Taloyhtiön

Miten vesikatto voi? Monissa taloissa kuulumiset on saatu ylimmän kerroksen asukkaiden kautta. Huoneiston sisäkattoon on ilmestynyt epäilyttävä läiskä. Vettä: vesikatto vuotaa! Mitä tehdä, mistä apu?

Harvemmin vesivuodoista selvitään vain paikkaamalla vuotokohta. Likimainkaan aina vuotokohtaa ei pystytä edes paikantamaan, eivät edes ammattilaiset. Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:stä löytyy vesikatoista vankasti tietoa, kokemusta ja osaamista, silti myös Pasi Kuusela, kattoasioiden kanssa työkseen puurtava projektipäällikkö, on joutunut nöyrtymään hankalan tosiasian edessä.
  - Vuotopaikan paikallistaminen on usein lähes mahdotonta, koska vesi liikkuu rakenteiden väleissä vaakasuoraankin.
Potilasta, jonka vamman sijainti on hukassa, on vaikea edes pyrkiä laastaroimaan. Alkutekijöiksi katto tarvitsee perusteellisen tutkimuksen. Vasta sitten on oikea paikka miettiä tepsivät hoitotoimet. Insinööritoimistossa ovat tulleet tutuiksi toimeksiannot, joissa asunto-osakeyhtiöt tilaavat kuntotutkimuksen jatkoksi myös korjaussuunnittelun, rakennuttamistehtävät sekä korjaustöiden valvonnan.

Kuntotutkimuksella
pohjaa ratkaisuille
Ensimmäiset vuotohavainnot ovat Pasi Kuuselan mielestä ihan hyvä ajoitus tutkimusvaiheen käynnistämiselle.  Ennakoidakin toki taloyhtiöissä voi ja pitääkin; kokemuksen perusteella vanhojen bitumikatteiden normaali käyttöikä on yleensä 20-30 vuotta. Peltikattojen käyttöiät vaihtelevat laajemmalla asteikolla, 30:stä 60 vuoteen, riippuen muun muassa materiaalin laadusta, vahvuudesta, ympäristöolosuhteista ja pintakäsittelyistä. 

Ensimmäinen vaihe kuntotutkimusta on rakennuksen taustatietojen etsiminen arkistoista, ehkä rakennusvalvonnastakin, sekä haastattelemalla muun muassa rakennuksen käyttäjiä ja huoltomiehiä. Tarpeen on tieto, miten katto on aikoinaan suunniteltu rakennettavaksi ja minkälaisia korjauksia sille on ehkä aikojen saatossa tehty.  Vasta kun nämä tiedot ovat koossa, tutkittuina ja punnittuina, on aika nousta katolle suunnitelmalliseen kenttätutkimukseen.

Kenttätutkija kirjaa katolla aluksi silmämääräisiä havaintojaan, tutkii vedenpoiston toimivuuden ja vedeneristeiden kunnon, räystäsrakenteet, suojapellitykset ja läpiviennit. Tämän jälkeen tehdään rakenneavauksia, joista selvitetään muun muassa yläpohjarakenteet ja niiden kunto. Rakennetta avaamalla paljastuu joskus muun muassa se, että syystä tai toisesta katto on aikoinaan toteutettu toisin kuin paperilla olevat suunnitelmat ovat esittäneet.

Myös tuuletuksen toimivuus tarkastetaan, mikäli katto on tuuletettavaa tyyppiä. Jos tarvetta on ja vuodenaika sallii, kuntotutkija mittaa silmämääräisten havaintojen tueksi rakenteista kosteuden. Tässä suhteessa parasta kenttätutkimuksen aikaa on keväästä syksyyn.
 
Tutkimuksesta
mustaa valkoiselle
Taustatietojen ja kenttätutkimuksen pohjalta rakennuksen katosta on koottavissa kattava tietopaketti. Tutkimusraporttiin Pasi Kuusela tallentaa sanoin ja kuvin rakenteet, tutkimuksessa käytetyt mittaustavat ja -tulokset sekä silmämääräiset havainnot. Lisäksi tärkeä osa raporttia on edellä mainittujen tietojen pohjalta tehdyt johtopäätökset, rakenteiden toimivuuden arviointi. Tutkimusraportti antaa perustan suunnitteluvaiheeseen. Kohteesta riippuen soveltuvia korjausvaihtoehtoja voi olla useitakin. Eri vaihtoehdoista Kuusela antaa tutkimusraportissa kiinteistönomistajalle, isännöitsijälle ja muille päätöksentekijöille selvitykset kustannusarvioineen ja pohdintoineen, joissa vertaillaan eri vaihtoehtoja myös riskitekijöiden kannalta. Tapana on esittää myös raportinlaatijan oma korjaustapasuositus kaikkien käypien vaihtoehtojen joukosta.   Vesitiiviyden osalta kelpuutettujen vaihtoehtojen ominaisuudet ovat täysin samat, vettä pitävät. Sen sijaan eroja voi olla muun muassa lämmöneristävyydessä.
- Jos asiakas haluaa samalla parantaa tätäkin ominaisuutta katossa, se on tarjolla. Lämmöneristysvaatimukset esimerkiksi 1970- ja 1980 -lukujen taloissa olivat noin puolet siitä, mitä lämmöneristyskyvyltä edellytetään nykytaloissa, Kuusela sanoo.
Joku asiakas painottaa päätöksessä korjauskustannuksia toinen ehkä mahdollisuutta samalla nipistää tulevaisuuden energiakuluja..
 
Varsinainen
korjaussuunnittelu
Mahdollisimman kattavat, detaljeja myöden tarkat ja yksiselkoiset korjaussuunnitelmat ovat tietysti etu katon korjaajille. Pasi Kuusela haluaa korostaa niiden merkitystä myös urakkatarjouspyyntöjen kannalta.
- Merkittävänä ongelmana olemme nähneet, että isännöitsijät soittavat parille kolmelle urakoitsijalle ja pyytävät näiltä tarjouksen. Niistä sitten valitaan halvin. Saatavien tarjouksien sisällöt voivat olla toisistaan paljonkin poikkeavia, koska urakoitsijoille ei ole annettu jämptejä tarjouspyyntöasiakirjoja ja suunnitelmia. Sisällöllisesti erilaisten tarjouksien vertaaminen on vaikeaa.

Jos insinööritoimisto laatii asiakkaan puolesta tarjouspyyntöasiakirjat, ne eivät jätä arvailujen varaan, mitä ja kuinka katolla edellytetään työt tehtäväksi. Työselostukset, materiaalivaatimukset, riittävästi taso- ja detaljipiirroksia, etenkin kriittisistä kohdista kuten läpivienneistä, tiedot mahdollisesti tarvittavasta sääsuojauksesta, työturvallisuusvaatimuksista janiin edelleen sekä tarpeelliset kaupalliset asiakirjat - kun tarjouksia laskevilla urakoitsijoilla on kaikki mahdollinen tiedossa etukäteen, vasta sitten urakoitsijoilta tulevat tarjoushinnat ovat vertailukelpoisia.
Pasi Kuuselan mukaan kattourakoitsijoiden saatavuus tällä hetkellä on hyvä ainakin pääkaupunkiseudulla ja  urakkatarjouksia saadaan jokaiseen kohteeseen useita vuodenajasta riippumatta. Viime vuosina yleistynyt kiinteiden metallirunkoisten sääsuojien käyttö mahdollistaa kattokorjausten tekemisen ympäri vuoden.

Sääsuojien käyttö nostaa Kuuselan kokemuksen mukaan urakkasummaa kohteesta riippuen noin 10-20 prosenttia, mutta vastapainoksi vältetään työnaikaisia vesivuotoriskejä ja pysytään sovituissa aikatauluissa, kun sääolosuhteet eivät pääse vaikuttamaan työn etenemiseen. Lisäksi käytettävät materiaalit pysyvät helpommin kuivina suojatuilla katoilla vaikuttaen osaltaan työn loppulaatuun.