Taloyhtiön

Terijoen salava vastaan viemäriputket, imukärhet vastaan seinäpinnoite

Rakennusten ja muiden ihmiskäden luomien rakenteiden rinnakkaiselo kasvikunnan kanssa on kaksijakoista. Se voi olla toisiaan suojaavaa ja kauniisti korostavaa, mutta myös keskinäistä jäynää ilmenee erilaisissa muodoissa.

Rauhaa ja sopusointua vai jälkensä jättävää sotaa; rakennettua tai rakennettavaa ympäristöä suunnittelevat, rakentavat ja huoltavat ovat niitä, joilla pitäisi olla tieto ja taktiikkaa pitää tilanteet hallussa. Mitä pikemmin mahdolliset taistelunpoikaset huomataan puhaltaa poikki, sitä parempi.

Suunnitteluhortonomi Marko Pirttijärvelle on työnsä kautta kehittynyt silmää lukea niin rakennuksia ja rakenteita kuin niiden lomassa kasvavia puita ja pensaita. Muun muassa Pikku Huopalahden alue on tullut hänelle hyvin tutuksi. Vuonna 2003 Helsingin kaupunki pestasi hänet kilpailutuksen kautta konsultiksi.

Yhteistyö jatkuu yhä. Paciuksenkadun ja Talin alueen välille mahtuu vajaat 50 pihaa, joiden suunnittelu-, peruskorjaus- ja hoitotöistä hän vastaa yrityksensä Piha- ja puistosuunnittelu Pirttijärven nimissä.

Maapohjaltaan pehmeälle alueelle tiivisti rakennetulla asuinvaltaisella alueella kasvien haittavaikutukset rakennuksiin, piharakenteisiin, salaojitukseen ja niin edelleen ovat varsin vähäisiä verrattuna maapohjan painumisen aikaansaannoksiin. Näkemänsä perusteella Marko Pirttijärvi on tullut tulokseen, että alueelle ei olisi pitänyt rakentaa ollenkaan.

Vaihtoehtoisesti maapohjan olisi pitänyt pohjatöiden jälkeen antaa asettua kymmenen vuoden ajan ennen talonrakennustöiden alkamista.
– Talot kyllä pysyvät paikoillaan paalutuksen ansiosta, mutta pihat eivät. Vasta kymmenen vuotta vanhoja pihoja on jouduttu jo korjaamaan, hän on saanut huomata.

Köynnöksille
kyllä, mutta säleiköiden kera

Jo suppeahkon alueen katsastuskierros Pikku -Huopalahdessa Pirttijärven kanssa antaa tuntumaa huomion ja toimenpiteiden arvoisista asioista,  joita viheralan ammattilaisen silmä rakennetusta ympäristöstä rekisteröi.
– Köynnökset ovat mukavia, mutta mieluummin vaijereiden tai ristikoiden varassa kasvavina, Pirttijärvi sanoo.

Valtaosalta tosin nousu seinille ei muuten onnistuisikaan. Imukärhivilliviini on lajike, joka nousee seinille ilman tukea, ja sellaisella imuteholla, että julkisivujen maalit ja pinnoitteet ovat vaarassa irrota. Säleikköön kasvatettuna sekin olisi helpommin säästettävissä julkisivukorjausten yhteydessä. Irrottaminen onnistuu säleikköineen. Monet köynnökset voi myös leikata julkisivutöiden ajaksi alas, päästää sitten taas kasvamaan uudelleen.

Hyvässä tiilirakennuksessa imukärhivilliviini ei haittaa suoraan seinään kiinnittyneenäkään. Se on todettu muun muassa vanhoissa linnoissa. Köynnös voi jopa suojata seinää paahteelta, tasata sitä lämpötilavaihteluilta.

Isännöitsijöiden ammattikunnassa Pirttijärvi on ollut havaitsevinaan köynnöksiä, mutta muitakin seinustoilla kasvavia kasveja kohtaan torjuntaa, jopa hysteriaa. Pelkoon ei ole aihetta, joskin joidenkin kasvien suhteen tarkkailu voi olla paikallaan. Esimerkiksi etenkään köynnöskuusamaa ei kannata päästää livahtamaan vesikaton alle. Katon alle päästyään se saattaa intoutua kasvattamaan sinne paksua juurakkoa. Tapauksia on, joissa juurakko on nostanut kattoa irti.

Viemäreiden ja salaojien lähelle Marko Pirttijärvi ei suosittele istutettavaksi mitä tahansa puita. Mahdollisuuden tarjouduttua juuristoaan hanakimmin putkistoihinkin työntäviä lajikkeita ovat Terijoen salava ja yleensä pajut, myös poppeli. Koivu niin ikään on sinnikäs. Jos se saa ujutettua pienenkin hiusjuuren viemäriputkeen, se pystyy kasvattamaan sinne lisäkasvua tukkeeksi asti.

Jo olemassa olevia puita Pirttijärvi ei silti kannusta tuhoamaan turhan kepeästi. Salaojan ja puun välille voi jälkikäteenkin asentaa juurimaton. Tarvittaessa puusta voi jopa katkaista yksittäisen juuren, puun kärsimättä.

Puun istuttajan katsottava
vuosikymmenten päähän

Maasta riippuu, miten kasvien juuret etenevät siinä. Jotkut kosteuden herkästi ‘haistavat’ lajikkeet voivat esimerkiksi imeytyskentissä ulottaa juurensa parinkin metrin syvyyteen. Se on syytä ottaa huomioon. Salaojat ovat usein hiekassa, jossa ei ole juurien kasvattamiseen houkuttelevia ravinteita. Hiekan suojana on kuitenkin hyvä olla erotuskangas, sillä tilanne muuttuu jos sekaan pääsee multaa.

Puiden juurten ulottuvuuksille Pirttijärvi antaa nyrkkisäännöksi, että juuristo etsiytyy jokseenkin yhtä suurelle alueelle kuin latvusto, koivulla tosin pidemmällekin.

Yleinen ilmiö on, että puun taimia istuttaessaan ei-ammattilaiset eivät osaa katsoa tilannetta vuosia eteenpäin. Puulle ei varata riittävästi tilaa. Pieni taimi näyttää yksinäisyydessään surkealta. Alkuvuosien tilannetta voi lievittää istuttamalla sen ympärille kasveja, jotka eivät kilpaile sen kanssa elintilasta, Pirttijärven ilmaisemana ‘pikaviherryttäjiä’. Ahtaasti istutetut puut joutuvat  kaadettaviksi turhan aikaisin. Lisäksi kaataminen on kallista, jos se tilanpuutteessa on tehtävä paloittain.

Lehmukset ja tammet voivat elää satojakin vuosia. Ikään vaikuttavat muun muassa kolhut ja hoito, leikkaukset, mahdolliset lähellä tehdyt rakentamiset kasvuaikaan ja muiden puiden kaataminen ympäriltä.

Lehmuksesta Pirttijärvi muistuttaa, että se ei ole erityisen hyvä puu esimerkiksi parkkipaikoilla. Puun lehdillä elävät kirvat tiputtelevat tahmeaa nestettä. Poppeleiden haittapuoliin kuuluu kukinnan jälkeinen runsas nöyhtä.

Omaksi suosikkipuukseen Pirttijärvi nimeää kotimaisen pihlajan. Hänen mielestään sitä näkee turhan vähän pihapuina. Pihlaja on terve, sillä on kauniit lehdet, kukat ja marjat sekä upea syysväritys. Kasvupaikan suhteen se on vaatimaton, ja menestyy kaikkialla Suomessa.

Matalien talojen lähituntumaan puita ei ehkä kannata kasvattaa ollenkaan - mikäli sitten ei satu erityisesti pitämään rännien puhdistamisesta.
Nurmikkoa Marko Pirttijärvi ei suosita kasvattamaan seinään kiinni asti, pelkästään hoidollisistakin syistä.

Pikku- Huopalahdessa hän on mm. poistattanut nurmikkoa seinustoilta ja asennuttanut sepeliä kaistoina, erotuskankaalla nurmikosta erotettuna. Lähellä rakennusta kasvavien pensaiden hän ei katso haittaavan rakennusta juurillaan. Ne eivät työnnä juuriaan syvälle. Ylipäätään kasvit eivät työnnä juuriaan rakennuksen alle, etenkään jos alusta ei ole märkä. Niinhän ei pitäisikään olla.

Pikku Huopalahden pihoihin suunnittelemissaan muutos- ja huoltotöissä Pirttijärvi on kiinnittänyt erityisesti huolta kattojen valumavesien johtamiseen. Syöksytorvien alle on asennettu rännikaivoja, joista vedet johdetaan putkia pitkin kaivoihin. Maanpäällisiä betonikouruja hän ei koe yhtä luotettavina, koska ne herkästi nyrjähtelevät paikoiltaan ja vesi saattaa kertyä seinustan lähelle.

Realiteetteja unohtamatta

Mitkä asiat ovat tärkeimpiä yhteisten pihojen suunnittelussa?
Suunnitteluhortonomi Marko Pirttijärven mukaan tärkeysjärjestyksessä seuraavat neljä seikkaa:
* miten suunnitelmat ovat rakennettavissa
* mitä rakentaminen saa maksaa
* miten piha jatkossa on ylläpidettävissä
* mitä hoidosta ja ylläpidosta ollaan valmiit maksamaan.

Esteettisyys sinällään ei parane asettaa korkeimmaksi lähtökriteeriksi.
Pirttijärven hoidossa olevat kiinteistöt Pikku-Huopalahdessa ovat vuokrataloja, mutta samojen periaatteiden noudattaminen lienee järkevää myös asunto-osakeyhtiöissä.

Kaupungin kiinteistöissä Pikku-Huopalahdessa asukkaille on annettu ohjeet, että talkoita saa järjestää, mutta omin päin ei saa istuttaa, leikata eikä muutenkaan hoitaa kasveja. Näin on katsottu parhaaksi, sillä toisin kuin moni itsestään uskoo, puutarhatöitä ei osaa kuka vain. Moni perusteettomassa itsetunnossaan oleva on tuhonnut kasveja väärin leikkaamalla.

Asiakkaana Helsingin kaupunki, jossa Pirttijärven ‘vastapelureina’ on ammattilaisia, konsultoivan hortonomin toiminta  on helppoa. Asunto-osakeyhtiöissä mahdollisuudet tarjota omaa ammattitaitoaan parhaimmillaan riippuu niin isännöitsijöistä kuin asukkaistakin.
– Ammatti-isännöitsijät myöntävät, mitä alueita eivät hallitse, hankkivat tarvittaessa ammatti-ihmiset yhteistyökumppaneiksi - ja pyrkivät laittamaan myös osakkaat ymmärtämään, Pirttijärvi on huomannut. 
– Etenkin yhtiöistä, joissa ei ole ammatti-isännöitsijää, suunnitelmien toteuttajiksi ja pihojen ylläpitäjiksi löytyy herkästi kymmeniä ‘ammattilaisia’.

 Pirttijärvelle omaehtoisia pyyntöjä pihasuunnitelmien tekemisestä asunto-osakeyhtiöistä onkin tullut lähinnä isoimpien joukosta. Viheralan ammattilaiset toki itsekin ovat aloitteellisia. Parhaimpina lähtökohtia heille ovat tilanteet, joissa taloyhtiöt ovat varautuneet piharakentamiseen jo budjeteissaan, sovittaen ne muun muassa mahdollisten julkisivukorjausten ajoituksen huomioon ottaen. Palokuntamaisesti pihatöihin hälytettynä ammattilaiset tuskin pystyvät antamaan parastaan.