Taloyhtiön

Vaikka pelastuslaki edellyttää, että kiinteistönomistaja tai haltija huolehtii savunpoistolaitteiden huollosta ja kunnossapidosta, arkitodellisuus on enemmänkin sitä, ettei luukkujen tai ikkunoiden toimintaa ole useinkaan tarkastettu, eikä säännöllisiä huoltojakaan tehty.  – Perusnyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos taloyhtiössä on yksittäinen savunpoistoluukku, pitäisi ainakin kerran vuodessa kokeilla, että se toimii. Tämä voisi olla se minimivaatimus, vastaava palotarkastaja Pekka Mutikainen Tampereen aluepelastuslaitoksesta pohtii.

Jos isännöitsijätoimistossa nyt havahdutaan hoitamattomaan asiaan, Pekka Mutikaisen ohjeiden perusteella ei ole kuitenkaan syytä ”päätä pahkaa” sännätä kokeilemaan savuluukkujen toimintaa, vaan selvittää ensin, kenellä on riittävä asiantuntemus ja varaosia kokeilun ja huollon tekemiseksi.

– On olemassa teknisesti monenlaisia luukkuja, joten huoltajalla pitäisi olla riittävästi asiantuntemusta, ettei käy niin, että luukku koekäytetään, muttei osata virittää sitä sen jälkeen takaisin, luukkua ei saada kiinni, se ei toimi enää laisinkaan,  eikä tarvittavia varaosiakaan ole olemassa.  On nähty tällaistakin, Mutikainen paljastaa käytännön elämän todellisuudeksi.

Velvollisuus olemassa

- Pelastuslaissa on pykälä huollosta ja kunnossapidosta, joka tietenkin koskee kaikkia pelastustoimen laitteita kiinteistöissä, myös savunpoistoluukkuja. Laki edellyttää kiinteistönomistajan ja haltijan pitävän laitteet kunnossa, Mutikainen taustoittaa.

Ongelmana kuitenkin hänen mukaansa on se, että sisäasianministeriön aikoinaan antamissa savunpoistolaitteistojen huolto-ohjeissa määriteltiin, että ne on kerran vuodessa huollettava. Tuon jälkeen säännökset ovat muuttuneet ja edellä mainitut aikamääritykset kumoutuneet, joten nykytilanteessa velvoite huoltamisesta ja kunnossapidosta on kyllä määritelty pelastuslain yleispykälässä, muttei sitä, mitkä ovat määrävälit.

– Ne pitäisi nykytilanteessa määritellä erikseen laadittavassa huolto- ja kunnossapito-ohjelmassa. Jokaiselle laitteelle siis pitäisi laatia huolto-ohjelma, jossa määritellään, kuinka usein laite pitää huoltaa. Käytännössä laite- ja luukkutoimittajan pitäisi määritellä sen huoltoväli, joilla heidän tuotteensa pysyvät käyttökunnossa, hän jatkaa.

Savunpoistoluukkuja on asennettu kerrostaloihin toistakymmentä vuotta, enenevässä määrin. Sitä vanhemmassa rakennuskannassa niitä ei juuri ole. Savunpoistoluukkuja on toteutettu erilaisin systeemein, eikä kiinteistönomistajalta välttämättä enää löydy alkuperäisiä huolto-ohjeita, joiden mukaan tiedettäisiin, miten luukkuja pitää huoltaa ja pitää kunnossa.

– Uudemmassa kiinteistökannassa, missä kiinteistöllä pitää olla huoltokirja, siellä pitäisi olla näkyvillä näidenkin laitteiden huolto ja kunnossapito joko osana huoltokirjaa tai erillisenä suunnitelmana, hän jatkaa.

Huoltoreitit hankalia tai puutteellisia

Sähkötoimiset luukut, jotka ovat yleistyneet ja joita voidaan käyttää sähkömoottorilla, ovat huollon, kunnossapidon ja käyttökokeilunkin kannalta helpompia, koska yhden napin painalluksella saadaan luukku auki ja toisen napin painalluksella kiinni. Mekaanisissa luukuissa sen sijaan täytyy olla enemmän tietoa luukun virittämismekanismeista.

– Testaamisen pitäisi onnistua niin, että luukut avataan porrashuoneen alatasanteelta, mutta sitten voi olla sellaisia savunpoistoluukkuja tai -ikkunoita, että ne sijaitsevat jossakin kuilussa, minne ei yksinkertaisesti porrashuoneen puolelta pääse ja virittäminen takaisin käyttökuntoon on hyvin hankalaa. Tai jos joudutaan menemään katolle, sinne ei ole välttämättä tehty kovin hyviä huoltoyhteyksiä, minkä vuoksi työtehtävä ei houkuttele ketään. Lähtökohta kiinteistöissä pitäisi tietysti olla, että huoltoa vaativiin kohteisiin on järjestetty asianmukainen huoltoreitti, Mutikainen jatkaa.

Murheena unohduksiin jääneet laitteet

Kauppa- ja liikekeskusten savunpoistoluukut ovat Mutikaisen mukaan suoranainen murheenkryyni, koska niiden huolto on usein retuperällä.

– Osin huoltohenkilöstön tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä johtuen on tullut tapauksia vastaan, missä katolla sijaitsevat luukut on kitattu tai ruuvattu kiinni, koska niissä on ollut vesivuotoja. Sen jälkeen ne eivät ole vuotaneet, mutta eivät ne ole sen jälkeen toimineet savunpoistoluukkuinakaan, Mutikainen toteaa.

Hän kehottaa käyttämään harkintaa siinä, milloin käyttämättömien ja huoltamattomien luukkujen koekäytön tekee: - Joku on karrikoiden sanonut, että kun painoi savunpoistoluukun napista, luukut lensivät Saimaaseen. Mitä tahansa voi sattua, ellei ole varmaa tietoa luukkujen aikaisemmasta koekäytöstä. Luukut eivät välttämättä aukea tai aukeavat, mutta niitä ei enää saada kiinni, eikä ole varauduttu oikeanlaisin varaosin laittamaan luukut takaisin toimintakuntoon, hän varoittelee.

– Jos niitä ei ole pitkään aikaan huollettu, suositeltavin tapa olisi se, että otettaisiin huoltoliike, joka on perehtynyt laitteisiin, kävisi koko järjestelmän läpi, tekisi tarvittavat korjaukset, ja sen jälkeen aloitettaisiin säännöllinen huolto ja kunnossapito, hän ohjeistaa.

Huolto-ohjelman nyrkkisääntönä voisi hänen mukaansa pitää sitä, että 20 prosenttia luukuista vuosittain koelaukaistaan. Näin ollen pitäisi kiinteistössä ehtiä koekäyttämään viiden vuoden kuluessa kaikki luukut.

– Kun kaikki luukut on kerran koelaukaistu ja todettu, että ne toimivat, niin silloin voidaan siirtyä vuotta harvempaan kokeiluväliin, mutta tapauskohtaisesti arvioiden ja luukku- ja laitevalmistajan ohjeet huomioiden, hän vielä sanoo.

Miten huoltaa?

Sähkökäyttöisten luukkujen huoltotoimenpiteistä Mutikainen kehottaa tarkistamaan säännöllisesti ohjauskeskuksen ja akkuvarmennuksen sekä koko järjestelmän toimivuuden.

– Mieluummin useamminkin kuin kerran vuodessa eli akkujen ja merkkivalojen tarkistaminen kuuluisi samanlaisiin huoltorutiineihin kuin esimerkiksi pumppaamojen ja ilmanvaihtojärjestelmien merkkivalojen ja muun tekniikan toimivuuden tarkastaminen, hän jatkaa.

– Meidän kannaltamme olennaisia ovat opasteet eli että savunpoistoluukun laukaisupainike on merkittynä sillä tavalla kuin pelastuslaitos on antanut ohjeet. Tämäkin on yksi asia, joka pitää huoltamisen yhteydessä tarkistaa.

Mekaaniset luukut ovat yksinkertaisempia, joissa riittää usein vain säännöllinen avaustesti.

– Mutta on syytä kysyä laitetoimittajalta sekin, pitääkö niitä muutenkin huoltaa ja miten, hän vielä muistuttaa.

Kuka tekee?

Keraplast Oy:n Reijo Kantoluodon mukaan huolto- ja kunnossapitotoimet voi tehdä alan laitetoimittaja tai huoltoliike.

Toistaiseksi huolto- ja asennustyön tekijälle ei ole Kantoluodon mukaan asetettu erityisvaatimuksia, auktorisointijärjestelmiä, eikä luotu alaan erikoistuneiden valtuutettujen liikkeidenkään verkostoa.

Käytännössä kiinteistönomistajan valinnan pitäisi kuitenkin kohdistua asiantuntevaan ja osaavaan huoltoliikkeeseen, jonka kanssa voidaan laatia huolto- ja kunnossapitosopimuskin.

– Meillä on huoltopalvelua, mutta mikäli asiakas haluaa tehdä huollon itse, hän saa meidän toimittamiimme järjestelmiin asennus- ja huolto-ohjeet sekä savunpoistolaitteiden huolto- ja kunnossapitokirjan. Lisäksi tarvittaessa tarjotaan neuvontaa tai koulutusta. Kaikkein suurin ongelma kuitenkin on se, ettei taloyhtiöissä tiedetä säännöllisen huollon velvoitteesta, eikä sitä, mitä huoltoon kuuluu, Kantoluoto kertaa.

Palotarkastuksen yhteydessä valvotaan

Pelastuslaitoksen tehtävänä on Mutikaisen mukaan valvoa ja tarkastaa dokumenteista palotarkastuksen yhteydessä, että huollot ja kokeilut on tehty asianmukaisesti. Dokumentti voi olla hyvinkin yksinkertainen paperi, josta on syytä käydä ilmi, milloin savunpoistoluukkujen tai -ikkunoiden huolto ja tarkastus on tehty ja allekirjoituksella varmentaa tarkastuksen tekijä.

Pirkanmaalla palotarkastuksia tehdään kiinteistöissä poikkeuksellisen tiheästi, viiden vuoden välein, kun osa kunnista tekee niitä 10 vuoden välein.

Paloturvallisuusasiantuntija Esa Laaksonen If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:stä:
”Koska vaatimus savunpoistolaitteiden ylläpito- ja kunnossapitovelvoitteesta on lakisääteinen asia, vakuutusyhtiöt eivät esitä velvoitetta suojeluohjeissaan enää erikseen. Vakuutussopimuksen yhtenä lähtökohtana on, että vakuutuksenottajan on noudatettava Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Jos savunpoistolaitteiden ylläpidossa tai kunnossapidossa on tapahtunut vakavia puutteita, vakuutusyhtiö voi pienentää vahingonkorvausta, mikäli puutteellinen hoito on mahdollistanut vahingon syntymisen tai vahinkomäärän lisääntymisen.

Jotta lainsäädännön velvoitteet voidaan täyttää, savunpoistolaitteiden ylläpitoa ja kunnossapitoa varten tulee olla suunnitelma, jonka mukaisesti toimitaan. Lisäksi ylläpitoon ja kunnossapitoon liittyvistä tarkastuksista, koestuksista ja huolloista on pidettävä päiväkirjaa. Savunpoistolaitteilla on oltava nimetty vastuuhenkilö, joka vastaa em. velvoitteiden toteutumisesta.

Savunpoistolaitteiden ylläpito ja kunnossapito kannattaa toteuttaa savunpoistolaitteita koskevien standardien mukaisesti. Kun näin toimitaan, voidaan parhaiten varmistaa savunpoistolaitteiston asianmukainen toiminta palon sattuessa.

Asianmukaisesti toimiva savunpoistolaitteisto on henkilöturvallisuuden ja omaisuusvahinkojen torjunnan kannalta erittäin merkittävä laitteisto. Tärkeää on myös se, että vakuutuksenottaja saa tällöin vakuutussopimuksen mukaisen vahingonkorvauksen täysimääräisenä.”