Taloyhtiön

Korjausrakentamisen yhdeksi ongelmaksi on koettu määräysten erilainen tulkinta eri kunnissa. Tämä on tiedostettu myös Kuntaliitossa, joka oli mukana ympäristöministeriön korjausrakentamisstrategian valmistelussa.

Ministeriön johtamassa viranomaissäännöksiä pohtivassa työryhmässä keskusteltiin säännösten soveltamisesta ja tulkintojen erilaisuudesta kunnissa nimenomaan korjausrakentamisen osalta.

- On muistettava, että kaikissa rakentamismääräyksissä on tulkinnan varaa. Lainlaatijan tarkoituksena on nimenomaan ollutkin määräysten joustavuus. Ajatuksena on ollut ja on edelleen, että kuhunkin rakennustapaan ja -hankkeeseen löytyy säännöksiä, ja niitä voidaan soveltaa, arkkitehti Markku Axelsson Kuntaliitosta painottaa.

- Lisäksi joustavien rakentamismääräysten rinnalla kulkee vahva kunnallinen itsehallinto. Se korostaa kuntien harkintavaltaa ja soveltamisoikeutta. Kunnilla on rakennusmääräyksissä hyvin vahva poikkeamisvaltuus ja rakennusvalvontaviranomaisella vähäisen poikkeamisen myöntämisen valtuus.

Tulkinnat ja käytännöt yhdenmukaisemmiksi

Rakennuslain sekä sittemmin maankäyttö- ja rakennuslain myötä kuntiin on kehittynyt vuosikymmenten aikana tilanne, jossa sekä käytännöt että määräysten tulkinnat poikkeavat eri kunnissa. Käytäntöjen erilaisuudesta on tullut Kuntaliittoon palautetta sekä suoraan että koulutustilaisuuksissa muun muassa rakentajilta ja suunnittelijoilta.

Axelssonin mukaan viimeisten parin vuoden aikana on noussut vahvasti esille, että asiaan pitäisi kiinnittää huomiota. Määräysten tulkintojen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen saakin Kuntaliiton arkkitehdiltä kannatusta.

 - Oppaita ja esitteitä olisi hyvä saada aikaiseksi edes pieneltä osa-alueelta. Mutta tämä on toistaiseksi pysähdyksissä, koska ympäristöministeriö otti korjausrakentamisstrategiaan kannan, että lainlaatija ei voi antaa lain tulkinnasta suosituksia.

Korjausrakentamiseen sovelletaan lähinnä uudisrakentamiseen luotuja määräyksiä tapauskohtaisesti. - Määräyksiä on opittu soveltamaan, eikä niin sanotusti vaadita kaikkea. Jos rakennustarkastajalla on riittävästi kokemuspohjaa, tämä onnistuu. Meneillään on kuitenkin sukupolvenvaihdos ja tehtävissä on nuorta, joko yksityissektorilta tai koulunpenkiltä tullutta väkeä. He usein kaipaavat tukea määräysten soveltamiseen.

Erilaiset käytännöt esteenä yhteistyölle

Kuntahallintoalalla on paraikaa käynnissä kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa kuntia patistellaan yhteistoimintaan tai yhdistymään. Vaikka Paras-hankkeessa, eikä kuntien palvelurakenneuudistuksessa mainita erikseen rakennusvalvontaa, on Kuntaliitossa kannustettu kuntia yhteistyöhön myös tällä saralla.

Kuntaliitto julkaisi viime vuonna kirjasen otsikolla Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät - Tukea tehtävien priorisointiin ja kuntayhteistyöhön. Julkaisussa otetaan selkeästi kantaa siihen, että rakennusvalvontasektorilla kuntien kannattaa hakeutua yhteistyöhön joko sopimusperusteisesti tai muutoin.

 Yhteistyön pullonkaulaksi ovat arkkitehti Markku Axelssonin mukaan osoittautuneet juuri rakennusvalvonnan erilaiset käytännöt ja rakennusmääräysten erilaiset tulkinnat.

- On hankala päättää, kenen toimintamallin mukaan edettäisiin. Tämä koetaan kuntapuolella suureksi haasteeksi. Varsin usein ison kaupungin ympärillä on kehyskuntia, jotka hyötyvät kaupungin kasvusta saaden osakseen asukasluvun nousua ja rakentamista. Pienissä kunnissa on ajauduttu kilpailutilanteeseen, mikä näkyy muun muassa joustamisena lupahakemuksien säännöksistä.

Kuntaliiton toteuttamien kyselyjen mukaan runsaalla kymmenellä alueella on ainakin kahden kunnan välistä yhteistyötä ja resurssien jakamista tai ostopalveluja.

- Yhteistyötä tapahtuu lähinnä pienten kuntien kesken. Taustalla lienee se, että pienissä kunnissa niiden ja suurten kaupunkien kulttuurierot koetaan vaikeaksi asiaksi. Yhteistyöhön ollaan jopa haluttomia. Suurilta kaupungeilta vaadittaisiinkin hyvin tarkkaa ja herkkää lähestymistapaa pienten kuntien suuntaan.

Ympäristöministeriössä on viestitetty, että suurten kaupunkien ympärille pitäisi rakentaa usean kunnan yhteisiä rakennusvalvontaviranomaisyksiköitä.

Hyviä kokemuksia yhteistyöstä pienissä kunnissa

Pienten kuntien yhteistyön on todettu toimivan suhteellisen hyvin. Tämä ilmenee arkkitehti Markku Axelssonin tekemästä selvitystyöstä, joka koskee rakennusvalvonnan sopimusperusteisen yhteistyön mahdollisuuksia. Tarkastelun kohteena on viisi eri aluetta: Pyhäjärvenseudun kunnat Säkylä, Eura ja Köyliö, Raahe-Siikajoki, Juva-Joroinen-Rantasalmi, Pielavesi-Keitele sekä Itä-Uudenmaan Askola, Pukkila, Pornainen ja Myrskylä.

Axelsson haastatteli mukana olevien viiden alueen viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä.

- Kokemukset yhteistyöstä ovat myönteisiä. Tärkeimmiksi nousevat palvelun saatavuuden turvaaminen sekä palvelujen asiantuntijuuden ylläpito ja parantaminen. Sen sijaan talousnäkökulmasta tarkasteluna mahdollisuuksia säästöihin ei syntynyt. Osa haastetulluista tiesi tämän jo yhteistyöhön lähtiessään, koska resurssit oli jo ennen sitä ajettu alas.

- Täysitehoiseen yhteistyöhön tarvitaan käytännön, taksojen ja rakennusjärjestyksen sekä mahdollisesti käytössä olevien tietojärjestelmien yhdenmukaistamista, Axelsson alleviivaa.

Priorisoinnilla resursseja korjausrakentamiseen

- Odotukset kunnan rakennusvalvontaviranomaisia kohtaan saattavat olla ylimitoitettuja, tietää Kuntaliiton arkkitehti Markku Axelsson. Nykyisillä käytännöillä resurssit eivät riitä vastaamaan tähän haasteeseen, vaan kuntien täytyisi priorisoida tehtäviä.

Rakennusvalvonnalta odotetaan asiantuntemusta korjausrakentamiseen, energiasäästöön ja rakennusten energiakorjauksiin. Tämä voisi paikoin onnistua totuttuja käytäntöjä muuttamalla. Kunnissa ei ole nimittäin vielä kaikkia mahdollisuuksia käytetty.

Viranomaiskatselmuksia pidetään vielä lukumääräisesti aika paljon, vaikka laki antaa mahdollisuuden niiden vähentämiseen. Sitä kautta voitaisiin saada viranomaissektorilta lisää voimavaroja ohjaukseen ja neuvontaan, korjaustoimintaan sekä energiatoimintaan. Toinen voimavarojen lisäämismahdollisuus on kuntayhteistyö, Axelsson korostaa.