Taloyhtiön

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jouko Taskinen Vantaalta ei aplodeeraa uudelle asunto-osakeyhtiölaille. Kaikkein pahinta on, että sen valmistelussa ei juurikaan kuultu viulujen maksajia ja lisääntyneen vastuun kantajia eli asunto-osakkeiden omistajia. Osakkeenomistajien kukkarolla käyvien tahojen järjestöt sekä riidoista rahastava juristi- ja konsulttikunta ovat kyllä tulleet kuulluiksi, Taskinen harmittelee.

Vanhassa asunto-osakeyhtiölaissa on alle sata pykälää ja tulevassa yli kolmesataa.

– Onkohan oikeasti laskettu, kuinka paljon asumis- ja byrokratiakustannuksia tulee lisää, kun lakikoukeroita yritetään toteuttaa käytännön elämässä?

– Omakotitalossa asuvat tulevat toimeen ilman ainuttakaan asumistaan koskevaa pykälää. Vastaavasti kun muutama asunto kootaan saman katon alle, niin tarvitaan satoja pykäliä sääntelemään samoja toimintoja. Eiväthän kerrostaloasukkaat pääsääntöisesti sentään mitään rikollisia ole, joita pitää ankarasti lailla ojentaa, Jouko Taskinen ihmettelee.

– Onko yleensäkään hyviä tapoja tai käytäntöjä, koskivat ne sitten asumista tai vaikkapa pöytätapoja, mielekästä kirjata lakiin?

Uusi asunto-osakeyhtiölaki on silti hänestä tarpeellinen ja hyvää tarkoittava, mutta valmistelijoilta on niin sanotusti karannut mopo käsistä. Laissa olisi pitänyt keskittyä olennaisiin asioihin ja helpottaa - ei vaikeuttaa - hallituksien ja yhtiökokouksien työtä.

– Uuteen lakiin on kerätty kaikki maan ja taivaan väliltä ottamatta lainkaan huomioon, mitä maallikkojäsenistä muodostuvat asunto-osakeyhtiöiden hallitukset pystyvät kohtuudella sulattamaan ja soveltamaan. En ole tavannut yhtään hallituksen jäsentä, joka olisi jaksanut lukea lakiluonnosta edes puoleenväliin.

– Itse olin yhdessä neljä tuntia kestäneessä iltatilaisuudessa. Tuossa ajassa juristi ehti käydä läpi ainoastaan kolme pykälää, joten satoja jäi vielä käsittelemättä.

Löytyykö hallitukseen
jäseniä?

Pykäläviidakon lisäksi Jouko Taskista arveluttaa uudessa laissa taloyhtiön hallituksen lisääntyvä ja sekavasti ilmaistu ankara vastuu. Hänen mukaansa vastedes on entistä vaikeampi saada taloyhtiön hallitukseen jäseniä.

– Eräässä ammattilehdessä kirjoitettiinkin, että täytyy onnitella niitä asunto-osakeyhtiöitä, jotka yleensä saavat valittua ketään hallitukseen lain voimaantulon jälkeen. On hyvin tiedossa, ettei nykyäänkään hallitustyöskentely osakkeenomistajia kiinnosta, niin entä jatkossa. Hallitukseen osallistuminen olisi pitänyt tehdä helpommaksi ja houkuttelevammaksi, ei vaikeammaksi.

Taskisen johtamassa As Oy Kaarenpeuran hallituksessa ei juuri ole uudesta laista keskusteltu.

– Suurin osa ei ole korviaan lotkauttanut koko asialle, mutta kommentteja "minä en ainakaan jatka" on tullut huolestuttavan paljon.

– Yritän meidän taloyhtiössämme kartoittaa ennen maaliskuun yhtiökokousta, ketkä olisivat kiinnostuneita hallitustyöskentelystä ja keillä olisi siihen jotain annettavaa. Tärkeätä olisi saada myös nuoria kiinnostumaan asioista.

Taskisen mielestä se, että tulevaisuudessa isännöitsijä on mahdollista valita hallituksen puheenjohtajaksi, on omiaan vähentämään hallituksessa olevien motivaatiota. On vaarana, että isännöitsijä joutuu pitämään kokoukset yksinään, eikä se liene kenenkään etu.

– Lisäksi on hyvän hallintotavan vastaista valita toimitusjohtaja hallitukseen ja vielä puheenjohtajaksi, vaikkakin isännöitsijän "toimitusjohtajuus" on lähinnä muodollista laatua. Kuka tosissaan uskoo, että 30-40 kiinteistöä hoitava isännöitsijä oikeasti toimii kaikkien toimitusjohtajana, hän kysyy.

Kiinteistönpitoon
pitkäjänteisyyttä

Pohtiessaan uuden asunto-osakeyhtiölain hyviä kohtia Jouko Taskinen mainitsee taloyhtiöltä edellytettävän viisivuotiskorjaussuunnitelman.

– Tämä lisännee pitkäjänteistä kiinteistönpitoa ja suunnitelmallisuutta, mutta ruorissa täytyy olla asiaan perehtyvä hallitus. Pelkästään isännöitsijätoimiston varaan taloyhtiössä ei voida laskea, sillä toimistot ja isännöitsijät vaihtuvat, eikä niissä välttämättä ole korjausrakentamisen asiantuntemusta.

As Oy Kaarenpeuraan kuuluu kolme kerrostaloa, joissa on seitsemän rappua ja kuusikymmentä asuntoa. Rakennukset ovat valmistuneet 30 vuotta sitten ja ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Toissakesänä tehdyn parvekeremontin jälkeen taloyhtiössä ei näillä näkymin ole tiedossa suuria remontteja.

– Olen pyytänyt teknistä isännöitsijää tekemään ehdotuksen korjaussuunnitelmasta hallituksen käsittelyyn. Selvityksen pohjana ovat tuore kuntoarvio, tarvittavilta osin tehty kuntotutkimus sekä kiinteistön korjaushistoria. Viisivuotiskorjaussuunnitelma tehdään hallituksen tiukassa ohjauksessa ja esitellään tämän kevään yhtiökokouksessa.

Mitä uuteen asunto-osakeyhtiölakiin kirjattu hissipykälä tuo tullessaan, sen näyttää Taskisen mukaan aika.

– Koska laki ei ole ollut vielä päivääkään voimassa, ei sen käytännön vaikutuksista ole tietoa. Eräät kollegat ovat enteilleet hissiasiasta tulevan meheviä riitoja. Vaikka kuinka tarkasti yritetään asiat laissa sanoa, porsaanreikiä jää aina ja saivartelulle sijaa.

Hissien rakentamista on Kaarenpeurassa tutkittu kertaalleen, ja silloin hanke tyrmättiin. Seitsemän hissin asentaminen 3-4-kerroksisiin taloihin olisi tullut liian kalliiksi, vaikka siihen tukea olisi saatukin. Taskinen toteaa, että asiaa voidaan tarpeen mukaan palata, jos jonkun rapun osakkaiden kesken löytyy yksimielisyys hissin rakentamista.

Korjausilmoitusten
tallentaminen
askarruttaa

Osakkaiden toteuttamien remonttien kirjallista ilmoitusvelvollisuutta Jouko Taskinen pitää teoriassa hyvänä asiana. Miten se käytännössä toimii, on vielä kysymysmerkki.

- Mielestäni tässä on vaara jopa intimiteettisuojan rikkomiselle. Ainakin pitäisi olla selvät sävelet siitä, mitä täytyy ilmoittaa. Pikkujuttujen ilmoittelu vain sotkee asioita, hän pohtii.

Pienessä taloyhtiössä, jolla ei ole luotuna omaa järjestelmää remontti-ilmoitusten tallentamiseen, voi syntyä ongelmia. Taloyhtiössä ollaan isännöitsijätoimiston palvelujen varassa. Ja mikä tilanne syntyy esimerkiksi siinä vaiheessa, kun taloyhtiö haluaa vaihtaa toimistoa: pelaavatko eri toimistojen järjestelmät keskenään ja mitä tietojen siirtäminen maksaa. 

- Pahimmassa tapauksessa pienet ja keskisuuretkin isännöintitoimistot joutuvat lopettamaan, kun niiden pitäisi hankkia isot atk-järjestelmät uuden lain vaatimia eri velvoitteita ja ilmoituksia varten. Kilpailu vähenee ja olemme kohta muutaman suuren yrityksen armoilla, Jouko Taskinen ennakoi tulevaa.