Taloyhtiön

Kattopalo voi saada alkunsa katolta. Tulitöiden muututtua luvallisiksi nämä tapaukset ovat käyneet harvinaisemmiksi. Liekit pyrkivät kuitenkin ylöspäin ja pahimmillaan alempana syttynyt palo saavuttaa kattotason. Lähteekö rakennuksessa ylös päässyt tuli leviämään vaakasuunnassa, ja jos pääsee, kuinka nopeasti se tapahtuu? Siinä oleellisina vaikuttajina ovat ullakon ja katon rakenteet, materiaalit sekä mahdolliset palo-osastoinnit ja niiden pitävyys.

Paloturvallisuuden lupaehdot täyttävät suunnitelmat katosta ja ullakkotilasta palo-osastointeineen ovat hyvä lähtötilanne turvallisen rakennuksen toteuttamiselle. Käytännössä osastoiminen katonrajassa täysin palonpitäväksi ei välttämättä ole yhtä mutkatonta kuin paperilla. Lisäksi niin korjaus- että uudisrakentamisessa palo- ja pelastuslaitokselle lausuntokierrokselle tulevien suunnitelmienkin kanssa joudutaan jo välillä myöntymään väkinäisiin ratkaisuihin, jotka täyttävät lain määräämän minimitason hipomalla.

– Nykyajan monimutkaistuneissa rakennuksissa soveltaminen on vaikeaa, Tampereen Pelastuslaitoksen johtava palotarkastaja Pekka Mutikainen sanoo. – Kompromisseja joudutaan herkästi tekemään.

Suoraviivaisemmissakaan kattorakenteissa palo-osastointi täysin tiiviiksi ei ole noin vain tehty. Hankaliksi kohdiksi Mutikainen määrittelee tiivistämisen palokatkoseinämän ja ruodelaudoituksen ja aluskatteen rajapinnassa. Heikoksi lenkiksi jäävät usein myös umpinaiset räystäskotelot. Niihin osastointi ei aina ulotu.

Tasakatoilla eristetila on paloteknisesti hankala sikäli, että eristeiden vuoksi ilman on hyvä päästä vaihtumaan ontelossa. Jos tuli on päässyt yhteen palo-osaan, tuuletusrakojen kautta sille tarjoutuu mahdollisuus livahtaa muuallekin. Tulen päästyä eristetilaan, sammuttaminen onkin yleensä vaikeaa.

Liikkumisen jälkeen luukut kiinni

Rivitaloissa vesikattorakenteet eristekerroksineen ovat lähellä pääsipä tuli irti missä tahansa huoneistossa.

Puutaloissa palo-osastoinniksi riittää taso E130, joka on nykytarvikkeilla, mm. kipsilevyllä tehtävissä helposti, etenkin uudistaloissa. Saneerattavissa, ennestään palo-osastoimattomissa, toteuttaminen on haasteellisempaa. Kunnollinen lopputulos edellyttäisi niissä useimmiten vesikaton purkamista.

Vielä 1980-luvulla rivitaloissa kattojen välitilaa ja ullakkoja ei edellytetty osastoitavaksi. Monissa tila on rakennuksen päästä päähän samaa palo-osastoa. Harvoissa taloissa osastointi on tehty jälkikäteen, vaikka se olisi suositeltavaa. Helppoa se tuskin onkaan.

Myöhemmin monissa rivitaloyhtiöissäkin tasakattoja on muutettu harjakatoiksi. Vaikka harjan alainen tila olisi palo-osastoitu, moniin on jäänyt vanha kattorakenne omine onteloineen. Tulipaloissa se on riskitekijä. Laki ei Pekka Mutikaisen mukaan edellytä vanhan katon purkamista ennen uuden rakentamista. Suositeltavaa se silti on.

Määräys asuintalojen ullakoiden ja kattojen palo-osastoinnista tuli 1990-luvun alussa. Osastointi määrättiin noudattamaan huoneistojakoa. Niissäkin taloissa, joissa näin on tehty, tuli saattaa tositilanteessa päästä leviämään, ajattelemattomasta käytöstä johtuen.

Isoin ongelma ovat luukut. Katolta välitilaan saattaa olla vain yksi luukku toisessa päässä taloa. Muihin palo-osastoihin kuljetaan mahdollisiin huolto- ja tarkistustöihin osastojen välisten luukkujen kautta.

– Sulkemisessa pitäisi olla huolellinen, muuten osastoinnin turva menetetään, Pekka Mutikainen tähdentää.

Harkintaa muutosbuumeissa

Uusiksi mahdollisiksi riskitekijöiksi palo- ja pelastusalalla on ounasteltu nyt ilmennyttä tulisijojen hankintabuumia, jonka seurauksena tehdasvalmisteisille savuhormeille tehdään läpivientejä katoille.

- Vaikka rivitalossa vain yhden huoneiston asukas haluaisi lisälämmönlähteeksi valmisuunin ja – hormin, sille on haettava rakennuslupa, Tampereen Pelastuslaitoksen johtava palotarkastaja Pekka Mutikainen tähdentää.

Luvanhakijana on taloyhtiö, hankinnat käytännössä tekee luultavammin asukas itse, ehkä netin kautta ties mistä.

Palotarkastajana Mutikainen haluaa muistuttaa, että vaikka hormissa olisi CE-merkintä, välttämättä se ei ole täysin Suomen oloihin hyväksyttävä. Kestääkö hormi pakkasta tai mahdollista nokipaloa, siitä ei ole varmuutta.

 – Nyt eletään tässä suhteessa siirtymäaikaa. Valmisuuneissa ja -hormeissa on paljon eri luokkia. Niiden yhteensopivuudestakin pitäisi olla varma.

Isännöitsijöiltä ja taloyhtiöiltä Mutikainen peräisikin tarkkuutta, että elämyksellisyyden tai lisälämmön mielimisen myötä ei tehtäisi erehdyksiä. Vaikka hormien laadusta saataisiin takeet, on ymmärrettävä vielä myös sen läpiviennin paloturvallisuus; riittääkö paloeristys, ovatko myös kattotuolit suojattu pitävästi kuumuudelta.
 
Toinen rivitaloissa ilmennyt, harkintaa edellyttävä buumi ovat muoviset valokatteet, joilla asukkaat mieluusti lisäävät säältä suojattua oleskelutilaa. Niissä ei edellytetä rakennuslupaa. Tietoa kuitenkin olisi oltava – mm. sen suhteen, että niitä ei rakennettaisi ainakaan yhtenäisinä vierekkäisille huoneistoille. Tai jos kate halutaan rakentaa yhtenäisenä, olisi löydettävää ratkaisu, jossa väliin tulisi jotain palamatonta materiaalia – ei palavaa muovia. Eli siinäkin on viisasta noudattaa osastoimista huoneistoittain.

Vieläkö pelastussuunnitelma puuttuu?

Asuintaloissa tehtävien palotarkastusten taajuus vaihtelee alueittain. Pirkanmaan tarkastusväli on viisi vuotta. Taloyhtiöissä Pekka Mutikainen kertoo ensisijaisesti kiinnitettävän huomiota, kuinka taloyhtiössä on varauduttu tulipaloon, onko pelastussuunnitelmat tehty.

- Luvattoman paljon pelastussuunnitelmia vielä puuttuu. Tampereen alueella tehtynä on noin 75 prosentissa taloyhtiöistä, hän kummeksuu.

- Lähinnä rivitaloissa tunnutaan herkemmin luotettavan turvallisuuteen ajatellen, että maanpinta on niin lähellä, toisin kuin kerrostaloissa, joissa pelastautuminen on porraskäytävän varassa.

Paloturvallisuuden tila tulisi tulla arvioiduksi yhtenä osana, kun taloyhtiöissä teetetään rakennuksien kuntotutkimusta. Ainakin perustasolla. Kuntotutkijan teknisestä ammattitaidosta riippuen ymmärrys tässä suhteessa voi joko riittää syvällisempäänkin arviointiin, tai sitten ei.

Liiallisesti ei voi muistuttaa myöskään siitä, että asuinympäristöissä pelastustiet pidettäisiin vapaina onnettomuuksien varalta.