Taloyhtiön

Rakennusten lämmityksen osuus energian loppukäytöstä on noin 22 %. Asuinrakennuksissa käyttöveden lämmityksen tarvitsema lämpöenergia on Suomen kokonaisenergian käytöstä yhteensä noin 5 %, josta lähes puolet kuluu veden kulutuksesta riippumattomaan käyttöön.

Tämä selviää raportista, jonka ympäristöministeriön asettaman työryhmän toimeksiantona oli tehdä esitys siitä, tulisiko huoneistokohtaiset vesimittarit säätää pakollisiksi uudisrakentamisessa ottaen huomioon erityisesti niiden vaikutus rakennusten energiankulutukseen. Työryhmä raportoi lisäksi huoneistokohtaisten vesimittareiden käytön mahdollisuudet korjausrakentamisessa sekä mittareiden käytön energiansäästöpotentiaalin olemassa olevan rakennuskannan osalta.

Käytetty vesimäärä monen tekijän summa

Työryhmän mukaan asuinrakennusten talousveden kulutukseen henkilöä kohti laskettuna vaikuttavat mm.
- asukasrakenne
- rakennuksen ikä tai perusparannusvuosi
- putkiston kunto ja varustetaso
- vesikalusteiden ominaisuudet
- kulutus- ja käyttötottumukset
- kulutuksen seuranta ja huoneistokohtainen mittaus.

Kerrostaloasukkailta vettä kuluu vuorokaudessa keskimäärin noin 150 litraa/asukas/vrk; omakotiasukas selviää yleensä parikymmentä litraa vähemmällä. Eri talouksien vedenkulutuserot ovat kuitenkin suuria; vaihteluväli on 60 – 270 litraa/asukas/vrk. Yksittäiset kulutusluvut voivat olla jopa näitäkin lukuja pienempiä tai suurempia.

Mihin vettä kuluu?

1980-luvulla Työtehoseuran tekemän selvityksen mukaan:
Peseytymistilassa kulutetaan
- 40-60 % kaikesta vedestä
- 45-70 % lämpimästä vedestä
- 15-40 % kylmästä vedestä
Keittiössä kulutetaan
- 20-30 % kaikesta vedestä
- 30-50 % lämpimästä vedestä
- 15-20 % kylmästä vedestä
WC-istuimen kautta kulutetaan
- 20-35 % kaikesta vedestä
- 45-60 % kylmästä vedestä.

Vedenlämmitys keskimäärin 1270 kWh/asukas/vuosi

Käyttöveden lämmityksen tarvitseman lämpöenergian laskenta on esitetty esimerkiksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D5 Rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta.

Näillä oletusarvoilla laskettuna yhden vesikuution lämmittämiseen tarvittava lämpöenergia on 58 kWh/m³. Lämpimän käyttöveden osuus on tyypillisesti 40 % asuinrakennuksen talousveden kokonaiskulutuksesta. Veden kulutustasolla 150 litraa/asukas/vrk on kulutetun veden lämmittämiseen tarvittava lämpöenergia vuositasolla 1270 kWh/asukas (=40 % * 150 litraa/asukas/vrk * 365 vrk * 58 kWh/1000 litraa).

Kulutetun veden lämmittämisen lisäksi lämpimän käyttövesijärjestelmän energiankulutusta lisää lämpimän käyttöveden putkiston ja kiertojohdon, kiertovesipumpun ja lämmönkehityslaitteiden sekä mahdollisten varaajien lämpöhäviöt sekä kosteiden tilojen lämmitys. Esimerkiksi asuinkerrostaloissa lämpöhäviöiden (mukaan lukien kosteiden tilojen lämmitys) osuus on tyypillisesti 40 % käyttöveden
lämmitysjärjestelmän kuluttamasta lämpöenergiasta.

Keskimääräisen vedenkulutuksen pieneneminen esimerkiksi 25 litraa/asukas/vrk säästäisi vettä vuositasolla 9 m³/asukas ja lämmitykseen tarvittavaa energiaa vuositasolla 212 kWh/asukas (=40 % * 25 litraa/asukas/vrk * 365 vrk * 58 kWh/1000 litraa). Vedenkulutuksen pieneneminen ei
vähennä käyttöveden lämmitysjärjestelmän lämpöhäviöitä juurikaan.

Keinot veden ja lämpimän käyttöveden
energian kulutuksen vähentämiseen

Rakennusten talousveden kulutukseen ja lämpimän käyttöveden energiakulutukseen voidaan vaikuttaa
merkittävästi sekä laiteteknisin että käyttöteknisin keinoin. Eri keinojen yhteisvaikutus on esimerkiksi korjauskohteissa suuri eikä yksittäisten toimenpiteiden vaikutusta, kuten huoneistokohtaisen vedenkulutuksen mittauksen ja laskutuksen osuutta, voi selkeästi erotella.

Sekä veden että lämmitysenergian säästöön vaikuttavia keinoja ovat esimerkiksi
- vesijohtoverkoston oikea mitoitus ja toteutus,
- vesilaitteiston paineen ja vesikalusteiden virtaamien säätö,
- kiinteistökohtaisen vakiopaineventtiilin käyttö tarvittaessa,
- lämpimän käyttöveden lämpötilan asetus ja kiertojohdon virtaaman mitoitus,
- lämpimän käyttövesijärjestelmän lämmöneristys,
- vesilaitteiston vesitiiviys ja vuotojen havaittavuus,
- WC-laitteiden ja muiden vesikalusteiden huolto,
- vedenkulutuksen seuranta ja analysointi,
- toistuva asukastiedotus,
- huoneistokohtainen vedenkulutuksen mittaus ja laskutus.

Paineenalennusventtiilillä (ns. vakiopaineventtiili) voidaan useissa tapauksissa saada aikaan merkittävää säästöä vedenkulutuksessa. Esimerkiksi 200 kPa:n paineenalennuksella saadaan kulutusta pienennettyä luokkaa 10-15 % verrattuna tilanteeseen, jossa painetaso olisi 500-600 kPa.

Vesimaksut asunto-osakeyhtiössä

Vastikkeenmaksuvelvollisuudesta asunto-osakeyhtiössä määrätään asunto-osakeyhtiölaissa. Jos yhtiöjärjestyksessä ei ole mainintaa siitä, että vedenkulutuksen kustannukset perittäisiin todellisen kulutuksen tai muun perusteen mukaan, on veden käytön kustannukset perittävä yhtiöjärjestyksessä
määrätyn yleisen vastikeperusteen (esim. lattiapinta-ala tai osakkeiden lukumäärä) mukaan. Tästä poikkeaminen edellyttää nykyisellään kaikkien osakkeenomistajien suostumusta.

Hallituksen esityksessä (24/2009) eduskunnalle uudeksi asunto-osakeyhtiölainsäädännöksi on ehdotettu todelliseen vedenkulutukseen siirtymisen helpottamiseksi olemassa olevassa kiinteistökannassa, että yhtiökokous voisi enemmistöpäätöksellä muuttaa yhtiöjärjestystä silloin, kun
vastikeperuste muutetaan luotettavasti mitattavissa tai arvioitavissa olevan veden todellisen kulutuksen mukaiseksi. Erillisiä osakkeen omistajien suostumuksia ei myöskään tässä yhteydessä tarvittaisi.

Vaihtoehdot veden mittaukseen

Huoneistokohtaiset vesimittarit voidaan asentaa
- pelkästään kylmään veteen
- pelkästään lämpimään veteen
- sekä kylmään että lämpimään veteen.
Mikäli vesimittari asennetaan pelkästään kylmään veteen, voidaan laskutusta varten käyttää oletusarvona esimerkiksi lämpimän veden osuutta 40 % kokonaisvesimäärästä.
Jos tavoitteena on mitata ja laskuttaa vain lämpimän veden käytöstä, voidaan mittari asentaa vain lämpimään veteen.

Korjausrakentamisessa on vesijohtojen reititys suunniteltava mittaroinnin takia mahdollisesti kokonaan alkuperäisestä poikkeavaksi. Vesimittarit on sijoitettava sopivaan paikkaan siten, että ne ovat helposti asennettavissa, luettavissa, huollettavissa ja vaihdettavissa. Mittarin yhteydessä on oltava sulkuventtiilit ja mittarityypistä riippuen usein myös lianerotin.

Käytännön kokemuksia huoneistokohtaisesta veden mittaamisesta ja laskutuksesta on kohtuullisen paljon. Hyviksi koettuja järjestelmiä on paljon, mutta vesimittareiden käytöstä on myös luovuttu mittaus- ja laskutusjärjestelmän korkeiden käyttö- ja huoltokustannusten vuoksi.

Vesimittareista suuret kustannukset

Vesimittareiden ja mittaustietojen seurantajärjestelmän investointi- ja huoltokustannukset sekä
laskutuksen kustannukset ovat kokemusten mukaan suurehkot verrattuna veden- ja energiansäästöstä
saatavaan kustannussäästöön. Järjestelmän kustannukset saadaan nykyisillä energian ja veden hinnoilla laskettuna katettua arviolta noin 20 vuoden kuluessa. Mittarointia voidaan kuitenkin perustella kustannusten yhdenvertaisella jakamisella käytön mukaan sekä veden, energian ja
ympäristön säästöllä.

Huoneistokohtaisen vesimittarijärjestelmän arvioitu investointikustannus on kokemusten perusteella
500-700 €/asunto. Vuosittaiset luenta-, laskutus- ja huoltokustannukset ovat arvioiden mukaan 10-30 €/asunto. Lisäksi mittarijärjestelmä on peruskorjattava noin 12 vuoden välein nykyisin Suomessa käytettävissä olevissa järjestelmissä, mistä aiheutuu 150-200 €/asunto korjauskustannus.

Esitys veden- ja energiansäästöön johtavista toimenpiteistä:

Työryhmä esittääkin, että korjausrakentamisessa
- edistetään informaatio-ohjauksen keinoin vedenmittauksen yleistymistä ja veden säästöä myös muilla keinoin
- valmistellaan esitykset huoneistokohtaisen vedenmittauksen edellyttämien investointien
sisällyttämisestä korjaus- ja energia-avustuksiin ja mahdollisiin muihin tukijärjestelmiin

Lähde: www.ymparisto.fi Huoneistokohtaisten vesimittareiden käyttö ja vaikutukset rakennusten energiankulutukseen. Ympäristöministeriö