Taloyhtiön

Työmaat ovat yksilöitä, myös jätetuotossaan. Saneerauskohteissa ei ole kovinkaan helppoa etukäteen nähdä, kuinka paljon ja minkälaista tavaraa lopulta kertyy pois kuljetettavaksi, kierrätettäväksi tai kaatopaikalle. - Aina määrät tahtovat ylittyä siitä, mitä oli arvioitu, vastaava mestari Pekka Anttila myöntää.

Anttilan ei tarvitse painiskella työmaidensa jätteiden jaottelu- ja loppusijoituskysymyksissä pelkästään oman tietämyksensä varassa. Skanska Talonrakennus Oy:n mestarikunnan tueksi löytyy oman talon ympäristösertifikaatista toimintamallit myös sille alueelle. Tosin, vaikka malleista on tukea, kokemukset ovat osoittaneet Pekka Anttilalle, ettei samaa kaava todellakaan ole kopioitavissa työmaalta toiselle. Jokaisesta työkohteesta on tehtävä täysin oma työmaatoimintasuunnitelma, myös jätehuollon osalta. Urakkasopimukseen kirjataan, minkä tahon hoidettavaksi ja miltä osin työmaan jätehuolto on sovittu. Joskus muun muassa aliurakoitsijat ottavat hoitaakseen omat jätteensä, aina eivät - Anttilan mukaan käytännössä eivät aina silloinkaan, vaikka asiasta olisi sovittu.
- Aina tieto ei tunnu menevän asentajalle saakka.
Hyväksi systeemiksi Pekka Anttila on kokenut Skanskan ja Lassila & Tikanoja Oy:n välisen laajan ja vakituisen yhteistyökumppanuuden jäte- ja kierrätyshuollossa. Yhdessä sovitaan, mitä työmaalla lajitellaan, siitä eteenpäin ympäristöhuoltoyhtiö hoitaa jätejakeet asianmukaisesti eteenpäin, kierrätykseen, energian tuotantoon, kaatopaikalle jne. Rakentajat voivat keskittyä omaan sektoriinsa.

Jotain vanhaa pois,
toista vanhaa ehkä tilalle
Parhaillaan Anttilan vedossa olevalta työmaalta on kertynyt pois kuljetettavaksi 90 tonnia tiilijätettä. Kuitenkin kyseessä on historiallinen arvorakennus, jossa alkuperäisyyden varjelu on johtoajatuksia. Taloteknisten toimintojen saattaminen 2000-luvun alun toimistoympäristön vaatimusten tasolle edellyttää melkoista määrää putkistoja, kanavistoja ja kaapelivetoja. 1800-luvulla tiiliseinien vahvuuksissa ei onneksi säästelty. Vaikka tekniikan upottamiseksi rakenteisiin, tiili jos toinenkin saa lähtöpassit, jäljelle jäävät kyllä pitävät rakennuksen tuhdisti pystyssä.
Paljon rikkaamman jätelajikkeiden kirjon kanssa Pekka Anttila joukkueineen sai toimia taannoisella työmaallaan, jossa kaksi 45 huoneiston vuokra-asuintaloa 1970-luvun alkupuolelta laitettiin jokseenkin täysin uuteen uskoon. Aikaa oli annettu käyttöön kolme kuukautta taloa kohden. Asukkaista remontin ajaksi tyhjennetyistä taloista löytyi muutakin jätettä kuin purettavia rakenteita, kuten sohvia ja autonrenkaita.
Isännöitsijä kävi asuintalossa etukäteen valikoimassa hyväkuntoisimmat kodinkoneet talteen varalaitteiksi, hyödynnettäväksi vuokrataloyhtiön muiden talojen huoneistoissa tarpeen tullen. Perusteellisen saneerauksen kohteeksi otetuissa asuintaloissa ei aikataulullisistakaan syistä lähdetty punnitsemaan, missä huoneistossa koneet uusitaan, missä ei. Tehokkaampaa oli vaihtaa kaikki. Huonompikuntoisten kodinkoneiden, kuten muunkin poistettavan materiaalin jatkosta, vastasi purku-urakoitsija. Esimerkiksi alkuperäisten, aikakautensa tyyliin oranssinpunaisten keittiökalusteiden Pekka Anttila tietää päätyneen energiajätteeksi. Aikataulullisestikaan ei olisi ollut mahdollisuutta irrotella hyväkuntoisimpia kierrätykseen.  Alkuperäisinä huoneistoihin jäivät ainoastaan eteisten komerot.
- Niidenkin hiominen, maalaaminen ja helojen kunnostus oli todella työlästä ja kallista, Anttila tuumii jälkikäteen päätöksen seurauksia.
Kierrätykseen materiaaleja tuottava kohde voi olla myös muualta talteen otettujen tarvitsija. Sähkötarvikkeista päätettiin säilyttää katkaisijat, koska uudemman mallisia ei olisi saatu sovitettua entisten reikiin. Vaurioituneiden tilalle oli varauduttu vaihtamaan viitisen kymmentä ehjää. Todellisesti tarve osoittautui reippaasti suuremmaksi ja vanhojen samanlaisten etsinnöissä oli tulla ongelma.
- Jonkun tehtaan nurkasta onnistuttiin sitten löytämään, Anttila kertoo pulman ratkeamisesta.

Lue myös Kilpailu rakennusjätteistä kiihtyy (9.11.2006)