Taloyhtiön

 – massiiviset kerrostalot saavat uuden julkisivut

Tamperelaisten asunto-osakeyhtiöiden, As. Oy Näsipuiston ja As. Oy Rongantornien, käynnissä olevat julkisivukorjaukset edustavat varsin tyypillisiä nykyisin 30-40-vuotiaille kerrostaloille tehtäviä julkisivukorjauksia. Kuntotutkimuksen sanelemina taloyhtiöissä ei voitu enää korjata vanhoja julkisivuja säilyttävällä tavalla, vaan teknisistä syistä tarvittiin ”rankempi” korjaustapa, näissä kiinteistöissä lopulta erilaisten vaihtoehtotarkastelujen jälkeen päädyttiin uudelleenverhous- ja lisälämmöneristys -ratkaisuun. Harvinaisempaa sen sijaan oli, että toisessa taloyhtiössä vietiin päätöksentekoon asti kahdet, kustannuslaskennan läpikäyneet arkkitehtisuunnitelmat ja toisessa korjausurakka toteutetaan KVR-urakkana.

60-luvulla rakennettuja korkeita kerrostaloja keskeisillä paikoilla Tampereen keskustaa - tässä karkeat raamit As. Oy Näsipuiston ja Rongantorneissa meneillään oleville korjaushankkeille. 

Taloissa on tuolle aikakaudelle tyypillisiä piirteitä: hyvin korkeita elementtitaloja - Rongantorneissa 11-kerroksisia taloja, Näsipuistossa 12- ja 13 -kerroksisia. Molempiin taloyhtiöihin sisältyy matalampi osa, joissa esimerkiksi Rongantorneissa sijaitsee liikehuoneistoja.

Rakennukset sijaitsevat eri puolilla Tamperetta, mutta kaupunkikuvan kannalta kuitenkin keskeisillä paikoilla - Rongantornit vanhassa puistomaisemassa Tammerkoskeen rajautuvalla alueella, Näsipuisto kaupungin sisääntuloreitin alkupäässä Särkänniemen läheisyydessä.

Kuntotutkimus raamitti korjausvaihtoehdot

Taloyhtiöiden korjaushankkeiden rakennesuunnittelusta vastanneet Mikko Tarri ja Heikki Käkönen A-Insinöörit Oy:n korjaussuunnitteluyksiköstä sanovat, että korjaussuunnittelun kannalta prosessi on ollut hyvin tyypillinen: rakennusten julkisivujen korjaamisen tarve on selvitetty kuntotutkimuksella ja korjaustapojen vaihtoehdot saatu sen antaman tiedon perusteella.

Molemmissa tapauksissa vauriot olivat jo edenneet sen verran pitkälle, että niin sanottua säilyttävää korjausta ei voitu tehdä. Molemmissa päätettiin lopulta toteuttaa uudelleenverhous ja lisälämmöneristys.

Hankkeisiin sisältyi myös parvekerakenteiden korjaaminen ja ikkunoiden vaihto.

Alkuperäinen arkkitehtuuri kalliisti vai uusi julkisivu edullisemmin?

Rongantornien julkisivuissa oli käytetty klinkkerilaattaa ja valkobetonielementtejä, mutta aikanaan arkkitehtoonisesti kauniina pidetty vaaleus oli ajan kanssa muuttunut ja julkisivut tummuneet ikävän näköisiksi.

 Koska kysymys oli kuitenkin massiivisesta kerrostalosta keskeisellä paikalla Tamperetta, valmistelu- ja suunnitteluprosessin aikana selvitettiin myös sitä, voitaisiinko korjaus tehdä materiaaleilla, jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon talossa 60-luvulla ollutta alkuperäistä ilmettä.

Kuntotutkimus osoitti Tarrin mukaan selkeästi sen, että säilyttävää korjausta ei voida tehdä. Korjausvaihtoehtoina tulivat esiin, pudotetaanko vanha ulkokuori pois ja tehdään uusi vai tehdäänkö uudelleenverhous lisälämmönerityksineen.

Suunnitteluvaiheeseen osallistui kaksi arkkitehtiä, joista toisen vaihtoehto olisi mahdollisimman alkuperäistä ulkoasua toteuttavana ratkaisuna edellyttänyt ulkokuoren purkamista.  Toinen vaihtoehto sen sijaan lähti julkisivujen uudelleenverhouksesta ja uusista materiaaleista ja niiden yhdistämisestä.

Korjaustavaksi lopulta valikoitui julkisivujen uudelleen verhoileminen keraamisten laattojen ja julkisivulevyjen yhdistelmällä, ja lähinnä siksi, että se oli purkamisvaihtoehtoa edullisempi.
– Hieman poikkeavaa tässä hankkeessa oli se, että urakkalaskentaan vietiin kaksi vaihtoehtoa. Meidänhän pitäisi pystyä tuomaan kuntotutkimuksessa ja sen jälkeen suunnitteluvaiheessa esiin toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot, joista sitten yleensä valikoituu yksi tarjouslaskentaan menevä vaihtoehto. Tässä taloyhtiö halusi siis selvittää kaksi eri ratkaisua, mikä tietenkin aiheutti myös jonkin verran lisäkustannuksia, Käkönen pohtii.

Perusteellinen valmistelu- ja päätösprosessi

Toisaalta suunnittelijoiden kokemuksen perusteella oli hyvä, että vaihtoehdot selvitettiin perusteellisesti ja sen ansiosta erilaisia mielipiteitä edustaneet osakkeenomistajat saivat hyvin konkreettista tietoa eri vaihtoehtojen kustannuksista ja teknisistä eroista. Taloyhtiössä on satakunta huoneistoa.

Korjauksen suunnittelutyö alkoi vuoden 2003 syksyllä, mutta sen jälkeen, kun korjausvaihtoehtoja olikin yhden sijasta kaksi, merkitsi se myös valmistelu- ja päätöksenteossa lisäajan tarvetta.

Lopullinen valinta vaihtoehtojen kesken tehtiin vuoden 2005 syksyllä ja työt alkoivat viime vuoden maaliskuussa.
– Rakennustyöt aloitettiin ikkunoiden uusimisilla ja vanhojen parvekekaiteiden purkutöillä maaliskuun lopussa. Aikataulu on ollut tiivis, mutta urakka valmistuu tilaajan kanssa sovitun aikataulun mukaisesti tammikuun puolivälissä, projektipäällikkö Arto Pajunen Oka Oy:n saneerausyksiköstä toteaa.

Hankkeeseen sisältyi myös ikkunoiden ja välissä olevien aaltopeltien uusiminen sekä varsin perusteellinen parvekekaiteiden betoni- ja pinnoituskorjaus. Sen lisäksi parvekkeisiin asennettiin uudet, lasilla varustetut alumiiniparvekekaiteet.

Leudon talven ansiosta työt ovat Pajusen mukaan voineet jatkua ilman suurempia keskeytyksiä. Keraamisten laattojen ja levytysten asennustöitä eivät yleensäkään lumisateet tai liiallinen ilmankosteus haittaa, mutta tuulenvoimakkuus on pitänyt ottaa huomioon erityisesti ylimpien kerrosten asennustöissä.