Taloyhtiön

Arvaatko vai tiedätkö, kysyttiin muutaman vuoden takaisessa kuntotutkimuspalveluesitteessä. Käytäntö on osoittanut että sama kysymys on syytä tehdä, kun valitaan kuntotutkimusten tekijää.
– Pätevyys ja referenssit, rakennusneuvos Erkki Laitinen ympäristöministeriöstä tiivistää tärkeimmät valintakriteerit.
Valitettavan usein hinta on se ensimmäinen, jopa ainoa valintaperuste.

Erkki Laitinen korostaa, että ympäristöministeriö on ollut ja on luonnollisesti jatkuvasti mukana useissa hankkeissa, joissa pyritään luomaan työkaluja kiinteistön kunnon arvioimiseen ja ylläpitämiseen. Tavoitteena on edistää jatkuvaa kunnossapitoa ja oikea-aikaisia korjauksia.
- Kuntoarviot, joista edetään harkitusti tarkempiin kuntotutkimuksiin ja käytännön kiinteistönpitoa tukeva rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, jonka laatimista maankäyttö- ja rakennuslain mukaan edellytetään uudisrakentamisessa ja luvanvaraisissa korjauskohteissa. Käyttö- ja huolto-ohjeen laatiminen on toki kaikkien kiinteistöjen osalta suositeltavaa, hän listaa.
Näitä työkaluja esimerkiksi julkaistujen oppaiden muodossa onkin tehty kunnioitettava määrä: ministeriön www.ymparisto.fi -sivuilla kuntoarvio- ja kuntotutkimus-otsakkeiden alta löytyy muun muassa kymmenkunta ohjetta kuntoarvioiden ja kuntotutkimusten tekemiseen pientalosta liikerakennuksiin ja betonijulkisivuista sisäilman, sähkölaitteistojen sekä kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimuksiin.
Laitinen ei uskokaan, että kuntoarvioiden tai -tutkimusten tekemisen jarruna tai niiden laatutason esteenä olisi ohjeiden puute.
- Haasteena on ennemminkin jo olevien menettelyjen ja ohjeiden saaminen käyttöön. Viive on joskus kovin pitkä.

Ei lakien vaan vapaaehtoisuuden kautta
Erkki Laitinen korostaa, että ympäristöministeriö edesauttaa erityisesti vapaaehtoisuuteen perustuvien hyvän kiinteistönpidon välineiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Maankäyttö- ja rakennuslain yhtenä tavoitteena on edistää rakennetun ympäristön ja rakennuskannan ennakoivaa, suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa sekä kunnossapitoa.
- Kiinteistön kunnossapitovelvollisuus kohdistuu rakennuksen omistajaan tai haltijaan. Hyvä kiinteistönpito lähtee omistajien omista intresseistä ja motiiveista.
Asunto-osakeyhtiöt ovat Laitisen mukaan sikäli ongelmallinen alue, että niitä on lukumääräisesti paljon, suuri osa kooltaan varsin pieniä.

Kuntoarvioiden ja -tutkimusten tekijät ovat Laitisen mukaan konsultteja siinä missä mikä tahansa suunnittelija. Valinnassakin pätevät samat lainalaisuudet: - On tärkeätä ottaa selvää konsultin osaamisesta, onko hän pätevöitynyt, onko referenssejä. Ei kysytä vain hintaa, vaan tutkimuksen sisältöä. Pelkästään halvimman valitsemalla voidaan tehdä isoja virheitä, hän valistaa.

Mistä sitten löytää pätevät konsultit? Laitinen ei pidä viranomaistoiminnan aktiivista laajentamista, säädöksiä ja valvontaa, ratkaisuna. Tavoite on saada alan toimijat ottamaan yhteistyössä vastuuta esimerkiksi pätevyyden toteamisessa.

- Ajatusmalli, jossa lainlaatimisella ratkaistaan jokainen ongelma, johtaisi kärjistäen kysymykseen, poistuisivatko rakentamisen laatuongelmat sillä, jos viranomainen säätäisi, että ei saa tehdä huonoa laatua, hän huomauttaa.

Parhaillaan ympäristöministeriössä on meneillään muun muassa seurantaprosessi, joka kartoittaa huoltokirjan laatimisen ja sen käytön käynnistymistä: - Se, että hyvään kiinteistönpitoon on välineet, ei näet vielä merkitse sitä, että ne ovat oikeasti ja oikealla tavalla käytössä, Laitinen huomauttaa.

Vapaaehtoisuuteen perustuvaa, alan omaa vastuunkantoa hän perää myös uusimmassa, idullaan olevassa hankkeessa. Siinä tavallisen asunnonostajan avuksi kehitettäisiin "kuntoindeksi", joka kertoisi luotettavasti rakennuksen teknisestä kunnosta.