Taloyhtiön

Voiko pesubetonijulkisivu olla todellakin suojelemisen arvoinen ja materiaali, jonka säilyttämiseksi on laadittava korjaustapaohjeet? Tällainen kysymys heräsi Julkisivuyhdistyksen syyskokouksessa, kun Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston arkkitehti Leena Makkonen kertoi 70-luvulla rakennetun Siltamäen erityispiirteistä ja työn alla olevista aluetta koskevista korjaustapaohjeista.

Siltamäki nousi keskustelussa esiin siksi, että se on yksi helsinkiläisistä lähiöistä, joka saa ensi vuonna korjaustapaohjeet. Korjaustapaohjeet eivät varsinaisesti kuitenkaan käynnistänyt tilaisuudessa keskustelua, vaan kysymys yleisemminkin 70-luvun pesubetonijulkisivujen alkuperäisen arkkitehtuurin säilyttämistarpeesta.

Leena Makkonen toppuutteli kuulijoita sillä, ettei kysymys ole todellakaan kaikkien 70-luvun pesubetonipintaisten lähiötalojen säilyttämisestä Helsingin lähiöissä, vaan vain Siltamäessä sijaitsevista taloista.

– Siltamäki on meidän mielestämme säilyttämisen arvoinen. Helsingissä on kuitenkin paljon muita alueita, joissa ei nähdä tällaisia arvoja. Olemme pyrkineet valikoiman helmet ja punnitsemaan niiden arvoa, että ne olisivat mahdollisimman aitoja esimerkkejä oman aikakautensa arkkitehtuurista, Leena Makkonen perusteli Siltamäen valintaa.

Taloyhtiökohtaisia ohjeita tulossa Pihlajamäkeen

Pihlajamäki on 60-luvun lähiö, joka on tullut tunnetuksi kansainvälisestikin ja edustaa puhtaasti oman aikakautensa arkkitehtuuria. Leena Makkonen kertoi, että Pihlajamäen alueelle on juuri valmistunut asemakaava.

 Lisäksi alueelle on laadittu seikkaperäiset korjaustapaohjeet, jotka koskettavat Leena Makkosen mukaan jokaista alueen taloyhtiötä - jokainen taloyhtiö saa omat ohjeet.
– Alueella on tässä suhteessa tehty uraauurtavaa työtä, Leena Makkonen vielä mainitsi.

Vuosaaren arvo metsäkaupunkina

1960-luvulla rakentuneeseen Vuosaareen ei ole tällä hetkellä kovinkaan kiireellistä laatia erityisiä korjaustapaohjeita, koska siellä on jo korjattu varsin paljon. Toisaalta jossain määrin alueen arvojen säilyttämistä on päästy ohjaamaan myös ”palasittain” toteutuneissa kaavamuutoksissa.

– Minusta vuosaarelaisten kannattaisi olla ylpeitä suomalaisesta metsäkaupungistaan, Leena Makkonen korosti.

Maiseman suojelu- ja kehittämisperiaatteet alueelle on laadittu vuonna 2006.

Roihuvuori toimintamallin suunnannäyttäjänä

Helsingin kaupungissa on  tehty rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaiden kerrostaloalueiden keskittyneitä selvityksiä muun muassa Roihuvuoresta, Ruskeasuosta, Etelä- ja Pohjois-Haagasta, Maunulasta ja Keski-Vuosaaresta sekä Pihlajamäestä.

Näiden selvitysten ensisijaisena tarkoituksena on Leena Makkosen mukaan ollut se, että ihmiset saavat tietoa oman asuinalueensa ja rakennustensa arvoista ja erityispiirteistä. Niillä ei oteta kantaa kaavoittamiseen ja rakentamiseen, vaan tärkeintä on Leena Makkosen mukaan juuri avata ihmiset huomaamaan - he eivät muuten välttämättä näe asuinalueidensa arvoja, eivätkä osaa niitä siksi arvostaakaan.

– Lähiöt edustavat modernin ajan arkkitehtuuria ja meidän mielestämme on kiireellä tehtävä jotain, ettei alueiden arvoja ja erityispiirteitä menetetä, Leena Makkonen toi esiin.

Vanhaa säilyttäen mahdollisimman alkuperäiseen asuun

Roihuvuori oli alueen arvoja ja ominaispiirteistä selvittämisessä ja aluetta koskevien rakentamistapaohjeiden pilotti, joka valmistui 2004. Leena Makkosen esityksessä tutustuttiin tarkemmin, minkälaisiin asioita pääosin 50- ja 60 -luvuilla syntyneestä Roihuvuoresta selvityksessä tuotiin esiin ja ennen kaikkea nähtiin esimerkkejä, miten korjaamista pyritään rakentamistapaohjeilla ohjaamaan.

– Asukkaille täytyy pystyä näyttämään alueen arvot ja ominaisuudet ja vasta sen jälkeen antaa ohjeet, jotka voidaan selvityksen antaman tiedon pohjalta perustella, Leena Makkonen korosti selvitysten luoman perustan ja tietopohjan merkitystä ohjeiden laatimisessa.

Lisäksi hän toi Roihuvuorenkin kohdalla esiin perusajatuksen, jonka mukaan tällaisilla alueilla pitää vaalia ja säilyttää vanhaa ja alkuperäistä, käyttää mahdollisimman paljon alkuperäisiä materiaaleja, vanhoja työtapoja ja pyrkiä siihen, että korjataan aina niin alkuperäisen toteutuksen mukaisesti kuin mahdollista.

– On tietysti selvää, että esimerkiksi 50- ja 60 -luvulla on tehty kokeiluja ja on syntynyt sellaisia rakenteellisia virheitä, jotka on nyt pakko korjata, eikä vanhoja virheitä kannata toistaa. Sekin on ymmärrettävä, että samankaltaisia tuotteita voi olla nykyisin vaikea saada, esimerkiksi poimupeltiä, jota tuohon aikaan käytettiin, ei helposti saa ainakaan samanlaisella profiililla. Toisaalta jonkin materiaalin kustannukset voivat nousta kohtuuttoman kalliiksi tilaajan kannalta, jos materiaalia tarvitaan vain pieni määrä, vain yhden talon remonttiin esimerkiksi, Leena Makkonen pohti reunaehtoja.

– Yhteistyö eri osapuolten, suunnittelijoiden ja valmistajien kesken olisi juuri tällaisista syistä erittäin tärkeää ja sitä pitäisi harjoittaa huomattavasti enemmän kuin nykyisin tehdään, Leena Makkonen vielä korosti.

Hissittämisen probleemat arkkitehtuurin helmissä

Rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisema-arvojensakin puolesta säilyttämisen arvoisilla alueilla hissittömien talojen ”hissittäminen” ei ole Leena Makkosen mukaan kovin helppo asia. Esimerkiksi Roihuvuoresta on laadittu kaavio, joka osoittaa, missä rakennuksissa hissirakentaminen on mahdollista ilman suuria ongelmia. Lisäksi yleiseksi linjaukseksi tuli, että hissi rakennettaisiin mieluummin taloon sisälle kuin toteutettaisiin ulkorakenteena.

– ”Patti ulkoseinään” ei ole hyvä ratkaisu tällaiseen vähäeleiseen ympäristöön, eikä meidän suostumuksella sellaista hissiä tänne alueelle taloihin saisi, Leena Makkonen kertoi.

Samanlainen kanta on otettu Ruskeasuolla tapahtuvaan hissirakentamiseen eli sielläkään ei Leena Makkosen mukaan suositella hissin rakentamista rungon ulkopuolelle. Ruskeasuon ensimmäiset rakennukset on tehty jo 1937 ja laajemmin aluetta on ruvettu rakentamaan 40-luvulta alkaen. Keskiosa kerrostaloalueesta on syntynyt 60-luvulla.

Helsingissä on vaatimuksena, että mikäli kiinteistöön tulee hissi, kiinteistöstä on tehtävä muiltakin osin täysin esteetön. Eräässä kuvassa katsottiin kaunista Ruskeasuolla sijaitsevaa taloa ja tilaisuudessa voitiin todeta, että rakennuksen ulkopuolelle hissiä ei arkkitehtonisista syistä soisi rakennettavan. Sisäänkäyntiportaiden viereen pitäisi rakentaa esteettömyysvaateen vuoksi luiska, mikä tuhoaisi viimeistellysti suunnitellun ja detaljoidun porrasratkaisun - ei onnistu tai kuka suostuisi maksamaan, oli yleisön lopputulema?

Arkkitehti Reijo Lahtinen kritisoi esteettömyysvaatimusta myös siitä näkökulmasta, että miksi enemmistö ihmisistä joutuu kärsimään siitä, että hyvin pienelle joukolle liikuntaesteisiä on järjestettävä esteetön kulku.

– Mielestäni kaavalla ei pitäisi niin ehdottomasti laittaa tämä kuvainnollisesti laskettu 97 prosentin joukko kärsimään 3 prosentin vuoksi. Toisaalta voihan hissi olla kevyempikin ja kulkea vaikka kaidetta pitkin, hän muistutti.

Parvekelasituksissa ja ullakko-rakentamisessa tapauskohtaista harkintaa

Ruskeasuolta löytyy kauniita ja hyviä esimerkkejä eristerapatuista julkisivuista, kauniista ulko-ovista ja monista muista yksityiskohdista. Lisäksi Leena Makkonen kiitti sitä, että Ruskeasuolla on käytetty hyviä materiaaleja, koska ne ovat olleet kestäviä ja rakennukset ovat hyvin rakennettuja.

– Parvekkeiden lasittaminen useissa taloissa tällä alueella ei onnistu, koska lasitukset eivät yksinkertaisesti sovellu tällaisiin kahdelta tai kolmelta sivulta avoimiin parvekerakenteisiin, Leena Makkonen totesi.

Lisäksi hän mainitsi ullakkorakentamisen, josta erityisesti kantakaupungissa lisäksi ollaan kiinnostuneita. Hänen mukaansa ullakkorakentamislupia haetaan nykyisin lähes viikoittain. Kaikki kohteet on tutkittava tapauskohtaisesti, eikä Leena Makkonen uskonut, että esimerkiksi Ruskeasuolla, jossa monien talojen ullakot ovat matalia, olisi edes käytännössä mahdollista ottaa ullakkoa asumiskäyttöön.