Taloyhtiön

Valaistus laajassa ja monimerkityksellisessä mielessä on tullut entistä tutummaksi julkisissa rakennuksissa. Samaa sarastusta valaistusalan ammattilaiset haluaisivat tarjota asuinympäristöihinkin. Silkaksi bisneksenteoksi sitä ei voi luokitella, jos vähänkään seuraa valo- tai valottomuusilmiöitä kerrostalojen liepeillä. Monessa pihapiirissä meno kallistuu hapuilun puolelle, eikä valollista estetiikkaa ole häivääkään. Parantamisen varaa on.

Pentti Koivisto ja Pasi Jokinen ovat alan miehiä, jotka ajoittain erilaisissa hankkeissa törmäävät toisiinsa. Koiviston hallinnassa on valaistussuunnittelu, työnantajana helsinkiläinen Sähkösuunnittelutoimisto Forssell Oy. Oy Hedtec Ab:n markkinointipäällikkö Jokisen ammattitaitoa puolestaan on hallita alan laaja tuotetietous, -tarjonta ja kehityssuunnat.

Nujertavan pimeän syksyn 2006 päätteeksi miehet tapasivat Espoon Kauklahdessa 1970- luvun kerrostalon pihapiirissä, jonka ulkovalaistus oli osittain uusittu Koiviston suunnitelmien pohjalta. Osa uusista valaisimista odotti vielä asentamista.
Etteikö sähköinsinööri voisi olla kultturelli esteetikko? Voi hyvinkin. Pentti Koiviston valaistusjutut polveilevat hyvinkin erilaisissa ympäristöissä, aikakausissa ja kulttuureissa Afrikkaa myöten. Kunniaa siitä ei kylläkään lohkea hänen kouluaikojensa insinöörien opinto-ohjelmalle.
– Olisikohan ollut muutama tunti, mies hahmottaa koulunpenkiltä saamaansa valaistussuunnittelun osuutta huvittuneena.

Sittemmin tilanne koulutuksen kentällä lienee kehittynyt sentään parempaan suuntaan.
Koiviston kulttuurisuuntautuneisuus juontaa jo lapsuudesta, esteetikkoäidistä ja isoisän kotiseutu- ja museoveljestä, joka muun muassa keräsi kivikautisia esineitä Kansallismuseoon. Oma keräilyinto lähti aikoinaan liikkeelle talonpoikaisesineistöstä, on laajentunut sitten yhteen ja toiseen, myös valaisimiin.

Harrastus on koitunut iloksi asiakkaillekin; mihin kohteeseen silmään juuri oikean aikakauden valaisin on tullut Koiviston matkassa Pariisin kirpputorilta, mihin Tukholman antiikkiliikkeistä, useimmat sentään kotimaan tukkuliikkeistä. Forssellin joukoista juuri Pentti Koivisto on kuitenkin se, jonka osalle lankeavat Museovirastoakin kiinnostavat kohteet.

Turvallisuutta,
kauneutta unohtamatta 

As Oy Kaukrinteen seiniltä ja nurmikoilta ei kannata vastedeskään lähteä  bongaamaan valaisinharvinaisuuksia, vaikka suunnitelmat Pentti Koiviston laatimat ovatkin.
 Tuotteet on valikoitu Hedtecin normaalista tuotetarjonnasta huomioiden valotekniset ominaisuudet unohtamatta kuitenkaan valaisimien muotokieltä. Elementtilähiöiden jokseenkin tavanomaiseen tuotantoon kuuluvat kaksi kerrostaloa ovat siitä huolimatta suunnittelijalleen yksilöllinen toimeksianto ilman väheksyntää.

Tärkeintä kerrostalon pihapiirissä on tietysti huolehtia, että kulkuväylillä, ulko-ovilla pyörätelineillä, jätekatoksissa, pysäköintialueilla ja niin edelleen on turvallisen liikkumisen edellyttämä määrä valoa, oikein suunnattuna. Vähäisen valon ja varjoalueiden riskit eivät jää kompastumis- ja liukastumisvaaraan. Ne voivat houkuttaa myös tihutöiden tekijöitä.

Kauklahtelaisyhtiön alkuperäisvalaistus rajoittui päätyjen ja porraspielien tavanomaisiin numero- ja kirjainkuutioihin sekä pariin valaisinpylvääseen, mallia Tapiola. Koiviston ja Jokisen mukaan pylväiden asettelu viittaisi, että paikat on aikoinaan valittu maapohjan kivettömimpiin kohtiin, ei  parasta valaistusta ajatellen.

Rusehtuneiden kuutioiden
sammahtavaa kajoa riittää

Vieläkin numerovalaisimina käytetään samoja muovikuutioita, jopa uusissa taloissa, vaikka vaihtoehtoja olisi hyvinkin paljon, Pasi Jokinen harmittelee perinteisten kuutiovalojen valta-asemaa.

Niiden pintamateriaali, polykarbonaatti, on kestävää, kestävämpää kuin lasi. Harmillisempi ominaisuus on, että materiaali ruskettuu suhteellisen nopeasti. Seurauksena on valotehon väheneminen. Koska se tapahtuu hiljalleen, siihen ei reagoida herkästi. Siitä, onko numerovalojen ylipäätään tarpeen toimia myös varsinaisina valaisimina, voidaan olla montaa mieltä.

Jokisen mukaan mietitysti valiten numerovalaisimillakin kyllä on sinänsä oivat mahdollisuudet toimia talojen käyntikortteina myös esteettisessä mielessä.

Tapiola-nimellä tunnettu pylväsvalaisin juontaa juurensa Tapiolan kaupunginosan synnystä. Klassinen muoto itsessään tuskin häiritsee monenkaan silmää.

Varsinkaan ilman kunnon sijoitussuunnitelmaa niiden valaistus ei välttämättä ole riittävä turvalliselle liikkumiselle ja toisaalta valo voi heijastella häiritsevästi asuntoihin. Niiden tehtävä annettiinkin As Oy Kaukrinteessä sisäänkäyntien puoleisiin julkisivuihin kiinnitetyille, Began suunnattaville valaisimille, joita tuli kolme kappaletta per julkisivu.

Valot on suunnattu siten, että valaisimien valonjako alkaa kulkutien seinänpuoleisesta reunasta. Toisessa talossa (C- ja D-portaat) valoa riittää vielä korostamaan kallioleikkausta kulkutien toisella puolella olevan kapeahkon nurmikkoalueen takana.

Valoisampia askelia
saunojille

As Oy Kaukrinteen asukkaiden yhteisiin saunatiloihin kuljetaan kakkostalon kauimmaisesta päädystä. Ykköstalolaisille (A- ja B-portaat) kulkee nurmikolle kivetty saunapolku kakkostalon parvekkeiden puolella. Polulla ei ole ollut valaistusta, mutta jatkossa tulee olemaan, matalat pollarivalaisimet.

Kakkostalon toisen päädyn seinävalaisin antaa samalla valoa jätekatokseen, ykköstalon toisen pään valaisin  paitsi pihojen tuloväylälle myös päädyssä olevan kellaritilan sisäänkäynnille. Ykköstalon vastapäiseen, metsänläheiseen päätyyn valaisin lisättiin ennen kaikkea ennalta estämään mahdollisia hämäräpuuhasteluja ikkunoista ja kulkijoilta katveeseen jäävässä pihakulmauksessa.

Varsinaista julkisivuremonttia rakennuksissa ei ole tehty. Sen sijaan samaan aikaan valaistusuudistuksen kanssa on uusittu sisäänkäyntejä paitsi valoisammiksi myös paloturvallisemmiksi.

Ennestään ulko-ovet olivat jo seinäväreiltäänkin synkänoloisissa syvennyksissä. Ovet siirrettiin julkisivun tasoon. Samalla porrasaulaan tuli lisätilaa. Osa aulasta rakennettiin umpinaiseksi, lukolliseksi vaunutilaksi. Näin vaunujen säilytys täyttää nyt myös palomääräykset.

Niin ulko-oville lisävaloa antavat porrasaulan valaisimet kuin vaunusuojien valotkin suunniteltiin liiketunnistimilla ohjattaviksi. Kasseineen ja/tai rattaiden kanssa kulkijoiden ei tarvitse silloin haeskella painonappia valojen sytyttämiseksi.
Myös taloyhtiön erillisellä, alempana rinteessä olevalla pysäköintiaukiolla on uusi valaistus. Entisten kauhtuneiden muovikupuvalaisimien tilalle asennettiin entisiin pylväisiin uudet, valoteknisesti laadukkaat, vihreäkupuiset valaisimet Näin saatiin kohtuuhinnalla koko pysäköintialue hyvin valaistuksi ja turvalliseksi.