Taloyhtiön

- Kattorakentamista on toistaiseksi toteutettu vähän eikä yksittäisillä asunto-osakeyhtiöllä ole vielä löytynyt uskallusta toimia pioneerina uudessa asiassa. Kaupungilla on julkisena toi­mi­ja­na ja kiinteistönomistajana selkeästi paremmat mahdollisuudet toteuttaa kattorakenta­mis­ta kuin asunto-osakeyhtiössä. Näin pohdiskelee helsinkiläinen arkkitehti Ulpu Tiuri, joka on mukana Helsingin kaupungin käyn­nis­tämässä peruskorjaushankkeessa. Siinä kaavaillaan lisäkerrosten rakentamista muutamiin Hel­sin­gin Laajasalossa sijaitseviin 70-luvun kerrostaloihin.

Parikymmentä vuotta asuntoja suunnitelleelle Ulpu Tiurille Laajasalon kattorakentamishanke edustaa oikeastaan vain osaa isommasta projektista. ”Korjausrakentamisella asunto kaikkiin elämänvaiheisiin” -projektissa kehitettiin korjauskonsepteja nykyisten, lähinnä lähiötalojen, asuntojen korjaamisen.

Tavoitteena oli, että korjatut talot uudistettuine asuntoineen voisivat paremmin palvella erilaista asukaskuntaa, ja että asuntoja olisi helpompi muunnella kulloisenkin elämäntilanteen tai asukkaan vaatimusten ja tarpeiden mukaan. Projekti tuotti valmiita korjausmalleja ja laskelmiakin, niin sanotun tsekkauslistan. Sen ansiona Tiuri pitää sitä, että listauksen ja valmiiden konseptien avulla pystytään esittelemään erilaisia teknisiä vaihtoehtoja, mutta myös tuomaan konkreettisia taloudellisia laskelmia lähiötalojen korjaamiseen elinikäistä asumista palvelevammiksi. -

Kiinteistöosakeyhtiöt voivat käyttää listaa hankesuunnitelmansa pohjana ja haarukoida myös tekemiemme mallisuunnitelmien toimivuutta heidän kohteissaan, Tiuri konkretisoi käyttömahdollisuuksia. Tämä on hyvä asia, koska usein taloyhtiöillä ei ole mahdollisuuksia teettää yksityiskohtaisia laskelmia lopullisten päätösten pohjaksi, mutta tätä tilannetta auttaa, kun on olemassa malleja ja laskelmia niiden kustannusvaikutuksista. Korjauskonseptien kehittämisessä oli mukana myös 14 rakennusalan yritystä, joiden kanssa tehty yhteistyö oli hedelmällistä.

- Taloyhtiöissä korjataan niillä tuotteilla ja ratkaisuilla, mitä markkinoilla kulloinkin on tarjolla. Harvemmin yritykset lähtevät kehittämään tuotteitaan, elleivät ole varmoja, että ne menevät myös kaupaksi. Tässä projektissa selvitettiin, miten tuotteita pitäisi kehittää paremmin vastaamaan korjausrakentamisen tarpeita, muistelee Tiuri.

Liikuntaesteettömyys koskettaa kaikkia ihmisiä

60-70 -luvulla rakennetun betonielementtitalon korjaaminen eri elämänvaiheita paremmin palvelevaksi alkaa Tiurin mukaan porrashuoneista ja yhteistiloista.

 - Olen avoimen rakentamisen kannattaja. Se tarkoittaa ulkotilojen, rakennuksen porrashuoneiden ja yhteistilojen toteuttamista esteettöminä ja toimintarajoitteisten vaatimukset huomioon ottaen sekä asuntojen toteuttamista kohtuullisen esteettöminä, mutta ennen kaikkea sisäosiltaan nykyistä helpommin muunneltavina, Tiuri selittää.

Toinen huomionarvoinen asia on asuntojen sisävarustus, johon kuuluviin osiin ja niiden sijoitukseen juuri korjausvaiheessa pitäisi asukkaan voida itse vaikuttaa. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi väliseinät, väliovet, kalusteet, varusteet, laitteet ja pintamateriaalit sekä asunnon sisällä yksittäistä asuntoa palveleva talotekniikka sekä julkisivua täydentävät osat.

Lähiötalojen suurimpia puutteita on, ettei niissä ole hissejä. Porrashuoneissa saattaa olla erilaisia kynnyksiä, jotka hankaloittavat ihmisten kulkemista. Kylpyhuoneiden lattiat ovat usein huoneiston muuta lattiaa korkeammalla. Keittiökaapit on mitoitettu joillekin asukkaille liian korkealle, eikä niiden korkeutta voida muuttaa. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä asumiseen vaikuttavista jokapäiväisistä ongelmista, joita elämänikäistä asumista toteuttavalla korjaamisella pitäisi ratkaista.

Mahdollisuuksia löytyy

 - Analysoimme projektissa lähiötalon hyviä puolia ja totesimme, että niissä on yleensä hyvä runko, sisäpuolella ei ole korjaamista hankaloittavia kantavia seiniä, taloihin on mahdollisuus sijoittaa hissit, parvekkeita on mahdollista suurentaa tai jopa lisätä uusia, Tiuri luettelee samanlaisella teknisellä kaavalla toteutettujen lähiötalojen mahdollisuuksista korjaamisessa.

Lisäksi selvityksen mukaan varsin usein lähiötalon rakenteet kestävät myös 1-2 lisäkerroksen rakentamisen ilman, että joudutaan tekemään erityisiä lisävahvistuksia. Tiuri pitää lisäkerrosten rakentamista mahdollisuutena luoda taloille uutta ja elävämpää arkkitehtuuria. Lisäksi lisäkerroksen toteuttaminen sopii kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan, jossa nykyisiä lähiöitä pyritään tiivistämään täydennys- ja lisärakentamisella.

Kattorakentaminen on kiistatta kallista, eikä se ole Tiurin mukaan arkkitehtoonisesti edes mahdollista kaikkialla toiminnallisista ja kaupunkikuvallisista syistä johtuen. Kustannustasoa arvioitaessa olisi Tiurin mielestä kuitenkin syytä huomioida, että kun vanhaa taloa korotetaan, sen kustannuksiin ei tarvitse enää laskea tontin vuokraa eikä infrastruktuurin rakentamiskustannuksia, koska infrastruktuuri on jo olemassa.

Kokeilevalle korjaamiselle rahoituslähteitä

 - Meillä on määrällisesti paljon 1960-1970 -luvun kerrostaloja, joiden korjauskierros on vasta alkamassa, sanoo Tiuri ja korostaa, että korjaamisella alkaa myös olla kiire, sillä talot ovat huonossa kunnossa ja korjaussuunnittelu päätöksentekoineen vie aikaa. Innovatiivisuutta korjausrakentamisen saralla ei ole Suomessa kovin aktiivisesti harrastettu. Yksi syy siihen Tiurin mielestä on, ettei meillä ole rahoituslähdettä kokeilevan korjaamisen toteuttamiseksi.

 - Julkisyhteisöillä ei ole kehittämisvaroja tällaiseen toimintaan ja niissäkin hankkeissa, joita esimerkiksi Tekesin ohjelmien puitteissa on toteutettu, on hyvin tiukka taloudellinen raami toteutusvaiheessa, Tiuri sanoo ja kertoo japanilaisista, joilla on mahdollisuus rakentaa taloja aivan valmiiksi laboratorioissa uuden tiedon ja kokemuksen saamiseksi.