Taloyhtiön

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten rakennusvalvonnat pyrkivät yhdenmukaistamaan maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvia tulkintojaan. Työ on jo alkanut. Olemme pitäneet yhteisiä seminaareja ja perustaneet työryhmiä ja yritämme saada vuoden 2009 aikana aikaan mahdollisimman paljon. Etenkin paloasioihin liittyvät tulkinnat ovat hyvinkin erilaisia, yliarkkitehti Juha Pulkkinen Helsingin rakennusvalvontavirastosta kertoo.

Helsingin rakennusvalvonta pyrki selvittämään pääkaupunkiseudun kaupunkien lupamenettelyihin ja -tulkintoihin liittyviä suurimpia eroja suunnittelijoille ja taloyhtiöille suunnatussa kyselyssä viime kesänä. Yliarkkitehti Juha Pulkkisen mukaan vastauksia tuli vähänlaisesti, mutta tiedossa on, että eroavaisuuksia rakennusvalvontojen lain tulkinnassa rakennusluvista ja toimenpideluvista päätettäessä on.

– Helsingillä on erilainen linja parvekkeiden lasittamisessa esimerkiksi Espoon kanssa. Espoo katsoo, että jos parveke lasitetaan, se muodostaa oman palo-osastonsa. Helsingissä ei tällaiseen tulkintaan ole menty, Pulkkinen konkretisoi.

Tarkoituksenmukaista rakentamisen ja korjaamisen kannalta kuitenkin olisi, että tulkinnat ja menettelyt olisivat samansuuntaisia, eikä niin, että jossakin kaupungissa jokin tietty asia korostuu ja ehdot ovat tiukemmat kuin toisessa kaupungissa.

Rakennussuojelu, energiatehokkuusvaateet ja taloyhtiöiden toiveet

Julkisivujen korjaaminen, mutta taloyhtiöiden muukin peruskorjaaminen lisääntyy. Halutaan enenevässä määrin muuttaa julkisivujen ulkonäköä, kotitalolta halutaan nykyaikaisempaa ilmettä, on lisä- ja täydennysrakentamisen tarvetta, ullakkorakentamista. Myös energiatehokkuusvaatimukset täytyy ottaa julkisivujen korjaamisessa huomioon.

Miten korjausrakentamisen haasteet ja rakennussuojelulliset tarpeet pystytään sovittamaan yhteen tämänkaltaisten tulevaisuuden haasteiden kanssa?

Juha Pulkkinen ennustaa energiatehokkuusvaatimusten johtavan jonkinasteiseen konfliktiin korjattavassa rakennuskannassa etenkin rakennussuojelullisten talojen kohdalla.

– Rakennussuojelun ja korjausrakentamisen tasapainottaminen on vaikeaa. Ilman muuta rakennussuojelu on tärkeä asia, mutta käytännön kompromisseja vaatimusten kanssa joudutaan tekemään, hän arvioi tulevaisuudesta.
Myös sitä on ajateltava, että vaikka energiatehokkuusvaatimukset eivät tulisi määräystasolla koskemaan suoranaisesti korjausrakentamista, ne täytyy huomioida olemassa olevankin rakennuskannan kannalta.

– Kun ympäristöministeriö kiristää energiatehokkuusvaatimuksia, se on ollut korjausrakentamisen osalta avoin kysymys. Asia on kuitenkin lähdössä liikkeelle ja ministeriö on käynnistämässä ohjeistuksen tekemisen. Energiatehokkuusvaatimusten soveltaminen etenkin korjausrakentamisessa on meille vaikeaa, mutta mitä se on pienemmissä kunnissa - varmasti tosi iso ja hankala kysymys, Pulkkinen pohtii muistuttaen samalla korjausrakentamisen kansantaloudellisesta merkityksestä uudisrakentamiseen verrattuna.

– Uskon, että valveutuneet taloyhtiöt ja isännöitsijätkin kiinnittävät siihen korjauksissaan huomiota, hän vielä miettii.

– Taloyhtiöt, jotka kiinteistönsä omistavat, tekevät energiakorjauksista taloudelliset laskelmat ja arvioivat, millä kuoletusajalla energiatehokas korjaaminen maksaa investoinnin kotiinpäin.  Rakennusvalvonnan kannalta energiatehokkuuteen liittyvät asiat eivät tule käsiteltäviksi, jos rakennuksen käyttötarkoitus ei muutu, ellei sitten tätä koskevat rakentamismääräykset muutu.

– Sen sijaan, jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu, niin silloin mekin näitä asioita ulosmittaamme, mietitään vaipan parantamiseen, umpiseiniin, ikkunoihin ja  ilmanvaihtolaitteistoihin liittyviä energiatehokkuusvaatimuksia, rakenneyksikön päällikkö Kai Miller nostaa esiin.

Korjaamisen linjat löydetty neuvotteluteitse 

- Meillä on ehkä eniten kokemusta rakennussuojelusta ja korjausrakentamisesta juuri täällä Helsingissä. Kun tarkastelee meidän muita naapurikuntiamme, niissä ei ole ehkä niin paljon vanhaa rakennuskantaakaan tai se on hyvin erilainen kuin meillä. Turun ja vastaavien kaupunkien käytännöistä en sitten osaa sanoa mitään, Miller pohtii taustaksi sille, miksi Helsingissä rakennus- ja toimenpidelupakäytännöissä joudutaan hyvin usein pohtimaan korjaamista juuri rakennusten suojelemisen ja arvon säilyttämisen kannalta.

Miehet pohtivat sitäkin, että käytännössä päätösten pitävyyttä ei ole jouduttu ”testaamaan” oikeuselimissä saakka.

– Jos meiltä tulee kielteinen päätös, on mahdollisuus hakea oikaisua rakennuslautakunnan kautta. Jos sieltäkään ei tule asiakkaan toivomaa ratkaisua, asiaa voi viedä eteenpäin Helsingin hallinto-oikeuteen ja aina Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Sinänsä tällaisia loppuun asti vietyjä riitoja ei ole  maankäyttö- ja rakennuslain aikana ollut, Pulkkinen pohtii.

– Prosessina se vie 2-3 vuotta eli on ajallisesti sen verran pitkä tie, että uskoisin hakijoiden miettivän muita ratkaisuja, Miller jatkaa.

He ovat kuitenkin siitä yhtä mieltä, että rakennusvalvontaviraston päätösten ”testaamisen” kannalta voisi olla hyvä, että syntyisi ennakkotapaus, joka linjaisi päätöksentekoa.

– Neuvottelutie on kuitenkin tähän saakka ajanut asiansa, eikä kielteisiäkään päätöksiä ole tarvinnut tehdä, koska olemme päässeet neuvotteluteitse ratkaisuun, Pulkkinen mainitsee.

Neuvottelemisen tie rakennussuojelullisten vaatimusten sovittamisesta arvotalon korjaamisessa on hänen mukaansa myös eräänlaista valistustyötä.

– Monissa arvotaloissa, joiden esimerkiksi ikkunaremontissa hyvät puuikkunat kunnostetaan tai tehdään uudet, samanlaiset, rakennuksen arvo myöskin rahallisesti voi nousta. Uudet sukupolvet arvostavat sitä, eivätkä he koe puuikkunoiden säilyttämistä pelkästään rahallisena satsauksena, vaan arvokysymyksenä. Nämä ovat kuitenkin aina vaikeita asioita siinä mielessä, mikä on oikein, mikä väärin. Standardiratkaisuja ei ole, vaan aina tapauskohtaista harkintaa tarvitaan, Pulkkinen vielä miettii.