Taloyhtiön

Uuden senioritalon asukas esittelee taloyhtiön pihalla olevia leikkivälineitä, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että ne ovat tyhjän pantteina, koska taloyhtiössä ei asu ainuttakaan lasta.
– Leikkivälineiden käyttämättömyys ei vapauta taloyhtiötä siitä vastuusta, että sen on huolehdittava leikkivälineiden kunnosta, ylitarkastaja Pekka Pänttönen Itä-Suomen lääninhallituksesta muistuttaa.

Jos taloyhtiön pihalla olevissa leikkivälineissä sattuu onnettomuus tai tapaturma, silloin perätään myös taloyhtiöltä dokumentteja siitä, miten se on huolehtinut leikkivälineistä ja niiden kunnosta. Tämä perustuu ylitarkastaja Pekka Pänttösen mukaan siihen, että tuoteturvallisuuslainsäädännön perusteella taloyhtiötä pidetään palveluntarjoajana, jolla on esimerkiksi leikkivälineistä huolellisuusvelvoite. Sitä kautta palveluille on asetettu myös tiettyjä turvallisuusvaatimuksia.
– Lähtökohta on se, että jos leikkivälineet ovat taloyhtiön pihassa, ne täytyy olla kunnossa tai sitten ne pitää ottaa kokonaan pois, Pänttönen kommentoi senioriasukkaan tuumailuun.

Välineiden kehitystyötä
tarvitaan
On tietysti selvää, että vaikka välineistä huolehdittaisiinkin, se ei tee mahdottomaksi sitä, että vahinkoja sattuu. Asianmukaisilla huolto-, kunnossapitosuunnitelmilla ja seurannalla taloyhtiö voi kuitenkin osoittaa, että se on ainakin tehnyt kaikkensa välineiden hoitamiseksi.

Valvontaviranomaiselle pitäisi Pänttösen mukaan ilmoittaa leikkivälineissä tapahtuneet ”vähältä piti”- tilanteetkin. Tästä tiedosta on kiinnostunut kunnan terveystarkastaja, lääni tai Kuluttajavirasto, mutta ei suinkaan sanktio- tai rikosoikeudellisessa mielessä, vaan leikkivälineiden turvallisuuden kehittämiseen ja parantamiseen tähtäävien tietojen ja kokemusten saamiseksi.

– Monet vierastavat ilmoittamista ja pelkäävät sanktioita. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole tutkia sen tarkemmin itse tapausta, vaan saada tietoa siitä, mitä on tapahtunut ja katsoa, miten välineitä pitäisi sen perusteella kehittää ja parantaa, ettei vastaava pääse tapahtumaan toiste. Saamamme tiedon perusteella pystymme myös arvioimaan, onko jonkin leikkivälineen rakenteita muutettava tai ohjeistusta täsmennettävä ja sitä kautta lisättävissä käyttäjien turvallisuutta, Pänttönen painottaa.

Asiasta tiedotettava ja kehitettävä tarkastusmenettelyt
Vuonna 2004 uudistunut tuoteturvallisuuslaki selkiinnytti Pänttösen mielestä nimenomaan taloyhtiöiden vastuuta pihalla sijaitsevien leikkivälineiden ylläpidosta.
– Oma huolenaiheeni kuitenkin on, että taloyhtiöt eivät tule ajatelleeksi, mitä lainsäädännössä todettu huolellisuusvelvoite käytännössä tarkoittaa, Pänttönen jatkaa.

Hänen mielestään taloyhtiöissä ei tarvita erityisiä tai yksityiskohtaisia säädöksiä tarkastusten tekemiseksi, vaan enemmän on kysymys asian tiedostamisesta, säännöllisten tarkastusten toteuttamisesta ja vastuuttamisesta sekä tiedottamisesta.
– Minusta tärkeintä on, että tiedotetaan asiasta ja järjestellään menettely, jonka mukaan joku taloyhtiöstä seuraa säännöllisesti välineiden kuntoa, Pänttönen vielä korostaa.
Kotikonstit varmasti riittävät, eikä kysymys ole Pänttösen mukaan edes mistään lisääntyvästä kustannuserästä.

Valmistajien ohjeistukset hyödyllisiä
Suuremmilla valmistajilla on omia huolto- ja kunnossapitosuunnitelmia, joita taloyhtiökin voi hyödyntää suunnitellessaan tarkastustoimintaansa.  Tärkeintä on tarkastaa välineiden kunto keväisin routa- ja lahovaurioiden osalta, mutta myös lumitöissä mahdollisesti tapahtuneiden vahinkojen varalta.

– Esimerkiksi puusta tehdyt leikkivälineet, niissä riittää, että ne tarkastetaan kerran vuodessa lahovaurioiden varalta. Ilkivallan varalta seuraaminen onkin sitten hankalampi määritellä, mikä olisi hyvä aikaväli. Tuntuu siltä, että sen osalta parasta olisi, jos taloyhtiössä olisi muutenkin sellainen tapa, että jatkuvasti silmäillään, missä kunnossa piha ja kiinteistö ovat, Pänttönen pohtii.
– Kaikki asiat kannattaa kirjata, siis sellaiset kuin tehdäänkö leikkivälineille tarkastukset esimerkiksi viikoittain, kerran kuukaudessa vai millä muulla aikavälillä ja kuka tarkastukset tekee. Muuten saattaa käydä niin, että jos tarkastusvälejä tai tekijää ei kirjallisesti sovita, niin tarkastuksia ei tule myöskään tehtyä, Pänttönen vielä ohjeistaa.
Tärkeää on myös kirjata ylös havaitut puutteet ja toimenpiteet. Leikkivälineiden tarkastamisen voi hoitaa myös huoltoyhtiö, jos taloyhtiö niin haluaa. Tärkeää on silloin edellyttää, että tarkastuksista syntyy dokumentti jonka perusteella tarkastus voidaan jälkikäteen todentaa ja työt tulevat muiden töiden ohella myös varmasti tehtyä.

Omatoimisesti
voi korjata
Totta kai taloyhtiö voi itse korjata rikkoontuneet välineet ja ne pitääkin korjata, kunhan samalla vain huolehditaan siitä, että leikkivälineen rakennetta ei muuteta niin, että se muuttuu määräysten vastaiseksi. Olennaista on, että jos leikkivälineeseen vaihdetaan uusi osa, se on täysin samanlainen kuin entinen. Välineeseen ei saa lisätä laudanpätkiä, eikä tehdä mitään muitakaan muutoksia. Muutoin taloyhtiö voi aiheuttaa välineisiin tahtomattaan ja ajattelemattomuuttaan sellaisia loukkuja, joihin lapsi voi jäädä esimerkiksi sormesta, jalasta tai kaulasta kiinni, Pänttönen opastaa omatoimisesti välineitä korjaavaa taloyhtiötä.

Kun taloyhtiö hankkii uudet leikkivälineet,  pyytää niistä tarjouksia ja kilpailuttaa, tunnetuilta valmistajilta saa mitä todennäköisimmin standardien mukaiset välineet. Poikkeuksiakin Pänttösen kokemuksen mukaan on, joten siksi taloyhtiöiden pitäisi aina selkeästi asettaa vaatimukseksi, että toimitettavien laitteiden pitää olla standardien mukaiset.

Tarkkana on Pänttösen mukaan oltava myös silloin, kun laitteita kootaan tai asennetaan pihalle. Virheitä voi tulla esimerkiksi siinä vaiheessa, kun välineiden eri osia kootaan yhteen tai betonivalut jäävät liian korkealle hiekkaan nähden.

Kerran laitettu hiekka
vaatii kunnostamista
Leikkivälineiden tarkastuksissa on havaittu eniten puutteita vaimentavissa alustoissa. Tuttu juttuhan on, että kun keinut on joskus pystytetty ja niiden alle asennettu hiekka, se on ajan myötä tamppaantunut kovaksi, eikä näin ollen liian kovana alustana ole enää turvallinen.

– Takavuosina keinuja tehtiin puusta ja niiden alle laitettiin puualustoja tai jopa laatoituksia. Ne ovat tänä päivänä ehdottomasti kiellettyjä, koska esimerkiksi puu luokitellaan kovaksi materiaaliksi, eikä siksi sitä hyväksytä enää, Pänttönen kertoo.
Jos keinujen tai muiden välineiden alla halutaan pitää hiekka-alusta, pitää huolehtia siitä, että se pysyy pehmeänä. Pänttösen suositus on, että alushiekaksi hankitaan hyvin tasarakeista hiekkaa, koska se pysyy pidempään pehmeänä.
– Toinen vaihtoehto, vaikkakin kalliimpi, on iskua vaimentavien mattojen käyttäminen. Viranomaiset eivät puutu tähän, kumpaa käytetään, kunhan alusta täyttää turvallisuusvaatimukset, Pänttönen jatkaa.

Lisäksi Pänttönen muistuttaa siitä, että talvi muodostaa alustan turvallisuusvaatimusten kannalta myös eräänlaisen ongelman eli kun maa jäätyy, se ei enää ole iskua vaimentava alusta olipa siinä sitten hiekkaa tai matto. Siksi keinut pitäisi Pänttösen mukaan ottaa talven ajaksi pois tai poistaa muutoin käytöstä.

Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa kasvillisuudesta. Taloyhtiön leikkipaikkaa se koskettaa siinä mielessä, että leikkipaikan läheisyyteen ei pitäisi koskaan istuttaa myrkyllisiä kasveja, mutta ei myöskään piikikkäitä kasveja, joista voi saada pintanaarmuja ja siten loukata itsensä.
– Huomionarvoinen asia on sekin, että laitteilla on tietyt suojaetäisyydet, eikä niitä saa olla leikkialueella liian tiivisti. Välineiden määrä pitäisi mitoittaa oikein. Välineiden määrä ei saa olla itsetarkoitus, vaan se, että turvallisuus säilyy, Pänttönen sanoo ja neuvoo käyttämään mitoituksessakin laitetoimittajien apua.

Omavalvonta edullisinta
Maassamme on noin 11 000 kuntien ja julkisyhteisöjen ylläpitämää leikkipaikkaa. Niiden kuntoa valvovat ensisijaisesti kuntien terveystarkastajat, mutta hekin joutuvat suuren työmääränsä vuoksi riskiarviointiin perustuen priorisoimaan tarkastettavat kohteet.
Painopiste on kaiken kaikkiaan ollut muiden kuin taloyhtiöiden leikkivälineiden kunnon valvonnassa.
 
Lainsäädännöllisesti ja vastuukysymysten kannalta ei kuitenkaan tehdä eroa siinä, kuka leikkipaikkoja ja -välineitä ylläpitää.
– Jos viranomaisille on muodostunut kuva, että taloyhtiöt tuntevat vastuunsa leikkivälineiden kunnon ylläpitämisestä, niin silloin valvontaa on tietysti keskimääräistä vähemmän, Pänttönen muistuttaa.

Taloyhtiöiden ei kuitenkaan pitäisi hänen mielestään unohtaa sitäkään, että jos niiden ylläpitämien leikkipaikkojen taso yleisestikin ottaen alkaa laskea, silloin viranomaiset varmasti kohdentavat siihen suuntaan enemmän valvontaa. Tänä päivänä tarkastukset on vielä maksuttomia, mutta ensi vuonna niistä peritään maksu.
– Kun taloyhtiö huolehtii leikkivälineiden kunnosta, se vähentää valvonnan tarvetta ja sillä tavalla tuo myös säästöä, Pänttönen vielä jatkaa.