Taloyhtiön

Jos ikääntyneiden rakennusten ikkunapulmiin kysyy neuvoa restauroinnin ammattilaisilta, vastaus todennäköisemmin tulee linjalta ‘vanhassa vara parempi’. Ulkoisen rähjäisyydenkin alta vanhoista ikkunoista on löydettävissä säilyttämistä puoltava perustekijä: tiukkasyinen, tarkalla silmällä aikoinaan valittu puuaines. Useimmiten, mutta ei aina.

Kaikki ‘ennen vanhaan’ tehty ei välttämättä ole ollut täydellistä, eivät kaikki ikkunatkaan.

Heikostakin puuladusta tehtyjä on vastaan osunut. Tamperelainen rakentaja-artesaani Tero Laine kaivaa sanojensa vakuudeksi esille näytteet, haperoksi lahonneen pokan osia.

Harvasyisestä puusta valmistetut puitteet ovat palvelunsa suorittaneet, korjaaminen ei ole mielekästä. Sen sijaan lukuisa määrä tiukkasyisempiä ikkunavanhuksia on Laineen tohtoroinnin jälkeen palannut takaisin alkuperäisille sijoilleen. Lopullisesti hyljättävistäkin puitteista sentään talteen ja edelleen käyttöön otetaan lasit ja helat.

Vanhat Ikkunat -toiminimellä Tampereen Pispalanharjun juurella vanhan tehdasrakennuksen suojissa työskentelevän Laineen asiakaskunta on pääosin pientalojen, maatilojen, kartanoiden ja vastaavien omistajia. Yhden miehen yrityksen tilauskirjan täyttäminen on tehtävä taiten. Enempää ei parane luvata kuin ehtii tehdä. Kysyjiä on käännytettäväksikin. Jos kyse on 1960-luvulla tai myöhemmin rakennetusta talosta, käännytys on varma.
– 1940- ja 1950 -lukujen ja sitä vanhemmat rakennukset, Laine rajaa itseään kiinnostavat kohteet. Laineen resurssien ja ikäkriteereiden rajoihin sovitettavissa olevia kohteita löytyy kyllä asunto-osakeyhtiöidenkin joukosta.
– Jonkin verran olen antanut tarjouksia pienkerrostalojen ikkunoiden korjaamisesta, Laine kertoo. Sopimuksia ei ole syntynyt. Yrittäjä arvelee hinnan yllättäneen kysyjät.

Kestävän kehityksen mukaisesti ja käsityönä restauroituna työ kysyy paitsi ammattitaitoa myös aikaa enemmän useine maalauskäsittelyineen kuin alaa tuntematon ymmärtää. Ohi kulkiessaan hän on huomannut joissakin tarjousta pyytäneissä taloissa ikkunatilanteen yhä odottavan päätöksentekoa.

Ehdotonta hintaa kunnostukselle ei juuri etukäteen parane edes antaa. Tarjouksessa restauroijan on viisainta jättää takaportti mahdollisista odotettua laajemmista puusepäntöistä erikseen laskuttamiselle. Aikojen saatossa kertyneiden maalikerrosten alta voi paljastua yllätyksellisiä vaurioita. Jokin osa, useimmiten ikkunan alapuite, on ehkä tehtävä kokonaan uusiksi.

Joskus työstö onnistuu suhteellisen helposti, raaka-ainevarastoksi säilötyistä hylätyistä vanhoista ikkunoista löytyy profiililtaan lähellä olevaa puuainesta vaurioituneen tilalle. Joskus vaaditaan ikkunan parantamista alkuperäisestäänkin, vaikkapa kestämistä edistävän tippanokan lisäämistä.

Alkuperäisen ikkunan arvo ei kuitenkaan ole pelkässä puuaineksessa. Ikkuna on aikoinaan suhteutettu rakennukseen, johon se on teetetty, talon silmäksi. Vanhan ikkunan hylkäämistä, saatikka rakennuksen kaikkien ikkunoiden hylkäämistä, ei Tero Laineen mukaan pitäisi tehdä niin heppoisin perustein kuin vieläkin usein tehdään.
– Ikkunaremontti olisi aina tehtävä kuntoarvion pohjalta, hän painottaa.

Usein raskaampaa korjausta tarvitaan vain osalle ikkunoista, ehkä lopulta vain eteläseinustan yläikkunoille.

Vielä tärkeämpää olisi pitää huolta arvokkaista vanhoista ikkunoista jo ennalta. Jo oikein asennetut ja kunnossa pidetyt tiivisteet ovat merkittävä tekijä. Rakennusta on osattava katsoa myös kokonaisuutena, jossa osat voivat vaikuttaa toisiinsa joko suojaavasti tai vaurioittaen. Ammattilaisen palvelua voi ostaa jo ennen kuin tuhoa on syntynyt: kuntoarviontina, huoltona, neuvontana.

Linkkivinkki: www.restaurointi.net
Restauroijien lisäksi vanhojen ikkunoiden kunnostamiseen voi löytää ammattitaitoa myös maalariammattikunnan parista.