Taloyhtiön

Roihuvuoren Lämmön isännöimissä taloyhtiöissä on suosittu ikkunoiden säännöllistä, 7-8 vuoden välein tapahtuvaa huoltomaalaamista. Se on ollut toimitusjohtaja Markku Litjan mukaan mielekästä, koska monissa 50- ja 60-luvun taloissa olevat puuikkunat ovat olleet niin hyvässä kunnossa, ettei niitä ole kannattanut vaihtaa uusiin. Sen sijaan ikkunoiden sisäpuolisten osien huoltotoimissa on päästy vaihtelevaan lopputulokseen, koska kaikki osakkeenomistajat eivät Litjan mukaan miellä omaa kunnossapitovastuutaan ja huoltotoimien merkitystä ikkunan käyttöikään. Maamme toiseksi vanhin aluehuoltoyhtiö Roihuvuoren Lämpö Oy on vaalinut asiakastaloyhtiöissään säännöllisen kunnossapidon linjaa. Ikkunoissa se on merkinnyt sitä, että niitä on pyritty ensisijaisesti huoltomaalaamaan. Toimitusjohtaja Markku Litja laskeskelee, että 50- ja 60 -luvulla rakennetuissa asunto-osakeyhtiöissä huoltomaalauksia on tehty keskimäärin 7-8 vuoden välein. "Periaatteena on ollut, että me tuomme taloyhtiölle esityksen huoltomaalauksen toteuttamisesta silloin kun se alkaa olla ajankohtainen, ja hallitus käsittelee asian. Huoltomaalaus on voitu yleensä aina perustella niin hyvin, että hankkeet ovat pääsääntöisesti toteutuneet toivottuna ajankohtana", Litja kertoo. Huoltomaalausten työselitykset on laadittu vuosien saatossa omalla henkilökunnalla, jolloin tietämys ikkunoiden kunnossapidon historiasta on säilynyt yhtiössä itsellään. Puuikkunoiden huoltomaalaaminen on ollut Roihuvuoren alueella hyvin yleinen tapa kunnostaa ikkunoita, vaikka joitakin uusien ikkunoiden asennuksiakin on Litjan mukaan tehty. Rakennusviraston toimesta alueelle on valmisteltu, ensimmäisenä kaupunginosana, omia rakennustapaohjeita, joilla pyritään vaalimaan muun muassa alueelle ominaista arkkitehtuuria. Valmistelutyöhön osallistuneen Litjan mukaan ohjeisiin oltiin aluksi voimakkaasti ajamassa sellaista henkeä, että ikkunat pitäisi uusimisvaiheessa aina säilyttää puuikkunoina, jos puu on ikkunan alkuperäinen materiaali. Hänen käsityksensä mukaan tämä vaatimus ei kuitenkaan toteutune lopullisissa suunnitelmissa, vaan niihin on jätetty mahdollisuus käyttää uusimisessa myös muita materiaaleja.

Vesipellit aiheuttavat lisävaurioita

Maalausurakoitsija Keijo Wäärin mukaan puuikkunoiden korjaamista ja huoltomaalausta tehdään vielä runsain mitoin, eivätkä kaikki taloyhtiöt ole lähteneet uusien ikkunoiden vaihtamisen linjalle. "Hyvin paljon joudutaan uusimaan 70-luvun ikkunoita, joissa on käytetty esimerkiksi pähkinänväristä tai muita tummia kuultokäsittelyaineita", mainitsee Wääri. Huoltomaalaus onkin hänen mielestään käyttökelpoinen vaihtoehto ikkunoiden korjaamisessa, kunhan työ tehdään perusteellisesti ja kiinnitetään huomiota ikkunan, mutta myös siihen liittyviin rakenteisiin, erityisesti vesipelteihin. "Vesipellit ovat ongelmallisia. Ne saattavat joskus puuttua kokonaan, mutta ehkä tyypillisintä on, että vesipellin kaato on väärä. Pelti saattaa kallistua taloon päin, minkä vuoksi vesi valuu koko ajan rakenteiden sisään sen sijaan, että se pitäisi juuri vesipellillä ohjata rakenteista ulospäin", Wääri mainitsee. Maalauskorjauksessa ikkunan kunto tarkastetaan kokonaisuudessaan ja selvitetään esimerkiksi, onko puuosa pehmentynyt liikaa. Tuttua on, että esimerkiksi puun pinta ikkunapokassa on jo pehmennyt, mutta silloin Wäärin mukaan kaivetaan esiin terve puu ja lahoviat korjataan ennen pintakäsittelyä. Huoltomaalauksen tarkoituksena on siistin ulkonäön lisäksi suojata karmia ja puitteita kosteusvaurioilta, lahoamiselta ja ultraviolettisäteilyltä. Yleensä maalaamisen tarpeen havaitsee siitä, että puuosia peittävä maali tai lakka alkaa hilseillä. Kuultovärillä tai peittävällä puunsuoja-aineella käsitellyn ikkunan maalaustarvetta ei sen sijaan havaitse yhtä selvästi. Lisäksi ilmastorasitukset vaikuttavat siihen, että yleensä maalipinta vaurioituu etelän ja lännen puolen ikkunoissa aina nopeammin kuin pohjoisjulkisivuilla. Myös merellinen sää rasittaa ikkunarakenteita enemmän kuin sisämaassa sijaitsevissa taloissa. Maalauksen aluksi irtonainen vanha maali täytyy kaapia pois ja puhdistaa maalipinta kaikista muistakin epäpuhtauksista, minkä jälkeen se hiotaan karkeaksi tartunnan parantamiseksi. Pinnassa olevat halkeamat ja kolot voidaan kitata soveltuvalla kitillä ennen pintakäsittelyä. Pintakäsittelyn lisäksi maalauskorjaus voi sisältää esimerkiksi puuosien ja heloituksen kunnostamista, tiivisteiden ja puiteliukujen asentamista, karmin ja seinän välin saumauksen vähintään päällesaumauksena ja vesipellityksen korjaamista. Lisäksi säälle altiina olevissa osissa saatetaan tarvita lasituskittauksen tarkistamista ja korjaamista ennen varsinaista maalaustyötä.

Liika kosteus asunnoissa turmelee myös ikkunoita

Puuikkunoiden suurin vihollinen on kosteus, mutta se ei ole silloin niin vahingollinen, jos vesi pääsee poistumaan ikkunarakenteista. Puun turpoaminen voi johtaa siihen, että ikkunaa on vaikea käyttää. Lahovauriot taas tarvitsevat syntyäkseen kosteutta, joka pääsee imeytymään puuhun, mutta ei tule riittävässä määrin ulos. Ulkopuolelta tulevan kosteuden imeytyminen ikkunarakenteisiin, voi johtua siitä, että itse rakenne on vääränlainen, pintakäsittely ei enää suojaa puuta kosteudelta tai käsittely on tehty puutteellisesti. Ikkunan ulkopuitteen alareuna on Wäärin kokemuksen mukaan usein ikkunassa kaikkein huonoimmassa kunnossa. Lisäksi kittisauma, jota linnut usein mielellään nokkivat, saattaa lohkeiltuaan johtaa siihen, että vesi menee lasin ja puun väliin. Lasituslistan alle ei myöskään saisi jäädä pysyvästi vettä. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan johdu ulkoilmasta, vaan myös sisäilman kosteudella on suuri merkitys ulkopuitteen alakappaleen vaurioitumiselle. Kun puuikkunan sisäpuitteen tiiveys on huono ja sisäilman kosteus pääsee tiivistymään kylmän ulkolasin pintaan, runsas kosteus pisaroituu ja valuu alapuitteen päälle. Sieltä se voi imeytyä lasikyntteeseen, ellei lasin ja puitteen sauma ole täysin tiivis. Lisäksi sisäilman liika kosteus voi vahingoittaa karmiosaa, jos saumaus on tehty virheellisesti niin, että kosteutta pääsee sisältä karmin ja seinän väliseen rakoon, mutta ei sieltä ulos esimerkiksi ulkopuolelle vedetyn tiivistysmassan vuoksi.

Huomiota sisäilmaan

Jo 80-luvulla kiinteistöalalle tullut Markku Litja on huolissaan siitä, että ihmiset kyllä haluavat omistaa osakekirjat, jotka oikeuttavat asumaan huoneistossa, mutta eivät ymmärrä riittävästi, miten tärkeää on huolehtia huoneiston ja talon rakenteiden kunnosta. Hänen tietonsa mukaan arvioidaan, että vain kymmenen prosenttia nykypäivän asukkaista osaa puhdistaa esimerkiksi ilmanvaihtoventtiilit. Ilmanvaihdon toimivuus vaikuttaa myös ikkunoiden kuntoon. Ongelmana on, että asukkaat kokevat vedon tunnetta, minkä vuoksi he tukkivat ja tilkitsevät kaikki mahdolliset huoneistoon ilmaa päästävät ilmaraot. Huoneistoa ei saisi Litjan neuvon mukaan tiivistää liian tiiviiksi, vaan ilman olisi päästävä kiertämään. Ikkunoiden tiivistämisessä Litja opastaa, että ikkunapuitteiden yläosissa pitää jättää tiivistämättä noin 50 cm:n alue pituus- ja vaakasuunnassa. Aukot jätetään siksi, että huoneeseen tarvittava korvausilma tulee sisään sitä kautta. "Ilman pitää huoneistossa vaihtua ja tarvittavan korvausilman pitää päästä jostakin sisään. Ikkunan kautta tullessaan se on oletettavasti puhtaampaa kuin jos korvausilma tulee postiluukun kautta tuoden porrashuoneen hajut ja käryt huoneistoon", Litja selittää. Kunnollinen ilman vaihtuminen koskee myös ikkunarakennetta. Jos siitä tehdään liian tiivis, kosteus ei pääse poistumaan eikä rakenne tuulettumaan, minkä seurauksena se ajan kanssa vaurioituu. "Nämä ilmanvaihtoon ja sen merkitykseen liittyvät asiat eivät jostain syystä mene perille. Niistä kyllä paljon puhutaan ja meiltäkin kysytään jatkuvasti neuvoja, mitä pitäisi tehdä", Litja pohdiskelee. Hänen mielestään omistajat eivät riittävästi tiedosta sitäkään, että maksavat yhtiövastikkeissaan myös juuri tällaisia, liiallisen kosteuden rakenteille aiheuttamia vaurioita.

Avaamisohje otettava vakavasti

Yksi esimerkki osin jo toteutuneesta maalauskorjauksesta on asunto-osakeyhtiö Hakarinne, johon kuuluu viisi kerrostaloa, 223 asuntoa. Siellä osa talojen ikkunoista huoltomaalattiin viime vuonna ja tänä keväänä on tarkoitus jatkaa pihanpuoleisista ikkunoista. Kerrostalot ovat valmistuneet vuonna 1955, kuten suurin osa Roihuvuoden Lämmön asiakastaloyhtiöistä. Asukkaita neuvotaan avaamaan etenkin uloin ikkuna pian maalauksen jälkeen, ettei se jämähdä kiinni. Valitettavan usein tämä toimenpide Litjan mukaan unohtuu. Pahimmassa tapauksessa vastamaalattu ikkuna joudutaan avaamaan väkisin silläkin uhalla, että siitä aiheutuu ikäviä jälkiä juuri uusittuun maalipintaan tai ikkuna saattaa jopa mennä rikki. Korkeissa kerrostaloissa tällainen operaatio on kallis, jos pihalle joudutaan tilaamaan nosturi, että juuttunut ikkuna saadaan avattua. Niinpä Litjan hartaana toiveena onkin, että ensi kesänkin huoltomaalausten jälkeen annettuja avaamisohjeita noudatettaisiin tunnollisesti.