Taloyhtiön

Mitä sana leikki tuo mieleen? Tuoko koodit EN-SFS 1176 ja 1177? Tuskin, kovin monella. Toivottavasti kuitenkin heillä, jotka kuuluvat lenkkeinä ketjuun, jolle kuuluu vastuunkanto leikkipaikkojen turvallisuudesta. Taloyhtiöissäkin heitä on.

Noin kymmenen vuotta sitten luotujen turvallisuusstandardien parantamiseksi on vuosien ajan tehty yhteistyötä Euroopan tasolla. Kevään aikana uudistetut standardit ilmestyvät englanninkielisinä, suomenkielelle käännettyinä ehkä puolisen vuotta myöhemmin. 

Suomesta panostaan standardien uudistamistyössä ovat olleet antamassa Tuija Lukkari Kuluttajavirastosta, Esa Junttola Lappset Oy:stä sekä Tampereella 12.-13. helmikuussa pidetyillä Viherpäivillä leikkipaikkojen turvallisuudesta vastuunjakoa painottaen puhunut Matti Mannonen.

Vuoden vaihteessa Joli Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä eläkkeelle jäänyt Mannonen ei ole kääntämässä selkäänsä leikkipaikoille, vaan edistää asioita jatkossa muun muassa leikkipaikkojen turvallisuuteen erikoistuneen konsulttitoimisto Trioplan Oy:n toimitusjohtajana, Suomen kansallisen turvanormitoimikunnan sekä Viherympäristöliiton ulkoleikkipaikkojen turvallisuuslautakunnan jäsenenä sekä kouluttajana liiton leikkiturvakursseilla.

- Vastuullinen turvallisuudesta on aina leikkipaikan omistaja, Mannonen painotti puheenvuorossaan.

Asunto-osakeyhtiöitä  tai kiinteistöyhtiöitäkin koskien Mannosen viesti merkitsee, että vaikka taloyhtiöt olisivat siirtäneet sopimuksella esimerkiksi leikkipaikan ylläpidonalihankkijalle, omistajina ne eivät silti välty turvallisuusvastuulta.

Epäselvyyttä Mannonen kertoi huomioineensa esimerkiksi tapauksissa, joissa vanhempainyhdistys tai vastaava on tehnyt talkoilla leikkivälineitä koulun pihalle. Yksiselitteisesti tällöinkin välineiden ja niiden sijoittamisen turvallisuudesta vastuu on paikan omistajalla. Eli, jos koulu on kunnan, vastuu on kunnan. Jos talkoopanos on kohdistunut taloyhtiön pihaan, taloyhtiön on valvottava, että toteutus täyttää turvanormit uutena ja jatkossakin.

Kaikkia tehdasvalmisteisia leikkivälineitä koskee tuotevastuulaki, mutta samalla tavalla kuin tehtaissa, kyseistä lakia on noudatettava vaikkapa kunnan työpajoissa. Eikä tuotevastuulaki rajaudu vain leikkivälineisiin. Se velvoittaa leikkipaikan omistajaa pitämään huolta myös leikkipaikan muiden rakenteiden, esimerkiksi aitojen, pöytien, penkkien, istutusten ja niin edelleen turvallisuudesta.

Turvatarkastajilta
myös neuvoja

Suomessa leikkipaikkojen turvallisuutta valvoo Kuluttajavirasto. Valvonta perustuu tuoteturvallisuuslakiin, joka koskee myös palveluja. Mannosen mukaan taloyhtiön leikkipaikka on taloyhtiön palvelua asukkaille ja siten tuoteturvallisuuslain alaista. Jos leikkipaikasta tehdään valitus, Kuluttajavirastolla on oikeus puuttua asiaan. Mannosen mukaan käytännössä asioihin tarttuu usein kunnan terveystarkastaja, jolla on paitsi laillinen oikeus myös velvollisuus ottaa asia käsittelyyn ja tarvittaessa määrätä leikkiväline tai -paikka käyttökieltoon. Viranomaisten toimenkuvaan ei sen sijaan kuulu neuvonta, eikä leikkipaikkojen korjaussuunnittelu. Niissä tukea kaipaavat voivat kääntyä Viherympäristöliiton kouluttamien tarkastajien puoleen.

Leikkipaikkojen turvatarkastajat ovat Suomessa uudehko ammattikunta. Viherympäristöliiton kouluttamina ja pätevyyden saaneina heitä löytyy parisenkymmentä. Lisäksi pätevyys on kahdella ulkomailla kouluttautuneella henkilöllä. Heiltä voi tiedustella leikkipaikkojen turvallisuuteen liittyviä palveluita, kuten erilaisia tarkastuksia, käyttöönotto-, kausi- ja vuositarkastukset, sekä tilata leikkipaikkojen korjaussuunnitelmia ja kunnossapito-ohjelmia.

Viherympäristöliiton järjestämään leikkiturvakoulutukseen ei ole osallistunut kuntien terveystarkastajia. Matti Mannosen mukaan tarvetta olisi. Terveystarkastajien asiantuntemus tällä sektorilla on nähty heikoksi, joten koulutukseen olisi syytä satsata nykyistä enemmän.

- Kuluttajavirasto on itse järjestänyt koulutusta terveystarkastajille. Koulutusta on liian harvoin ja osallistujia vähän, Mannonen on todennut.

Osanottajien vähyyden syyksi hän epäilee kuntien niukkoja rahavaroja. Tilanteen hän uskoisi paranevan, kun koulutusta järjestettäisiin entistä useammilla paikkakunnilla, lähempänä opin tarvitsijoita.

 Hyvin laajasisältöisistä ja osin vaikeaselkoisistakin standardeista noin puolet on leikkivälineiden valmistajia koskevia detaljeja, toinen puoli normeja leikkipaikoille ja niiden kunnossapidolle.