännöllisemmin sanoin minä olen tässä, huomaa minut.

”Aaltopituuksien aavistelu”
Viestimiseen ja arvoihin liittyvänä ajatuksena hän nosti esiin: ”Tavoitteista viestivän ihmisen persoona on hänen sanomansa tärkein mainos ja suuri sanoma vaatii suuren sielun.”
”Verkostoissa väitteleminen ei riitä. On osattava vietellä. On kohdattava keskustelukumppani hänen omassa maailmassaan hänen omalla tavallaan.”
”Minkälaisia ovat tunteet työkaluina ja pitäisikö tunteet tartuttaa?”
Isännöitsijöiden kannattaisi viestimisen kannalta muistaa sellainenkin asia, että tarina, esimerkki ja vertaus uppoavat yleensä hyvin ihmisten alitajuntaan.
– On sanottava asioita, joita niiden kuulija ei saa pois mielestään, hän neuvoi.

Kysymys on siis oikeasta puheesta todellisille ihmisille: ”Kun puhumme todellisten ihmisten kanssa todellisista asioista, saamme tulokseksi aitoa motivoitumista ja yhteistoimintaa. Kun viestintä on bullshit-perustaista, tuloksena on tyhjien sanojen tuottama nääntymys ja turhautuminen.”

Lisäksi hän korosti, miten tärkeää on, että isännöitsijä osaa kääntää kiinteistöalan kielen puhujan ja vastaanottajan elämismaailman kielelle.
– Sanat saavat totuudellisuutensa puhujansa persoonasta, Maija-Riitta Ollila kiteytti viestinnän merkityksen filosofikollegoilleen.