Taloyhtiön

Yhä useammissa taloyhtiöissä yhtenä takatuupparina putkiremontille on vakuutusyhtiö. Näin oli myös As Oy Partiomiehentie 1:ssä. Kahden talon porvoolaisyhtiössä oli sattunut useita viemärivuotoja, vakuutusyhtiön mielestä liian useita. Viesti taloyhtiölle oli selkeä: jotain pitäisi ryhtyä tekemään. Nyt homma on hoidettu, entiset viemäriputket vetävät, mutta uusituin sisäpinnoin.

Ruotsissa jo 17 vuoden ajan käytössä ollut putkien sisäpintojen pinnoittaminen epoksimassalla lasketaan Suomessa niin sanottujen uusien korjausmenetelmien sarjaan. As Oy Partiomiehentie 1:n isännöitsijä AIT, ISA Johan Nyholmille on kertynyt omakohtaista kokemusta menetelmästä seitsemässä taloyhtiössä. Kun mukaan lasketaan hänen kuuden isännöitsijätyötoverinsa kohteet, Porvoon Op-isännöintikeskuksen asuntopuolen asiakastaloyhtiöistä jo noin kahdessakymmenessä jätevedet juoksevat pinnoitetuissa putkissa.

Menetelmää on sovellettu myös isännöintikeskuksen kiinteistöyhtiöasiakkaiden tiloissa. Lähin esimerkki on toimiston seinänaapurissa, liikekiinteistössä.

– Kaupat olisi pitänyt laittaa kiinni remontin ajaksi, jos viemäriremontti olisi toteutettu perinteisellä menetelmällä.

Taloyhtiöiden palvelemiseen paneutuneen ryhmänsä tiiminvetäjänä toimiva Nyholm kertoo, että isännöitsijöiden ammattikunnalle tarjotaan tämän tästä remontteihin liittyviä uutuuksia.

– Varauksella kyllä suhtaudumme, suin päin emme niihin tartu, hän toteaa.

Hän kertoo itse selvitelleensä Ruotsista sikäläisten kiinteistönomistajien kokemuksia pinnoituksista perehtyessään erään suomalaisen yrityksen markkinoimaan ja urakoimaan pinnoitusmenetelmään.

Viisitoista vuotta sitten pinnoitetusta viemäriputkesta on muun muassa otettu näytteeksi pätkä. Pinnoite osoittautui pysyneen muutoksitta, mikä osaltaan vahvensi luottamusta menetelmään.

Johan Nyholm korostaa, että hänellä ei sinänsä ole mitään tarvetta asettua erityisesti kummankaan menettelytavan - perinteisen putkiremontin tai uusien menetelmien - puolestapuhujaksi.

Itse hän toteaa käyttäneensä menestyksellä molempia. Tärkeätä on tehdä ratkaisut kulloisenkin kohteen ja tilanteiden ehdoin.

Käyttövesiputket korjattu jo omia aikojaan

Partiomiehentie 1:n talot ovat vuodelta 1971. Kellarikerros ja kolme asuinkerrosta, yhteensä kahdeksan portaikkoa, huoneistoja 72, siinä Näsinkukkulalla seisovien kerrostalojen oleellisimmat tiedot.

Tärkeä tekijä, joka oli kallistamassa taloyhtiötä hoitamaan viemäriongelmat pinnoituksella, oli se että käyttövesipuolella remontti oli tehty jo aiemmin. Alkuperäiset vesiputket oli jätetty pois käytöstä, pintavetoina rakennettu uudet linjat. Rakenteiden repiminen vain viemäreiden uusimisen vuoksi olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi ja häirinnyt pahasti myös asumista.

Käyttövesiputkistoihin kohdistuneita vaihdoksia on Nyholmin mukaan jouduttu tekemään paljon muissakin porvoolaisyhtiöissä, osasyynä ilmeisesti veden laatu. Nykyistä veden laatua Nyholm kuvaa todella hyväksi.

Partiomiehentie 1:n valurautaisten viemäreiden lähtökunto tutkittiin ensin sisäpuolisella kuvauksella. Suunnittelija sai myös itse mahdollisuuden tutkailla näkymää DVD-tallennetta katsoen. Putken sisäpinnan puhdistus tapahtuu vaijerin päässä pyörivän jyrsimen avulla. Tässä vaiheessa saattaa vielä ilmetä heikkoja putkenkohtia, useimmiten mutkissa. Yksittäisinä suuremmatkaan vauriot eivät vielä tee pinnoittamista mahdottomaksi, kunhan kyseiset kohdat ensin saadaan paikatuksi, esimerkiksi pannalla. Kuinka helppoa tai vaikeaa työ on, riippuu vaurion sijainnista. Pahimmillaan kyseisestä kohdasta on rikottava seinää. Muutamassa mutkakohdassa Partiomiehentielläkin pinnoitusta jouduttiin alustamaan paikkauksella. Pinnoite tarvitsee tukevan alustan, johon kiinnittyä.

– Jos viemäri on valettu betoniin, vauriokohdat eivät haittaa. Epoksi nappaa kiinni myös betoniin, joka toimii siinä kohdassa pinnoitteen tukena, Nyholm kertoo.

Sen sijaan, jos jossain vaiheessa viemäriä on korjattu vaihtamalla vaurioituneen osuuden tilalle uusi muoviputki, on oltava tarkkana. On olemassa myös rasvapintaisesta muovista valmistettuja putkia, joihin epoksipinnoite ei tartu.

Jyrsimisen jälkeen Partiomiehentie 1:n putkisto pestiin ja kuivattiin, minkä jälkeen jälleen kuvattiin. Sitten pinnoitettiin, ja vielä lopuksi otettiin ja tallennettiin DVD-kuvaa valmiista työstä. Tähän otokseen Nyholmin kertoman mukaan tullaan aikoinaan vertaamaan myöhempien aikojen kuvauksia. Näin todennäköisesti tullaan tekemään muun muassa ennen urakoitsijoiden vakuuksien vapauttamista.

Kohteessa urakoineen yrityksen tekemälle pinnoitukselle annetaan ensinnä normaali yleisten sopimusehtojen, YSE:n, mukainen kahden vuoden takuu, minkä päälle yritys ottaa pinnoitetut putkistot vastuulleen kymmeneksi vuodeksi ja antaa myös viiden vuoden vuotamattomuustakuun.

– Käytännössä voi katsoa, että näin työ on juridisesti samalla viivalla perinteisen putkiremontin kanssa.

Nykyisellään jo vakuutusyhtiötkin ovat hoksanneet pinnoituksen, ja osa niistä hyväksyneet. Kuitenkin, Johan Nyholmin mukaan, pinnoitusurakan teettäjien kannalta tilannetta selventäisi, jos vakuutusyhtiöt toisivat selvästi esiin myös kantansa pinnoittamisen jälkeisten vakuutusten suhteen.

– Tämä on tärkeää. Siihenhän ollaan menossa, että pinnoituksiakin joka tapauksessa tulee tehtäväksi tosi paljon, Nyholm uskoo tietäen työnsä kautta, kuinka valtavasti putkistojen korjauksille tulee olemaan tarvetta.

Pohjaviemäri kunnossa, jäi ennalleen

Partiomiehentiellä viemäreiden korjauttamishankkeessa projektinjohto oli jaettuna Johan Nyholmille (hallinnollinen ja taloudellinen puoli) sekä työn suunnitelmat laatineen Insinööritoimisto Timo Alapere Oy:n Timo Alaperelle.

Viemäriremontin yhteyteen taloyhtiössä ajoitettiin omina urakoinaan ikkunoiden ja parvekeovien uusiminen sekä taloyhtiön kahden saunan remontti. Viimeksi mainittu organisoitiin siten, että saunoista jompikumpi oli aina käytettävissä.

Viemärien pinnoitus merkitsi porraslinja kerrallaan viiden päivän viemärittömyyttä. Mikäli asukas ei ollut varannut urakoitsijan tarjoamaa kuivakäymälää huoneistoonsa, WC-asiointi oli kellarikerroksessa, samoin kuin suihkumahdollisuudet.

Käyttöveden tuloa tässä kohteessa ei katkaistu koko aikana. Ruoka- ja juomavesi oli siis otettavissa, mutta viemäriin vesiä ei tietysti saanut valuttaa ennen lupaa. Tämän menettelytavan käyttöönotossa luottamus asukkaiden vastuuntuntoon on toki punnittava kussakin kohteessa erikseen.

Viemäreiden pinnoituksen kustannukset asettuvat jokseenkin kohteesta riippumatta haarukkaan noin 5000- 6000 euroa per huoneisto.

Partiomiehentie 1:ssä pohjaviemäri oli kuvausten mukaan niin hyvässä kunnossa, että se voitiin jättää pinnoittamatta. Se sekä taloyhtiön suuruus merkitsivät kustannusetua, hinnan asettumista kyseisen haarukan alarajalle.

Remontin rahoitukseen taloyhtiö lohkaisi osan talonmiehen asunnon myyntituloista, lopulle otettiin lainaa.