Taloyhtiön

Vaihtuuko ilma huoneistossa tai ei? Sitä ei välttämättä tule tarkkailleeksi, kun asia on kohdallaan. Vuosikausiksi onnensa varaan jätetty ilmanvaihtojärjestelmä sen sijaan ennemmin tai myöhemmin muistuttaa olemassaolostaan. Järjestelmiä puhdistavilla ja huoltavilla ammattilaisilla on hyvä kokonaiskuva  niin ilmanvaihto-ongelmien kuin niihin johtavien syiden kirjosta.

Esimerkiksi sairaaloille, kouluille, päiväkodeille, palvelutaloille, hotelleille ja ravintoloille on määräykset, jotka sanelevat ilmastointikanavistojen puhdistuksen ajalliset vähittäisvälit.

Asuintaloille ei ole määräystä, vaan suositus: puhdistus vähintään kerran vuosikymmenessä. 
– Ammatti-isännöitsijät hoitavat puhdistuttamisen säännöllisesti. Muissa taloyhtiöissä tilanne riippuu lähinnä henkilöstä, Petteri Virranta, kuopiolaisen ilmastointiin ja nuohoukseen erikoistuneen Virranta-yhtiöiden toimitusjohtaja on huomannut.

Pahimmillaan unohduksiin jätetyt kanavistot ovat olleet epäpuhtauksista liki umpeen muurautuneita, kun talossa on havahduttu ongelmiin. Jos ilma ei liiku, järjestelmään voi tiivistyä kosteutta. Olosuhteet ovat suotuisat homeitiöiden kehittymiselle. Puutteellinen ilmanvaihtuvuus voidaan huomata myös huoneilman kosteuden lisääntymisestä. Vettä saattaa tiivistyä ikkunapintoihin, eivätkä pyykit kuivu.

Kanaviston puhdistukseen toimenpiteitä ei jätetä. Samassa yhteydessä tarkistetaan koko ilmanvaihtojärjestelmä venttiileineen ja puhaltimineen.

Huollotta jätetyissä puhaltimissa muun muassa laakerit ovat vaarassa kulua vaihtokuntoon ennen aikojaan. Ongelmien syyksi voi paljastua puhaltimen hihnan katkeaminen tai ajastinkellon rikkoutuminen. Puhallin ei toimi. Tavallisia ovat myös tilanteet, joissa samassa talossa toisissa huoneistoissa valitetaan vedontunteesta, toisissa raittiin ilman puutteesta.
 
Niin toimimattomuuden syyt kuin korjaustoimenpiteetkin ovat ilmanvaihtojärjestelmäkohtaisia. 1960-luvulle saakka asuinkerrostaloissa ilma poistui painovoimalla tiilistä muurattujen hormien kautta.

Seuraavan sukupolven taloihin asennettiin metallisia ilmastointikanavia ja poistoilmapuhaltimet. Korvausilman saaminen vanhemmissa taloissa on tapauskohtaista. Osassa tuloreitit on suunniteltu ja toteutettu. Ne joko toimivat tai eivät. Monissa taloissa korvausilmalle tuloväyliä ei ole alunperin edes suunniteltu. Ilma tulee mistä ja minkälaatuisena pääsee - mikäli korvausilmaventtiileitä ei ole lisätty myöhemmin.

Varsinaiset tulo- ja poistoilmajärjestelmät yleistyivät 1980-luvulla. Tällöin tuloilma johdetaan sisään hallitusti esilämmittäen ja poistoilmasta otetaan lämpöenergia talteen.
 Laitteiston monipuolisuuden seurauksena ne vaativat  enemmän huoltoa, puhdistusta ja seuraamista, jotta ongelmatilanteita ei synny.

Selvyyttä tarjouspyyntö-
ja –antomenettelyyn

Virranta-yhtiöissä on muutama ilmastointipuolen tehtävissä toimiva työryhmä. Yleensä työt tehdään pareittain. Pienimmillään kohteet ovat omakotitaloja, laajimmillaan ja vaativimmillaan isoja teollisuus-, sairaala- tai muita vastaavia kiinteistöjä, joissa puhdistus- ja säätötöitä saatetaan tehdä myös yksittäisinä alueina. Niihin liittyy usein omia erityisvaatimuksia ja sekä huoltajien että rakennuksen käyttäjien turvallisuuden kannalta oleellisia seikkoja huomioon otettavaksi.
– Pisimmillään kohteen puhdistus on kestänyt kuusi kuukautta, Petteri Virranta kuvaa toimeksiantojen työläintä ääripäätä.

Tavanomaisempia tilaajia Virrannan joukoille ovat juuri asunto-osakeyhtiöt. Vuositasolla toimeksiantoja niiltä kertyy kymmeniä. Pääasiassa Kuopion talousalueella toimivan yhtiön töistä painottuu ilmanvaihtopuolelle nykyisellään jo enemmistö, 50-60 prosenttia. Nuohous ja vähäisessä määrin tehdyt, lähinnä kosteus- ja vesivaurioihin liittyvät suunnittelu- ja valvontatyöt yhdessä kattavat töistä nelisenkymmentä prosenttia.

Petteri Virrannan oma työkuva sisältää nykyisellään myös nuohoojien tutkintoihin tähtäävää kouluttamista ilmanvaihtopuolen asioissa. Työtä on teettänyt myös tämän kevään aikana yritykselle valmistumassa olevan laatukäsikirjan koostaminen.
– Laatu on yksi tärkeimpiä asioita tälläkin alalla. Kilpailu on kovaa ja tekijöitä monenlaisia, Virranta kertoo.

Ongelmana on ollut, että tilaajat eivät osaa määritellä tarjouspyynnöissään, mitä tilaavat. Siksi tarjouksetkin ovat, mitä ovat. Vertaaminen sisällöllisesti on vaikeaa. Halvimmat tarjoukset eivät välttämättä kata samoja asioita kuin hintavimmat.
– Jos tilaajalla ei ole ammattitaitoa valvoa suorituksia, kannattaisi ottaa ulkopuolinen taho katsomaan, ettei maksa tyhjästä, Virranta vinkkaa jälkityönkin merkityksestä.
 
Tilanne tulee helpottumaan jo tämän vuoden aikana. Monen tahon projektityönä ovat valmistumassa mallipohjat niin tarjouspyyntöjen, työselostusten, urakkaohjelmien kuin työturvallisuusasiakirjojenkin luomiseksi. Niiden avulla voidaan määrittää paitsi työn sisältö myös se, mihin laatutasoon työt tilataan. Kilpailu urakoista tulee reilummaksi, kun tarjoukset annetaan samoista asioista.

Tasapainon monet tekijät

Tässä talossa olemme tehneet vain ilmamäärien mittaus- ja säätötyöt, projektipäällikkö Hannu Rissanen kertoo kuopiolaisen kerrostalon uumenissa.
Toimeksianto juontaa hiljattain uusituista ikkunoista. Aiemmin korvausilma tuli huoneistoihin, mistä tiensä löysi. Tilanne muuttui uusien, korvausilmaventtiileillä varustettujen ikkunoiden asentamisen myötä. Näin yleensä tehdään aina uusien korvausventtiilien asentamisen jälkeen: ilmavirtaukset viimeistellään parhaimmilleen.

Suositus puhdistuttaa kanavat vähintään kymmenen vuoden välein on Hannu Rissasen ja kollegansa Antti Rönnemaan kokemusten mukaan osoittautunut olevan kohdallaan, useimmissa tapauksissa.
– Kymmenessä vuodessa pölyä ehtii kertyä putsattavaksi, mutta ei vielä törkeiksi kerroksiksi, miehet ovat nähneet.

Toisenlaisia näkymiä on avautunut kanavistoista, jotka on jätetty omilleen pariksi vuosikymmeneksi. Katsottaessa hormiin ylhäältä päin näkee, että kertymiä on tosi paljon. Vaikutus ilman kulkuun on selvä. Sen sijaan testaamatta ei voi enää pitää selvänä, kuinka ja minkälaisin harjoin kanavat ovat siinä vaiheessa puhdistettavissa. 
– Suhteellisen hyvin puhdistuttamisista on kuitenkin pidetty huolta. Valveutuneet isännöitsijät tuntevat lakipykälät, Rissanen ja Rönnemaa kuvaavat nykytilannetta Kuopion seudulla.

Suunnan kohti parempaa he kertovat olevan myös ilmastointisuunnittelussa. Viimeisten 10 -15 vuoden aikana kanavistojen puhdistettavuus on pääsääntöisesti muistettu ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Vanhoissa rakennuksissa sen sijaan on törmätty muun muassa betonisiin vaakahormeihin ilman yhtäkään puhdistusluukkua. Puhdistaminen on jouduttu aloittamaan piikkauksella. Ongelmia voi olla luukullisissakin kanavistoissa: luukut ovat joko väärissä paikoissa tai myöhemmin talossa urakoineet ovat omilla putki-, väliseinä tai muilla asennuksillaan tukkineet luukuille pääsyn.

Ilmanvaihtokuvista on huoltajille suuri apu. 1980-luvulla ja myöhemmin rakennetuille rakennuksille ilmanvaihtosuunnitelmat ovat saatavissa rakennusvalvonnasta, jos taloyhtiöstä niitä ei olisikaan antaa.
Rissanen ja Rönnemaa kannustavat taloyhtiöitä silti huolehtimaan rakennustensa tärkeiden piirustusten säilyttämisestä itselläänkin.

Positiivinen kehityssuunta rakennuskulttuurissa Virrannan ammattilaisten havaintojen mukaan on ollut myös siinä, että jo paikoilleen asennetut kanavat ja venttiilit on opittu suojaamaan rakennusaikaiselta pölyltä ja muulta rakennusjätteeltä. Uusissa rakennuksissa ei heti valmistumisen jälkeen enää aina tarvitse ryhtyä kanavistojen puhdistamisiin.

Vanhoissa kohteissa tiilihormeja joudutaan silloin tällöin avaamaan esimerkiksi rapautumisesta tai naakan pesistä johtuen ja putkittamaan, mahdollisesti todettujen vuotojenkin vuoksi. Kuopion seutu on toistaiseksi saanut olla suureksi osaksi kuitenkin naakoilta rauhassa. Pahimmillaan naakan pesän tukkimia hormeja voi joutua avaamaan  jopa rautakangilla. Olisikin syytä verkottaa painovoimaisten hormien yläpäät, jotta naakat ei pääse pesimään hormeihin.
 
Työturvallisuudessa
taloyhtiölläkin vastuunsa

Painovoimaisia ilmanvaihtohormeja puhdistavien on kuljetettava mukanaan katolle alipainepuhaltimet, joilla irtiharjattu pöly poistetaan ulkoilmaan. Taloissa, joissa on oma poistopuhallin, alipaineistus hoituu sillä. Uusimmissa, sekä tulo- että poistoilmapuhaltimin varustetuissa taloissa erillistä alipainepuhallinta taas tarvitaankin.

Olipa kiipeilevien työntekijöiden matkassa irrallisia puhaltimia tai ei, työturvallisuuden ja laadukkaan työn edistämiseksi tekijät toivovat taloyhtiöiden pitävän kulkuyhteydet katolle ja ullakoille avoimina ja asianmukaisina.
Turvallisuutta on myös tarkkailla, että ilmanvaihtokoneiden sähkökytkennät ovat kunnossa.

Työt aloitetaan ilmanvaihtokoneiden esipuhdistuksella. Sen jälkeen eri kokoisia harjoja käyttäen edetään ensin katon vaakakanaviin, sitten pystykanaviin, kokoojakanaviin ja viimeiseksi huoneistoihin haarautuviin, lyhyehköihin kanaviin venttiileineen.
 Huoneistoissa paljastuvia, ilmanvaihdon tasapainoa horjuttavia näkyjä ovat muun muassa kokonaan poistetut venttiilit, pölyn tukkimat poistoventtiilit ja umpeen teipatut korvausilmaventtiilit.

Toisaalla on koettu vetoa, toisaalla raitisilman puutetta. Taloyhtiöiden säännöistä piittaamatta omatoiminen venttiilien säätely on yleistä. Niillä sekoitetaan järjestelmiä entisestään. Kun korvausilman tulo estetään suunnitellusta paikasta, huoneistoon syntyy alipaine, joka imee ilmaa, mistä saa,  mahdollisine hajuineen päivineen. Tai järjestelmä imee korvausilmaa entistäkin enemmän jostain toisen huoneistosta tuloilmaventtiilistä, vetoa aiheuttaen. Epätoivottujen tuntemusten soppa on valmis.

Energia-avustus
ajoi ilmanvaihdonkin asiaa

Isännöitsijä Jukka Vanninen Kuopion Talokeskus Oy:stä harmittelee taloyhtiöitä ikkunoiden vaihtoon kannustaneen energia-avustuksen lakkauttamista.
Avustuksen saaminen velvoitti taloyhtiöitä samalla hoidattamaan ilmastointijärjestelmänsä kuntoon mittauksineen ja säätöineen. 
– Avustus oli merkittävä säästö taloyhtiöille, hän muistuttaa.

Pitkään alalla toimineena Vanninen sanoo oppineensa tuntemaan ilmastointihuoltoa tekevät liikkeet.  Jos työn laatutasossa on ilmennyt ongelmia, yritys on karsittu listoilta, tarjousta ei ihan heti pyydetä. Suoritusten jälkeen pistokokein saatetaan tarkistaa, että ilmamäärät on säädetty kohdalleen, kuten urakkasopimukseen on kirjattu.

Isännöitsijän ammatissa ilmanvaihtoon liittyvät soitot ja ilmiöt ovat tuttua työsarkaa. Vedontunteesta valittavia voi parhaimmillaan auttaa antamalla vinkin sisustuksellisesta muutoksesta. Harmillisempia ovat omatoimisesti keittiöremontteja tehneiden aikaansaannokset. Liesituulettimia on tavattu kytkettyinä luvatta talon hormistoon, kaapistoja uusittaessa venttiiili on jäänyt kaapin taakse ja niin edelleen.
– Annamme taloyhtiöiden hallitusten jäsenille koulutusta vuosittain siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei, Vanninen kertoo.

Asioista tiedotetaan asukkaille, myös ilmanvaihtojärjestelmien puhdistusten ja säätöjen yhteydessä. Aina ilmanvaihdon tasapainoa horjuttavat teot eivät johdukaan tietämättömyydestä, vaan välinpitämättömyydestä. Kaikkia tiedotteisiin ja ohjeisiin paneutuminen ei kiinnosta.