Taloyhtiön

Helsingissä käynnistettiin vuonna 1998 Stop Töhryille -projekti, joka jatkuu yhä HKR- Tekniikan projektiyksikön vedossa. Mukana ovat kaikki Helsingin kaupungin hallintokunnat, nuorisoasiainkeskusta lukuun ottamatta. Lisäksi mukana on yksityisiä kiinteistönomistajia sekä Tiehallinto. Ongelma ei ole hävinnyt, mutta tuloksia on saavutettu.

- Näkyviä töhryjä kaupunkikuvassa vuonna 2007 oli enää yhdeksän prosenttia siitä, mitä oli vuonna 1998, projektipäällikkö Kauko Haantie HKR- Tekniikasta kertoo.

Kymmenessä vuodessa puhdistustöihin on kulunut yhtensä 7 miljoonaa euroa. - Nykyisin enää kolmasosa siitä, mitä enimmillään, Haanpää kuvaa vuosikustannusten kehitystä.

Urakointia hänen mukaansa on hoitanut kymmenkunta yritystä.
 
Julkisuudessa graffiteista ja kampanjasta on taitettu peistä puolesta ja vastaan. Yksi asuinalueensa siisteyden palauttamisen ja säilyttämisen edestä tarmolla asioihin tarttunut on Malminkartanon asukasyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Haario. Palautetta aktiivisuudestaan ja sen seurauksista hän on saanut myös töhryn muodossa, pääosin sentään kiitoksina ja kannustuksena.

– Malminkartanon töhryt alkoivat olla sitä luokkaa, ettei siinä ollut mitään järkeä, Haario kertoo tilanteesta, joka sai hänet vuonna 2004 tuoreena asukasyhdistyksen puheenjohtajana oitis pistämään töpinäksi.

- Asunnot oli tuhrittu, samoin liikkeet. Kaikki fiksummat ihmiset sanoivat minulle, että täältä on pakko muuttaa pois. Sotkuiselle alueelle on vaikea saada liikkeitäkään.

- Tein kahden sivun muistion, jonka esitin asukasyhdistyksen hallitukselle. He hyväksyivät sen. Sitten lähetin esityksen Haantielle.

Asia lähti etenemään nopeasti. Muun muassa alueen kolmen, sutatun tunnelin puhdistautumiskuvio hoitui siten, että Haario otti yhteyden kolmeen kouluun, joiden koululaisista saatiin töhryjen ylimaalaajat. Helsingin kaupunki kustansi maalit.

- Töhryjen määrä saatiin vähennettyä 75 prosenttisesti, Haario kertoo, mutta harmittelee, että muutamia töhryjä on sittemmin tullut takaisin, myös putsattuihin tunneleihin.

Tekijöiden henkilöllisyydestä hänen mukaansa ei juuri ole epäselvyyttä. Ongelma kuulema on siinä, että poliisi valittaa, ettei heillä ole aikaa tutkia kyseisiä toimia. Haariota sapettaa suuresti, että tietty media - jota hän ei puhelimessa halua nimetä - antaa ymmärtää graffitien olevan normaalia, kaupunkikuvaan kuuluvaa ja tekijöitä pitäisi ymmärtää. Puolustaja löytyy myös kaupunginvaltuustosta.

- En ymmärrä, kenen etua palvelee, että asuinalueita turmellaan ja häädetään ihmisiä pois sieltä, Haario puhisee.

Stop Töhryille - kampanjan budjetista hoidetaan puhtaaksi pintoja vain julkisissa rakennuksissa ja rakenteissa.

– Entäs taloyhtiöt? Ne eivät kuulu tähän budjettiin, eikä niissä ole budjetoitu rahaa graffitien puhdistukseen. Se on erittäin kallista.

Oman taloyhtiönsä kokouksissakin Haario kertoo töhryongelman nousevan joka kerta esille. Se vielä ei kuitenkaan auta, koska hän on huomannut ihmisten alistuvan liikaa, ajattelevan, että joku hoitaa sen. Sitä jokua ei pitäisi jäädä odottamaan.

- Tärkeintä olisi, että ilmaantuneet töhryt putsattaisiin heti. Pitäisi olla ihmisiä, jotka ilmoittaisivat heti vaikka poliitikoille.

Kymmenen tuhannen asukkaan Malminkartanon asukasyhdistyksessä toimivat ovat Haarion mukaan erittäin kiitollisia hyvin sujuneesta yhteistyöstä Stop Töhryille -projektin toimijoiden kanssa. Hän sanoo hyvin tietävänsä, kuinka hankalassa välikädessä nämäkin sitkeän ilmiön kanssa ovat.