Taloyhtiön

Hämeenlinnalaisen As Oy Lukionrinteen hallituksen puheenjohtajan Mauno Koiviston asumista ei ole häirinnyt, vaikka viimeiset kolme vuotta talon uumenissa ja ympärillä on uurastanut korjausrakentajia.  Tosin hänen viettämänsä aika kotona on saattanut jäädä myös vähemmäksi. Siis kotonaan Hattulassa. Vaikka Koivisto ei  itse asukkaan Lukonrinteessä, hän myöntyi 2005 hänelle tarjottuun luottamustoimeen, tietäen hyvin, että taloyhtiö oli valmistautumassa historiansa rankimpaan remonttiohjelmaan.

As Oy Lukionrinteen viidennen kerroksen kulmahuoneiston osakkaaksi Mauno Koivisto tuli 1990-luvun lopulla. 

Silkasta sijoitusosakkuudesta ei kyse ollut. Alusta alkaen hänellä ja Terhi-vaimollaan on siintänyt mielessä ajatus, että viimeistään eläkkeelle siirryttyään huoneisto tulee olemaan heidän kotinsa.
 
– Seutu on kohtuullisen tuttu. Olen asunut tuossa 80-luvun alkupuolella, kun Hämeenlinnaan tulin, Koivisto nyökkää As Oy Lukionrinteen lähettyvillä olevaan punatiiliseen taloon. Kulmakunnan ikkunanäkymät jäivät mieluisina mieleen. Talojen otollisimmin sijoittuneista huoneistoista voi katsella linnaa sekä Vanajaveden pintaa  ja sen ylitse Aulangon rinteitä. Koiviston havaintojen mukaan alueella myyntiin tulevia asuntoja mielivien ei parane aikailla. Kaupungin keskustan läheisyyskin vaikuttanee, että ottajia löytyy.

Putkivuodot laittoivat
hommat rullaamaan

Ensimmäiset asukkaat yk-siportaiseen ja viisikerroksiseen As Oy Lukio-rinteeseen muuttivat tammikuun 1960 lopussa. Puolen vuosisadan etappia yhtiössä juhlittiin 23. tammikuuta.  Paikallaan muuratussa talossa on 19 huoneistoa,  pikkuyksiöistä 116 neliömetrin huoneistoihin. Lukionrinne -kadun puoleisessa alakulmassa on yhtiön omistama liiketila, ja pohjakerroksessa myös autotalleja.  Remonttihistoria taloyhtiöllä oli ennestään varsin ohkainen.

– Ensimmäiset 45 vuotta talossa on eletty niin, että ei ole tehty juuri mitään. Voidaan siis todeta, että talohan on ollut erinomainen. Harvat talot niin pitkää aikaa selviävät pienellä nyhräämisellä, Koivisto toteaa rehvakkaasti, pilke silmäkulmassa.

Muutama putkivuoto oli kuitenkin tehnyt selväksi, että ajanhammas nakersi myös tätä viisikymppistä. Edeltänyt, seniori-ikään varttunut puheenjohtaja oli Koiviston mukaan hoitanut hallituskuviot erinomaisesti, mutta oli halukas luovuttamaan korjaustarpeiden vääjäämättä lähetessä vetovastuun nuoremmalle. Hankkeiden aloittamiseksi oli koetettu jo saada päätöksiä, onnistumatta.

Edellisen hallituksen aikana Hämeen ammattikorkeakoululla teetetty kuntokartoitus rakennuksesta ja sen tulosten pohjalta annettu viitteellinen suositus korjausten marssijärjestyksestä olivat hyvä pohja lähteä pistämään todella töpinäksi. Ensin putkiremontti erinäisine lisukkeineen, sitten julkisivujen kunnostus ja viimeksi täydellinen parvekeremontti lasituksineen sekä ikkunoiden vaihto uusiin; yhtiökokouksessa nuija paukahti vihdoin hankkeiden toteuttamisen puolesta.

Loppuvuodesta 2005 käynnistyi putkiremontin suunnittelu, sen toteutus 2007. Pinnoitusvaihtoehtoakin oli väläytetty, mutta Mauno Koivistonkin mieleisesti kannatus painottui uusien putkien hyväksi.

Putkinousuille otettiin uusi linjaus tilavasta rappukäytävästä. Suojakotelointi toteutettiin kipsilevyrakenteisena. Useimmissa huoneistoissa käytävästä oven yläpuolelta sisään johdetut putket saatiin sujautettua viereistä palohormia hyödyntäen  märkätiloihin ja keittiöihin. Näkyvät pintavedot jäivät vähäisiksi. Tähän hankkeeseen sisältyivät myös huoneistokohtaisten vesimittareiden asennus ja viemäriputkistojen uusiminen. Samoin tehtiin kattavat  vesieristys-, laatoitus- ja uudelleenkalustustyöt pesu- ja wc-tiloissa - niissäkin muutamassa, joita oli remontoitu viiden vuoden sisällä.

– Nekin jouduttiin purkamaan, yhteispäätöksellä. Ei voinut mitään, sillä muuten takuita ja vakuutuksia ei olisi saatu kattaviksi, Koivisto sanoo.

Taloyhtiössä ei ole huoneistokohtaisia saunoja. Yhteissauna on pohjakerroksessa, toistaiseksi. Tulevia aikoja alustaen putkiremontin yhteydessä aikoinaan kaukolämpöön siirtymisen yhteydessä virattomaksi jääneet kattila- ym. varustukset purettiin pois. Tilalle saatiin mahdutettua kahdeksan verkkokomeroa.

Tulevaisuudessa ullakon varastosopukat saavat väistyä sinne jo suunnitellun ja rakennusluvankin saaneen saunan tieltä. Löyly- ja pesutiloille sekä takkahuoneelle on riittävän korkeaa tilaa tarjolla molemmin puolin piipun noin 45 - 50 neliömetriä. Lisäarvoa saunomiselle tulee tarjoamaan tilaan liittyvä, kunnostettava kattoparveke.

Mauno Koivisto ei tiedä kaikkinensa hiukan yli vuoden kestäneen putkiremontin hätyyttäneen ketään asumasta edes väliaikaisesti.

Ilme kirkastui, pieni jälkivääntö
selvittämättä

As Oy Lukionmäen julkisivusta Mauno Koivisto kertoo 'naisväen' todenneen jo huoneistoa aikoinaan ostettaessa, että harmaat, likaiset aaltomineriittilevytykset joutaisivat mennä vaihtoon.  Näin sitten kävikin.

Julkisivutyö toteutettiin arkkitehti Anne Ranta-Eskolan suunnitelmien mukaisina vuoden 2009 aikana.

Irrotettujen levyjen alta poistettiin vuosikymmenien aikana pahasti mustuneet, mutta ei sen pahempia 'luurankoja tai mörköjä' sisältäneet villat.

Ennen tarkempia tutkimuksia Mauno Koivisto kertoo eniten kantaneensa huolta, josko kalliiksi koituvia ilmiöitä paljastuisi parvekelaatoista. Lasittamattomilla parvekkeilla betonilaatat olivat olleet säiden armoilla, etenkin ylimmät, jotka olivat täysin avoimina sateelle.  Koeporausten ja näytteiden perusteella saatiin huojentava viesti: laattoja ei tarvinnut poistaa ja uusia.

– Itse pelkäsin, että varmaan ovat ihan haperoa ainakin ylhäällä, jossa laatan reunassa kasvoi sammaltakin, Koivisto huokaisee.  Kustannusten kannalta tulos oli helpottava.

Levypintaisena olleet osat julkisivua saivat täysin uuden ilmeen lämpimän keltaisen lämpörappauksen myötä. Tiilimuuratut osat julkisivusta taloyhtiö pesetti ammattilaisilla. Alkuperäiset ikkunat vaihdatettiin ilmeeltään alkuperäisten kaltaisiksi, mutta kolmilasisiksi ja raitisilmaventtiilein varustetuiksi.

Talon parvekkeilla korjatussa muodossaan tulee arvatenkin olemaan tulevana kesänä käyttäjiä aivan toisessa määrin kuin aiemmin. Lasit paitsi suojaavat pölyltä, leikkaavat liikenteenmelulta terävintä kärkeä.

Ainoana takaiskuna koko monen vuoden hankeketjussa Mauno Koivisto kuvaa parvekkeiden sivulevytysten materiaalivaihdosta.  Urakkasopimuksiin kirjattujen polymeeribetonisten, lämpörappauksen sävyyn sovitettujen levyjen sijasta niihin ennätettiin asentamaan harmaat kuitusementtilevyt.  Vaikka samaan käyttöön valmistettuja ovatkin, Koivisto ja muut osakkaat eivät myönny pitämään niitä 'vastaavina' levyille, jotka olivat tilanneet.

– Kyllä tässä maailmassa niin on mentävä, että vastaavan on todella oltava vastaava, eikä vain sinne päin. Tilaajalla on oltava joku valta, että sitä asennetaan mitä tilataan.

Tässä suhteessa taloyhtiön hallitus on katsonut valvojankin nukahtaneen. Lisäksi laskutus oli tilatun, kalliimman materiaalin mukaan. Asiaa ei olekaan jätetty siihen. Vaihto ei työnä ilmeisesti ole valtaisa operaatio - kunhan yksimielisyys työn perusteesta on löytynyt.

– Tärkeänä näissä taloyhtiöremonteissa pidän, että myös yksi osakkeen omistajista, esimerkiksi yksi hallituksen jäsen, on mukana koko ajan remontin edetessä, osallistuen myös työmaakokouksiin. Näin varmistetaan, että asiat toteutetaan tilaajan haluamalla tavalla, Koivisto painottaa kokemuksen pohjalta.

 Koko kolmen vuoden remonttihankkeen kustannukset ovat olleet taloyhtiölle noin miljoona euroa. Valtion 10 prosentin avustusmahdollisuus osui ajallisesti hyvin. Se saatiin julkisivu-, parveke- ja ikkunatöiden osuudelle.