Taloyhtiön

Nokialainen Jouni Nieminen on yksi Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n asiakkaiden jätteiden noin sadasta kuljettajasta. Allaan hänellä on työnantajansa Jarno Jokisen kahdesta jätteidenkuljetusautosta pienempi, seitsemän tonnia jätettä vetävä.

Jokisen yrityksen lisäksi kuljetusrumbaa pyörittämässä on yksitoista muuta urakoitsijaa autoineen ja kuljettajineen. Urakoitsijat kilpailuttanut jätehuoltoyhtiö on jakanut alueet sellaisiksi, että pienemmilläkin kuljetusyrityksillä on ollut mahdollisuus tarjota palvelujaan. Näin on katsottu syntyvän aitoa kilpailua, jolla kustannusten nousu pystytään pitämään paremmin suitsissa.
- Yhden tuurin auto, Jouni Nieminen kuvaa käytössään olevaa ajokkia. Tuurin loputtua hän voi ajaa sillä kotiinsa ja lähteä taas aamulla.  Nuori perheenisä kiertää ainoastaan päivävuorossa. Heinäkuussa perheeseen on odotettavissa toinen lapsi. Omakotitalossa riittää remontoitavaa iltapuhteeksi. Puolisen vuotta jäteauton kuljettajana toiminut mies on ollut tyytyväinen työjärjestelyihin ja työnantajaansa muutenkin.
- Jokinen on ollut hommissa mukana nelivuotiaasta asti, tietää ja hallitsee asiat, ajaa itsekin. Automaatioinsinöörinä hän osaa pitää myös koneet kunnossa, Nieminen kertoilee pomostaan. Niemisellä itsellään on kokemusta ja koulusta useammalta muultakin alalta: teräsrakentamisesta, vartioinnista ja viimeksi tullitarkastajan töistä, joista oli luopuminen Nokialle muuton myötä.
Sitä, kuinka fyysistä jätteiden keräily ja kuljetus on, Nieminen ei arvannut etukäteen.
- Jahah, ovat talkkarit lakaisseet, hän tuumaa kiskoessaan 600 litran jätesäiliötä katoksesta Armonkallion kaupunginosassa. Painosta mies arvaa, että jäteastiaan on päätynyt myös talven hiekoituksia. Kulmakunta on kovin mäkistä ja kadut mutkaisia ja kapeita. Talviaikana hiekoitus onkin enemmän kuin tarpeen, myös jätteiden keräilyn sujumisen kannalta. Hiekalle soisi silti päätepisteeksi jonkun muun kuin jäteastian. Vaikkapa tonttien monttukohdat.

Metallisille astioille
mieluusti 'ei kiitos'
Jarno Jokisen isommalla autolla, tuplasti jätettä vetävällä, ei mäkisille pikkukaduille olisi edes menemistä. Likimainkaan joka pihaan ei kannata sovitella edes pienemmällä jäteautolla. Montaa sekuntia Nieminen ei ennätä istua ratin takana, kun ollaan jo seuraavan taloyhtiön kohdalla. Pysähdys, hypähdys kadulle ja saman tien hän vetää sisäpihalta kerrallaan kahta 600-litraista jäteastiaa perässään, napauttaa reunan auton nostokouraan. Jätteet solahtavat puristajan voimalliseen syleilyyn. Astiat takaisin pihalle, kapsahdus ratin taakse, pätkä ajoa, pysähdys, ulos, astiat kiinni nostajaan jne. Tottumattomalta jo kapuaminen korkealla olevasta hytistä on tarkkaa jalkojen asettelua, aikaa vievää.
Metallisetkin jäteastiat on tyhjennettävä ja mikäpä, jos auton saa niiden viereen tai jos niissä olisi edes pyörät. Mutta, kun ei saa, eikä ole pyöriä. Silloin ei vedetä kahta astiaa kerralla. Yhdenkin siirtäminen rokottaa voimia. Täpötäysien astioiden juurella on pari pitkää pahvihylsyä. Jollakin lienee asunnossaan tuliterä muovipäällyste. Jos asukas olisi pätkinyt ne ja sovittanut jäteastiaan, yhtiö olisi säästynyt lisäjätemaksulta. Vielä fiksumpaa oli ollut silpoa ne ja toimittaa kartonkikeräykseen.
- Joskus jätteeksi on tuotu trukkilavoja, hyllyjä tai lautoja, jotka vievät kuormassa hurjasti tilaa. Esimerkiksi joustinpatjoja emme suostu ottamaan ollenkaan, Nieminen kertoo. Jäteastioiden ulkopuolelle jätettävästä irtotavaran painoraja on 20 kilogrammaa. Sitä raskaamman nosteluun kuljettajat eivät ole velvollisia. Korjaamatta jätettyyn laitetaan jätteen tuojalle muistutustarra.
Harvinaista ei ole, että jäteastioita ei päästä tyhjentämään ollenkaan, kun ajattelemattomat autoilijat ovat tukkineen kulkureitin kokonaan. Vain ne otetaan, mitkä ovat saatavissa. Loput on jätettävä. Ongelmat kirjataan muistiin ajotietokoneelle ja Pirkanmaan Jätehuollon asiakaspalvelusta otetaan yhteyttä asiakkaaseen.
Työnsä hyviin puoliin Nieminen lukee oikeuden itse suunnitella, missä järjestyksessä sovitut alueensa ajaa. Pääasia on, että jätteet lähtevät. Ammattitaitoa on osata ennakoida säännöllisiä tai epäsäännöllisempiäkin ruuhkia. Mm. asemantienoon kautta ei kannata suunnata tyhjennyskeikalle, jos nurkilla olevassa tavaratalossa ovat menossa tietyt, asiakkaita hullun lailla vetävät päivät.
Matkalla Tarastenjärvelle työnantajan iso jäteauto tulee vastaan. Ratin takaa heilahtaa tervehdykseen kollega-Mikon käsi, Simo on siis tulossa iltavuoroon. Liikennevalot ovat vaihtuvat keltaiseen. Jouni Nieminen ehtii lasketella läpi ennen punaisia. Täydellä kuormalla ei äkkijarrutuksia tehdä. Senpä kun kaikki liikenteessä olijat ymmärtäisivätkin ja ottaisivat huomioon. Niemiseltä kuten kaikilta raskaiden ajoneuvojen kuljettajilta vaaditaan kykyä ennakoida tilanteet ja edellä ajavien aivoituksia.

Tieto talteen mistä,
minne ja milloin viety
Tarastenjärven vaaka-aseman lasiluukun takaa tervehditään iloisesti. Vielä kunnon ylämäki jätevuorelle, peruutus jätteenmurskaajajyrän, Tanan, lähelle, ja kuorman voi tyhjentää. Laelta avautuu näköalaa kauas, mutta myös konkreettisesti tietoa, että lajitteluista huolimatta läjitettävää jätettä riittää aina vain enemmän.
Lokkeja pyörii ympärillä sakeana. Nieminen on huomannut, että ruokkijoitaan ne eivät uhittele eivätkä pommita. Jokaisesta kuormasta merkitään ylös paikka, minne jätteet on kipattu, mistä ne on kerätty ja päivämäärä. Tämän määräyksen juuret juontavat paloittelumurhaan, jonka jäljiltä jäteläjiä kaiveltiin viikkokausia rikoksen selvittämiseksi. Jäteauton hytissä olevalla paikannuslaite on tarpeen monessa mielessä.
Alueelta poistutaan taas vaa'an kautta. Tiedostoihin siirtyy lukemat 7,4 tonnia jätettä. Vuoronsa aikana Niemisen kontolle kertyy kaksi kaatopaikkakeikkaa, joista jälkimmäisen hän heittää useimmiten Koukkujärvelle, ikään kuin jo matkalla kotiin.