Taloyhtiön

Mitä pidemmälle julkisivujen korjauksia lykätään, sitä kalliimpia ne tulevat olemaan ja sitä vaikeampi on löytää työn todella hallitsevia tekijöitä. Tällaisena näkymät ovat kokeneet Mari Lautala ja Jussi Pöllönen, rakennusten kuntoasioita monesta näkökulmasta Lappeenrannan seudulla tilannetta tutkailleet rakennusinsinöörit. Oikean ajoituksen lisäksi KR-Tiimi Oy:n ammattilaiset painottavat  perusteellisen kuntotutkimuksen merkitystä pätevien suunnitelmien perustana.

Lappeenrannassa on 59 000 asukasta. Melkoinen joukko heistä asustaa julkisivukorjausten kannalta hyvinkin ajankohtaisissa 1960-1970 -lukujen elementtikerrostaloissa. Juuri tuolloin kaupunki oli vahvassa kasvussa, muun muassa Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun (nyk. teknillinen yliopisto) synnyn ja muunkin muuttoliikkeen myötä.

Ajelukierros Mari Lautalan ja Jussi Pöllösen matkassa heidän kommenttejaan kuunnellen antaa hyvän käsityksen seudun rakennuskannasta ja kunnosta - mikä sinänsä ei liene sen kummallisempi kuin muullakaan Suomessa. Tutunoloisia kaupunkinäkymiä.

Pesubetonipintaisia taloja ja alueita on paljon.
– Ne ovat petollisempia kuin maalattupintaiset elementit, joissa vauriot näkyvät selvemmin. Pesubetonin struktuuri kätkee viat pitkään. Noista taloista ensimmäinen on jo korjattu lämpörappaamalla, Pöllönen viittoo auton ikkunasta, olisiko ollut Sammonlahdessa.

Pyörähdys teknillisen yliopiston alueen kautta antaa hyvän kuvan rakennustyylien ja materiaalien muuttumisesta aikakausittain. Pöllönen ja Lautala kertovat korjausbuumin käynnistyneen täälläkin, samalla kun toisaalta rakennetaan uutta lisää. Rakennuspuolen yliopistollista koulutusta Lappeenrannassa ei ole, ammattikorkeakoulusta kyllä.

Rakenteellisten vaurioiden korjaaminen ja ratkaisut, joilla vaurioitumista hidastetaan ja jopa pysäytetään kokonaan, ovat tietysti tärkeitä. Vaan onpa näköerokin melkoinen verrattuna korjaamattomaan naapuriin. Uuden puhtaan ja saumattoman julkisivupinnan lisäksi ilmeenmuutokseen vaikuttavat ennen kaikkea parvekekorjaukset.

Resurssien riittävyys
epäilyttää

Neljän insinöörin voimin toimivan KR-Tiimi Oy:n oma palvelutarjonta seutukunnan rakennuskannan hyväksi on kiinteistöjen rakennuttamista ja ylläpitoa, rakennesuunnittelua, kuntoarvioita, -tarkastuksia ja -tutkimuksia sekä koulutustoimintaa edellä mainituilla sektoreilla.

Kilpailua rakennuttamisen kentällä riittää Lappeenrannassa, mutta kilpailijoita Jussi Pöllönen sanoo toivovansa lisääkin, hyviä kilpailijoita. Osaavia urakoitsijoitakin saisi olla enemmän.
– Saataisiin talot korjatuksi. Käsiin räjähtävästä putkikorjausbuumista puhutaan, mutta sama juttu tulee olemaan julkisivuilla 10-15 vuoden kuluttua, Pöllönen toteaa.

Suuri vaara on, että tekemistä tulee riittämään enemmän kuin resursseja. Hänen mukaansa tälläkään hetkellä haalareihin ei tahdo löytyä ”täytettä”, työntekijöitä, liekö tulevaisuudessa saatavilla senkään vertaa.  Tuskin heitä saadaan ainakaan itärajan takaa. 
– Esimerkiksi Pietarin alueella rakennetaan nyt merkittävästi, volyymi tulee ylittämään koko Suomen rakentamisen volyymin. Ja tahti vain kiihtyy, Pöllönen kertoo.

Valvojan ominaisuudessa Pöllönen on saanut tuntumaa ulkomaalaisiin työntekijöihin, joita Lappeenrannan seudun työmaillakin sentään löytyy. Positiivisten kokemusten pohjalta hän näkee asian arvokkaanakin. Sen sijaan ulkomaalaisia urakointiyrityksiä hän ei soisi Suomessa käytettävän; kontrollin säilyttäminen vaarantuisi.

Toimeen ennen kuin
alkaa sataa elementtejä

–Tuosta talosta olemme juuri sopineet isännöitsijän kanssa tekevämme tarjouksen julkisivuvaurioiden kartoituksesta, Jussi Pöllönen näyttää.
 
Läheskään kaikille tutkimisen tärkeys ei tunnu vieläkään valjenneen, vaikka parempaan suuntaan ollaan menossa – mistä Pöllösen mukaan on paljolti kiittäminen lamaa.
– Vasta laman myötä yliopistot kiinnostuivat korjausrakentamisen tutkimuksesta. Sen myötä on saatu hyviä tuloksia ja ymmärretään vaurioitumista aiheuttavia ilmiöitä paljon paremmin.

Isännöitsijöiden ammattitaidon ja ajantasalla pysymisen merkityksen Mari Lautala näkee tärkeänä. Isännöitsijä, joka pyrkii pitämään vastikkeet alhaisena, voi rakennuksen kannalta olla huono, säästäminen tehdä taloyhtiön aikaa myöten köyhäksi.

Optimaalisin korjausaika lienee mennyt ohi jo seitsemänkerroksisessa talossa, jossa ylhäällä elementin pesubetoninen ulkokuori on jouduttu korvaamaan väliaikaisesti vesivanerilla. Elementti tipautettiin alas, koska omia aikojaan se olisi saattanut pudota jonkun niskaan. Rakennukselle oli tehty kevyt julkisivututkimus 1999. Kuusi vuotta myöhemmin, kun taloon uusittiin ikkunoita, ylimmissä elementeissä oli huomattu kaarevuutta. Isännöitsijä oli ottanut yhteyttä KR-Tiimiin, kysynyt mitä tehdä.
– Vastasimme, että tutkitaan kunnolla. Elementeissä oli pakkasrapautumaa ja osin ne olivat irti, Pöllönen ja Lautala kertovat.

Kolmesta ylimmästä kerroksesta väliaikaisesti lisäkiinnitettyjä elementtien ulkokuoria tullaan poistamaan kokonaan. Jos kyseisen kokoluokan talosta jouduttaisiin purkamaan kuoret kokonaan, työ jo siltä osin maksaisi Pöllösen mukaan 100 000 - 200 000 euroa. Levytyskustannukset sen päälle vievät noin 300 000 euroa.

Vastaavanlaiseen naapuritaloon Jussi Pöllönen kertoo suunnitelleensa jo 1980-luvun alussa julkisivukorjauksen. Ansaistaan irtoamassa olleet ulkokuoret lisäkiinnitettiin ja aikakaudelle tyypilliseen tapaan lämpöeristettiin. Pintaan asennettiin maalatut teräslevyt. Päällisin puolin talo näyttää siistiltä, vaikka arkkitehtoonisesta ilmeestä ollaan montaa mieltä, suunnittelija itsekään ei kovin vakuuttunut. Mielenkiinnosta Pöllönen haluaisi nyt 24 vuoden jälkeen avata rakennetta joistakin kohdin ja tarkistaa kiinnityksiä.

Herkät kohtansa
myöhemminkin rakennetuissa

Samoilla alueilla, jopa samanlaisissa taloissa on huomattu elementtien kunnoissa olevan suuria eroja. Joutsenon puolella Mari Lautala näyttää omaa kohdettaan. Samaan aikaan rakennetuista vierekkäisistä taloista toisen elementit olivat hyvässä kunnossa, julkisivutyöksi riitti käytännössä puhallus ja uudelleenmaalaus. Naapuritalon elementit olivat karbonatisoituneet täysin ja remontti tuli korroosion vuoksi huomattavasti kalliimmaksi.

1990-luvun betonitalojen keston suhteen ammattilaiset ovat toiveikkaampia. Siinä vaiheessa betonitekniikka oli jo kehittynyt pidemmälle, betonin huokoisuutta pystyttiin säätelemään ja raudoituksille jätettiin enemmän peitesyvyyttä. Myös räystäällisyys edesauttaa rapautumisen torjunnassa.

Talojen monimuotoisuus voi toisaalta tuoda muuta korjattavaa, toivottavasti kuitenkin kevyempää kuin vanhempien betonitalojen julkisivukorjaukset.

Kaiken kaikkiaan Jussi Pöllönen kuvaa huonoon kuntoon päästetyssä rakennuskannassa muhivan pankkikriisiin verrattavan uhkan. Korjausten arvo tulee huikeaksi, jos toimiin ei herätä tosissaan.
– Tampereen teknillisen yliopiston professori Matti Pentin kanssa kävimme 2004 esittämässä ministeri Manniselle, että korjausavustuksiin saataisiin korvamerkitty osuus julkisivujen ohjeistettuihin kuntotutkimuksiin. Ei ole kuulunut. Odotuksella ollaan edelleen, ja julkisivut rapautuvat.