Taloyhtiön

- Asunnon ja niihin liittyvien muiden oleskelutilojen puhtauden, lämpötilan, kosteuden, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tiloissa oleskeleville terveyshaittoja, Vantaan kaupungin terveydensuojelutarkastaja Kari Grönberg kiteyttää hyvän asumisterveyden olosuhteet.

Asuntojen terveydellisten olojen valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin.
- Asunnontarkastuksia teemme asukkaiden pyynnöstä. Ensin asukkaan on kuitenkin aina otettava yhteys asunnon omistajaan, käytännössä usein taloyhtiön isännöitsijään. Parhaassa, ja hyvin monessa tapauksessa ongelma selviääkin ilman viranomaisen toimenpiteitä, hän korostaa.

Vantaan kaupungin terveydensuojelutarkastajana Kari Grönbergillä on viiden vuoden kokemus. Asumisterveyden eteen LVI-insinöörin koulutuksen saanut mies on tehnyt työtä jo kymmenen vuotta: ensin vuoden Helsingissä, sitten neljä vuotta Espoossa.
- Asunto on asunto kaikkialla ja sen terveellisyyttä koskevat samat säädökset kunnista riippumatta. Toki pieniä kuntakohtaisia eroja on esimerkiksi vireilletulossa. Myös tittelit vaihtelevat: Helsingissä nimike on ympäristötarkastaja, perinteinen terveystarkastaja -nimike on myös käytössä monissa kunnissa.

Mikä on terveyshaitta?

Terveyshaitan voi aiheuttaa muun muassa kosteus, lämpöolosuhteet, haju, melu, kemialliset emissiot. Mikä sitten on asunnossa oleva terveyshaitta?
– Tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan asuinympäristöstä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai terveyden häiriötä. Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista, Grönberg vastaa.

Grönbergille tulevat yhteydenotot, tavallisesti puhelinsoitot, koskevat esimerkiksi melua, kylmyyttä, hajuja, ilmanvaihdon ongelmia.
– Tavallisin tapaus on kuitenkin se, että asukas epäilee kosteus- tai homevauriota, Grönberg listaa.
Marssijärjestys on hänen mukaansa sellainen, että ensimmäiseksi tarkistetaan, onko asukas ottanut jo yhteyttä kiinteistöön omistajaan.
- Jollei, me kehotamme häntä kertomaan epäilyistään esimerkiksi taloyhtiön isännöitsijälle, hallituksen puheenjohtajalle tai vuokranantajalle. Kiinteistön omistaja on velvollinen selvittämään ongelman syyn ja korjaamaan epäkohdat, Grönberg korostaa.

Jollei kiinteistön omistaja sitten asukkaan pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin, tai jos haitan olemassaolosta on erimielisyyttä, asukas voi ottaa yhteyttä ympäristökeskuksen terveydensuojelutarkastajaan.
- Jos me asunnontarkastuksessa toteamme terveyshaittaa aiheuttavan tekijän tai tekijöitä, annamme rakennuksen omistajalle korjauskehotuksen. Mikäli korjauskehotusta ei noudateta, voidaan asiasta tehdä terveydensuojeluviranomaisen korjausmääräys, jota tarvittaessa voidaan tehostaa uhkasakolla. Viimeisenä pakkokeinona korjauksen teettämiseksi asunto voidaan asettaa asumiskieltoon, Grönberg selvittää.

Grönbergin mukaan taloyhtiöt ovat nykyään varsin valveutuneita. Selvissä tapauksissa terveyshaittaa aiheuttanut ongelma korjataan ilman viranomaisen mukaantulotarvetta.

Asunnontarkastuksesta tarkastuspöytäkirja

Grönberg korostaa, että viranomainen ei tee asunnontarkastuksia asunnon myynnin, oston tai rakennuksen kunnon arvioinnin tarpeisiin, vaan pelkästään epäillyn terveyshaitan osalta.
- Niitäkin soittoja tulee säännöllisesti, hän kertoo esimerkkinä ihmisen kekseliäisyydestä.
Vantaalla uusia asunnon tutkimuspyyntöjä tulee vuositasolla 150 - 200. Asunnontarkastuksia tehdään vuosittain 200 - 250. Valtaosassa mahdollisen terveyshaitan olemassaolo selviää jo ensimmäisellä käynnillä. Tarkastaja ratkaisee itsenäisesti, mitä tutkimuksia, näytteitä tai mittauksia terveyshaitan olemassaolon arvioimiseksi kulloinkin tehdään.

Arvioinnin ohjeena on Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje vuodelta 2003. Siitä on vastikään julkaistu myös uusittu soveltamisopas "Asumisterveysopas", jossa ohjeita on täsmennetty ja täydennetty erityisesti asunnontarkastusta koskevien säädösten osalta. Ammattilaisten lisäksi se on hyvä ohje myös maallikoille; siinä on selvitetty sekä asumisterveyteen liittyvän viranomaisvalvonnan kulku että esitelty asunnon fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset olosuhteet ohjearvoineen sekä olosuhteiden mittaustavat ja esitelty korjausten yleisperiaatteita.

Asunnontarkastuksista laaditaan tarkastuspöytäkirja, josta ilmenee tarkastuksissa tehtyjen havaintojen, mittausten ja mahdollisten näytteiden tulokset. Mikäli terveyshaitta todetaan, kehotetaan kiinteistön omistajaa selvittämään todetun haitan aiheuttaja, laajuus, poistamaan terveyshaittaa aiheuttavat tekijät sekä tekemään tarvittavat rakenteelliset korjaukset.

Grönberg huomauttaa, että tarkastuspöytäkirjassa ei esitetä yksityiskohtaisia korjausehdotuksia vaan korjaustavan valinta ja laajuus ovat korjausvastuussa olevan osapuolen tehtäviä.
- Kiinteistön omistajalla on luonnollisesti oikeus itse määrätä, miten rakenteet korjataan. Toki me voimme ottaa korjaussuunnitelmaan kantaa, jos suoraan näemme, ettei sillä terveyshaittaa pystytä poistamaan.

Jälkivalvonta tärkeää

Grönberg huomauttaa, että terveysviranomainen ei luonnollisestikaan valvo tai hyväksy itse korjaustyötä: - Me valvomme pelkästään sitä, että terveyshaitta poistetaan.
- Jälkivalvonnan toteutuksessa on kuntakohtaisia eroja. Itse pyydän korjauskehotuksen saaneelta taloyhtiöltä virallisen vastineen niistä toimenpiteistä, joita he ovat tehneet tai tulevat tekemään haitan poistamiseksi. Kun saan kirjallisen ilmoituksen, otan yhteyttä asukkaaseen ja varmistan puhelimitse, että ilmoituksen asiat ovat paikkansapitäviä. Isoissa tapauksissa käyn usein vielä paikan päälläkin, vaikeissa kohteissa saatan käydä korjausten aikanakin, jotta saan käsityksen korjauksen oikeasta kulusta.
- Sovin isännöitsijän kanssa aina päivämäärän, mihin mennessä kirjallinen vastaus on annettava. Jos kyseessä on pieni tehtävä, aika ei luonnollisesti ole pitkä. Toisaalta isossa ongelmassa, joka vaatii esimerkiksi rakennusten seinänvierustojen aukikaivamista, annetaan aikaa sekä suunnittelulle että työn tekemiselle sopivana vuodenaikana. Sitä ei aina tarvitse kaivaa sydäntalvella, Grönberg toteaa.
Hän sanoo, että kokemuksen myötä tarkastajalle alkaa jo tapausten alkuvaiheessa syntyä tuntuma siihen, kuinka riitaiselta asia vaikuttaa.
- Jos tapaus osoittautuu tulehtuneeksi, tarkastajan on syytä olla tavanomaista tiiviimmin mukana eri vaiheissa.

70 prosenttia kosteusvaurioita

Grönbergin mukaan ylivoimaisesti suurin osa, noin 70 prosenttia tapauksista johtuu kosteusvaurioiden aiheuttamista mikrobikasvustoista. Toisena tulevat ilmanvaihtoon liittyvät terveyshaitat, joita on noin viidennes tapauksista. Materiaaleihin liittyvät emissiot, melu, haju, lämpöolot ovat nekin yleisiä. Usein ongelmia on monia ja ne liittyvät kiinteästi toisiinsa, hän kertoo.
– Paljon otetaan yhteyttä esimerkiksi tupakansavusta, joka leviää asunnosta toiseen. Kaikki hajut, kuten ruuankäry tai pesuaineiden ja kosmetiikkatuotteiden hajut eivät ole välttämättä suoranaisia terveys- vaan viihtymishaittoja, tupakansavun osalta terveyshaittakin selkeästi täyttyy, Grönberg sanoo.
 
Terveellisen asumisen kannalta toistuvaa hajujen siirtymistä asunnosta toiseen ei kuitenkaan voida pitää hyväksyttävänä minkään hajun kohdalla. Hän huomauttaa, että vastoin yleistä käsitystä hajun siirtyminen asunnosta toiseen ilmanvaihdon tai rakenteiden vuotokohtien kautta on monesti helppo todeta. Sen sijaan paljon puhuttu parveketupakoinnin aiheuttama haitta on ongelmallisempi: sehän ei välttämättä aiheudu rakennuksen tai teknisten järjestelmien vioista tai puutteista, joita voisi korjata.

Grönbergin mukaan tarkastajaan yhteyttä ottavalla asukkaalla on useimmiten jo jonkinlainen käsitys siitä, mikä asunnossa on ongelman aiheuttaja.
- Joskus on todella helppo jopa ilman mittauksia todeta, että esimerkiksi ilmanvaihto ei vedä lainkaan. Joskus taas on hyvin vaikeita tapauksia: asukas kokee oireita, mutta tutkimuksissa ei löydy mitään. Silloin joudutaan tekemään laajempia selvityksiä.
- Ensikäynti meillä on aina samankaltainen: ilmanvaihdon toiminta tarkastetaan, rakenteiden pinnat tutkitaan pintakosteusmittarilla. Näppituntumani on, että neljä viidestä tapauksesta selviää jo ensikäynnillä. Jollei ongelma selviä, mietitään tapauskohtaisesti jatkotutkimukset. Kynnys rakenteita rikkoviin tutkimuksiin on viranomaisella korkea. Jos olen varma vaurion olemassaolosta, uskallan kyllä rakenteita avatakin. Kääntöpuoli on se, että jos ongelma näkyy ilman rakenteen avaamista, se on yleensä päässyt jo pahaksi, esimerkiksi elementtisaumojen kautta kulkeutunut kosteus on saattanut levitä laajalle rakenteisiin.

Maksaja on rakennuksen omistaja - ei asukas

Muutama vuosi sitten voimaantulleen lainmuutoksen ansiosta kunnat voivat laskuttaa asuntotarkastuksiin liittyvästä työstä: näytteenottokuluista, laajojen mittausten tekemisestä, tarkastuskäynneistä.
- Jotkut kunnat laskuttavat jo, jotkut eivät. Vantaalla ei tällä hetkellä laskuteta kuin joissakin erikoistapauksissa. Keskusteluja toki käydään koko ajan. Jos tai kun maksullisuuteen mennään, perusajatuksena tulee olemaan, että ns. ensikäynti pysyisi ilmaisena, jottei kynnys ottaa viranomaiseen yhteyttä nousisi, Grönberg selvittää nykytilannetta.

Tärkeä perusperiaate on myös se, että kun laskutetaan, maksaja on rakennuksen omistaja, ei asukas.
- Vaikka asukas on työn "tilaaja", me teemme loppujen lopuksi taloyhtiön vastuulle kuuluvaa työtä. Senkin takia ohjaamme asukkaan aina ensin taloyhtiönsä puheille.
Grönbergin henkilökohtainen mielipide on, että Vantaan kaltaisessa isossa kunnassa maksullisuus kenties byrokratian muodossa lisäisi tarkastajien työtaakkaa enemmän kuin siitä suhteessa saataisiin tuloja.
- Pienissä kunnissa koko ympäristöpuolta voi kuitenkin hoitaa yksi henkilö, jolloin resurssit ja tieto-taito hoitaa asuntotarkastuksia ja tehdä mittauksia on rajallinen. Maksullisuus tuo siellä mahdollisuuden teettää tarkastuksen ja mittauksia ulkopuolisella ja laskuttaa sen rakennuksen omistajalta, hän toteaa.

Siivottomuus erityistapaus

Ainoa tapaus, jossa terveysviranomainen tekee tarkastuskäyntejä taloyhtiön aloitteesta, on siivottomuus.
- Näissä tapauksissa alulle panija on usein siivottoman asunnon naapuri, joka ottaa yhteyttä isännöitsijään. Taloyhtiön velvollisuus on tehdä tarkastuksia siivottomaan asuntoon ja pyrkiä pakottamaan asukas siivoamaan.

Taloyhtiöllä on siihen konsteja, joista järein on asunnon haltuunotto.
- Jos taloyhtiön omat konstit eivät auta, se voi tehdä meille tarkastuspyynnön. Tarkastuksessa on mukana yksi tai kaksi tarkastajaa, taloyhtiön edustajana yleensä isännöitsijä sekä asukas. Jos toteamme asunnon niin siivottomaksi, että sen voi olettaa aiheuttavan terveyshaittaa naapuriasuntoihin, annamme siivouskehotuksen. Jos asukas ei pysty tai halua siivota, taloyhtiö voi tarvittaessa siivouttaa sen ulkopuolisella ja laskuttaa asukasta käyttäen tukena meidän tarkastuspöytäkirjaamme.

Siivottomuustapaukset ovat Grönbergin mukaan monivaiheisia ja -vivahteisia juttuja, joihin usein liittyy muitakin ongelmia.
- Joskus myös siivottomuus -käsitys voi vaihdella. Itse olen käyttänyt yksinkertaisena esimerkkinä sitä, että siivottomuutta ei välttämättä ole se, ettei ole kahteen kuukauteen imuroinut ja on maitotölkki keittiön ikkunalla. Varsinaiseen siivottomuuteen voi usein liittyä esimerkiksi tuhoeläinongelma, joka leviää asunnosta toiseen. Pahin esimerkki ovat ns. tavarankerääjät; jotka keräävät asuntoihin sellaista tavaraa, jonka muut vievät roskalaatikkoon.

Työpaikat käsitellään työsuojelupiirissä

Työpaikkojen terveys ei kuulu kunnalliselle terveysviranomaiselle.
- Ne kuuluvat työsuojelupiirin tehtäväkenttään. Sen sijaan koulut, päiväkodit, hoitolaitokset kuuluvat meille. Sielläkään emme ole niissä työskentelevien, vaan hoitolasten, koululaisten ja hoidettavien terveyden takia, Grönberg kertoo.

Vantaalla asumisterveyttä ja sisäilmaan liittyviä tehtäviä tekee kolme henkilöä, joista kahden työpanos kuluu asuntoterveyteen liittyviin tehtäviin ja yhden koulujen, päiväkotien ja hoitolaitosten tarkastuksiin.