Taloyhtiön

Kauppa- ja teollisuusministeriön Teknillisellä korkeakoululla teettämän tutkimuksen mukaan asuntojen kuntotarkastusraporttien sisältö ja laajuus vaihtelee. Jos kuluttajat saisivat raporteista parempaa tietoa asuntojen kunnon arviointiin ja remontointiin liittyvistä perusasioista, säästyttäisiin monilta asumiseen liittyviltä riidoilta.
Keskeisiä ongelmia kuntotarkastusraporteissa ovat asunnon ja kiinteistön kuntoa koskevien selvitysten nimikkeiden sekava käyttö, tarkastuksen rajausten puutteellinen kuvaaminen, kohteen kunnosta tehtyjen havaintojen puuttuminen sekä raporttiin kirjattujen tietojen lähteen ilmoittamatta jättäminen.

Kuntotarkastusraportin havaintojen epävarmuustekijät olisi syytä ilmaista selvästi ja tehdä kuluttajan tiedoksi jo ennen kuntotarkastussopimuksen solmimista. Esimerkiksi tarkastusajankohdasta johtuvat rajaukset, kuten lumen aiheuttamat rajoitukset perustusten, rakennuksen ympäristön ja vesikaton tarkastukseen, tulisi kuvata kuluttajalle selvästi.

Tutkimukseen kuului 50 kuntotarkastusraportin tarkastelun lisäksi kuluttajaneuvojille suunnattu kysely.
Kuluttajaneuvojien mukaan kuluttajien kuntotarkastuksia koskevien yhteydenottojen yleisimmät kysymykset koskevat asunnon ja kiinteistön kuntoa selvittävien palveluiden käsitteitä, kuntotarkastuksen vaikutusta myyjän ja ostajan vastuisiin asuntokaupassa ja kuntotarkastajan vastuuta palvelustaan.

Kuluttajaneuvojat pitävät ongelmallisena kuntotarkastusten sisällön ja laajuuden vaihtelevaa tasoa. Kuluttajaneuvojat ottavat esille tarpeen laatia kuntotarkastuksia varten standardoidut sopimuslomakkeet laskutusta ja palvelun sisältöä koskevien epäselvyyksien välttämiseksi.

Kuluttajat eivät ole selvillä erilaisten tarkastusten sisällöstä ja tarkoituksesta. Lisäksi he suhtautuvat kuntotarkastusraportteihin liian optimistisesti.
Asunnon ja kiinteistön kuntoa koskevien selvitysten nimikkeet on määritelty KH-ohjetiedostossa, joka on Rakennustietosäätiön julkaisema kiinteistön huoltoa käsittelevä ohje. Sekä kuluttajilla että ammatinharjoittajilla näyttää olevan vaikeuksia käyttää käsitteitä oikein, eikä erityyppisten asuntojen ja kiinteistöjen kuntoa koskevien selvitysten eroja ymmärretä. Kuntotarkastuksiin liittyvä keskeinen ongelma ei kuitenkaan näytä olevan KH-ohjetiedostojen sisällössä, vaan siinä, että ohjetiedostoja ei noudateta.

Erilaisia kuntotarkastuksia, -arvioita ja -selvityksiä tilataan erityisesti omakotitalokauppojen sekä erillis-, pari- ja rivitalokauppojen yhteydessä.
 Kerrostalohuoneistojen kaupan yhteydessä tarkastuksia tehdään suhteellisen vähän ja ne on yleensä rajattu koskemaan jotain osaa huoneistosta, kuten märkätiloja.