Taloyhtiön

- Jätehuolto on Suomessa kansainvälisesti hyvällä tasolla, ympäristöinsinööri Seija Paajanen Suomen Kuntaliitosta arvioi. Kehut kuitenkin nousevat harvoin otsikoihin, niinpä tämänkin haastattelun pääaiheena on jätteenkuljetus, josta eri puolilla Suomea on syntynyt melkoista kädenvääntöä. Laki sinänsä on yksiselitteinen: kunta päättää onko jätteenkuljetus sopimusperusteinen vai kunnan järjestämä. Kiistojen taustalla on jätteenkuljetusyrittäjien huoli siitä, että kunnat ottavat jätteenkuljetukset keskitetysti kilpailtavaksi.

Seija Paajanen kertoo toukokuun alun haastattelussa, että jätelainsäädännössä tapahtuu paraikaakin: valtioneuvosto käsitellee jätelain osittaisuudistuksen vielä toukokuun aikana. Uudistuksen pohjana on useiden eri tahojen muodostaman pelisääntötyöryhmän, ns. Pesä-ryhmän vuosi sitten tekemät suositukset.

Kolmen putken järjestelmään
- Pelisääntötyöryhmän ehdotuksen ideana on jakaa vastuu jätteiden kuljetuksen, käsittelyn ja hyödyntämisen järjestämisestä kolmeen putkeen kuntien, elinkeinoelämän ja tuottajien kesken. Kunnan osalta olisi kyseessä kuitenkin "reikäputki"; jos elinkeinoelämä ei hoida omaa tonttiaan, se on loppupeleissä kunnan vastuulla, Paajanen tiivistää.

Kuntaliitto oli muiden mukana laatimassa Pesä-ryhmän suosituksia: "Tosin, kun kentällä on jo nyt ennakoitu osittaisuudistuksen aiheuttamia muutoksia, on osoittautunut, ettei kuntien rooli juurikaan selkiinny aikaisemmasta. Sen takia Kuntaliitto onkin nyt esittänyt että jätelain osittaisuudistuksen sijasta pitäisi kiirehtiä jätelain kokonaisuudistusta", Paajanen huomauttaa.

- Kuntaliitto on pitänyt tärkeämpänä jätelain kokonaisuudistuksen nopeuttamista, ei vain yhden pykälän muuttamista", hän toteaa. Jos osittaisuudistus kuitenkin tehdään, olisi Kuntaliiton mielestä erittäin tärkeää korjata samanaikaisesti epäkohta, joka liittyy jäteveroon: "Lain mukaan yleisille kaatopaikoille loppusijoitetuista jätteistä pitää maksaa jäteveroa, joka on tällä hetkellä 30 euroa tonni. Yksityisen kaatopaikan pitäjän ei tätä veroa kuitenkaan tarvitse maksaa. Se on selkeästi kilpailua vääristävä tekijä, onhan 30 euroa tällä hetkellä noin kolmasosa kaatopaikkamaksusta, Paajanen kertaa Kuntaliiton näkemystä.

Sopimusperusteinen järjestelmä kiistakapulana
Mutta takaisin kuljetuksiin - Paajanen kertoo, että Jätelaitosyhdistys liitti Pesä-ryhmän esitykseen oman lausumansa, jossa esitetään luopumista kokonaan sopimusperusteisesta kuljetuksesta.
- Juuri tuo sopimusperusteinen kuljetus on aiheuttanut kiperiä kiistoja eri puolilla Suomea.
- Myös meille tulee runsaasti jätteenkuljetuksiin liittyviä kysymyksiä. Kuntaliiton kanta kuljetuksista on se, joka on jätelakiinkin tällä hetkellä kirjattu. Kuljetukset voidaan lain mukaan järjestää kahdella tapaa: sopimusperusteisesti tai kunnan järjestämä. Kunta päättää kummalla tavalla kuljetukset sen alueella järjestetään.

Asukasmäärillä mitattuna molemmat kuljetusjärjestelmät ovat tällä hetkellä lähes yhtä yleisiä. Noin 70 kunnassa käytetään molempia järjestelmiä. Paajasen mukaan kunnan järjestämä kuljetus on ollut lisääntymässä: - Se johtuu pitkälle siitä, että alueellinen yhteistyö kuntien kesken on lisääntynyt. Erilaisia yhteistyöorganisaatioita on lähes 40. Enimmillään yhdessä jätelaitoksessa saattaa olla mukana jopa lähes 30 kuntaa. Kunnan järjestämä kilpailutus ja sen tuomat logistiikkaedut näkyvät selvästi myös maksuissa. Kun samalla kadulla ei aja peräkkäin useiden kuljetusyritysten autoja, myös ympäristöhaitat ovat pienempiä. Toisaalta vaakakupissa on näissä kiistatapauksissa ollut mm. paikallisuus, kun halutaan suosia tuttuja yrittäjiä. Monet sanovatkin, että kiistat eivät ole lainkaan raha-asioita, Paajanen taustoittaa.

Miksi kokonaisuudistus?
Miksi jätelain kokonaisuudistusta sitten joudutan odottamaan? Paajasen mukaan uudistusta koskevat linjaukset ovat toki työn alla valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistustyötä tekevässä työryhmässä.
- Kokonaisuudistukseen liittyy kuitenkin kiinteästi EU:ssa vireillä oleva jätedirektiivin ja jätestrategian uudistus, joiden taakse nyt mennään. Odotetaan niitä, vaikka jo nyt voitaisiin tehdä pidemmälle meneviä linjauksia: katsoa mitkä asiat Suomen olosuhteissa kaipaavat uudistusta, hän huomauttaa.
Vuodelta 1994 peräisin olevassa jätelaissa edellytetään, että kunnat tekevät tarpeen mukaan yhteistyötä. Ainakin osittain on kuitenkin ollut yllätys, miten isossa mittakaavassa yhteistyötä on alettu tehdä. Kun yhteistyö on organisoitunut alueellisiksi jätehuoltoyhtiöiksi, eivät kaikki jätelain pykälät ihan istu toimintamalliin. Epäsuhtaa on Paajasen mukaan esimerkiksi juuri maksujen osalta.

Jätehuoltoon on liityttävä mutta maksusta voi vapautua
Jätelain osittaisista uudistuksista on Paajasen mukaan jo kokemuksiakin: - Esimerkiksi vuoden 2004 lopulla tehtiin muutos, jonka mukaan kunta ei voi enää myöntää vapautusta järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä. Muutoksen kuntien toimintaa selkeyttävä vaikutus romuttui kuitenkin osin toiseen muutokseen, jonka mukaan jätemaksu voidaan tietyin edellytyksin jättää perimättä.

Käytännössä maksusta vapauttaminen on poikinut monia kiistatapauksia: - Pitääkö kiinteistön, esimerkiksi vapaa-ajanasunnon, joka on satunnaisessa käytössä, maksaa osuutensa ainakin jätteenkeräysinfrasta, jonka kunta on velvollinen rakentamaan ja ylläpitämään, Paajanen kysyy. Ongelmaa voidaan tosin vähentää ottamalla käyttöön erilaisia käytöstä ja aluekeräyspisteiden tasosta riippuvia maksuluokkia.
Sikäli maksupolitiikka on Paajasen mukaan selkeä, että jollei ole palvelua, ei ole myöskään maksuvelvollisuutta. Esimerkkejä ihmisten kekseliäisyydestä on kuitenkin runsaasti: - Kuten se kesämökinrakentaja, joka ei mielestään ollut maksuvelvollinen, koska keskeneräisellä mökillä ei vielä asuttu. Kuitenkin hän rakennusjätteillään vaurioitti kunnan järjestämän aluekeräyspisteen syväkeräysjärjestelmän ja aiheutti ylimääräisiä kustannuksia,  Paajanen kertoo.

Kaatopaikkojen määrä tuhannesta alle sataan
Jätepuolella riittää haasteita kuljetuskysymystenkin ratkettua.
– Iso asia on esimerkiksi metaanipäästöt; biohajoavat jätteet pitää saada kaatopaikoilta pois. Rajoitustarve on merkittävä, sillä vuonna 2016 saa syntyvästä biohajoavasta jätteestä enää 25 prosenttia viedä kaatopaikalle.

Haasteet koskevat yhtälailla tavallisia ihmisiä kuin koko jäteketjua: pelkkä lajittelu ei riitä, vaan kunnossa on oltava niin kuljetukset kuin käsittelytkin.
Paajanen, joka itse on tehnyt töitä jäteasioiden parissa jo 70-luvun lopulta toistaa alussa toteamansa näkemyksen siitä, että Suomessa jätehuolto on monessa suhteessa hyvällä tolalla.
- Esimerkiksi jätemaksut ovat meillä huomattavasti halvemmat kuin Keski-Euroopassa. Meillä maksetaan jätehuollosta henkeä kohden viikossa yhden iltapäivälehden hinta, hän vertaa.

Muutokset jäteinfran osalta ovat olleet nopeita: parikymmentä vuotta sitten Suomessa oli paljon pieniä valvomattomia kaatopaikkoja. Liki tuhannesta kaatopaikkojen määrä on vähentynyt alle sataan. Kun kuntien välinen jätehuoltoyhteistyö on lisääntynyt,ovat kuljetusmatkat samalla pidentyneet, käyttöön onkin otettu uudenlaisia jätteen siirtoasemia.

Kiinteistöissäkin vielä tehtävää
Uusissa kiinteistöissä jätteille on varattu asianmukaiset tilat: jätehuoneet ja/tai katokset seinämineen. Vanhoissa kiinteistöissä sen sijaan riittää parannettavaa. Vaikka jätelain teknisessä osassa määritellään jätetilojen ja -laitteiden vaatimukset, ne eivät velvoita vanhojen kiinteistöjen kuilujen tai hankalien kellaritilojen muuttamista asianmukaisemmiksi.

- Tehokkain porkkana jätetilojen parantamiseen on hinnoittelu, jossa hankalasti tyhjennettävien jäteastioiden tyhjennyksestä veloitetaan erikseen, Paajanen toteaa. Samalla hän kannustaa asukkaita omatoimisuuteen: - Esimerkiksi toimivat kierrätyshyllyt ovat kiva ja hyödyllinen idea. Samoin kompostoinnilla saavutetaan säästöä, koska biojäteasian tyhjentäminen on yleensä kalliimpaa kuin sekajätteen. Onnistuneen kompostoinnin edellytys on kuitenkin vastuullisen kompostinhoitajan löytyminen talosta. Huoltoliikkeet eivät yleensä ole siitä kiinnostuneita, Paajanen arvioi.