Taloyhtiön

Porissa elokuun 12. päivä 2007 koettu poikkeuksellisen vuolas rankkasade oli ilmojen haltijoilta todellinen täsmätähtäys ottaen huomioon, kuinka kapea epäonnisen kaupungin yli pyyhkäissyt pilvi oli. Yli tuhannessa rakennuksessa kellareihin tulvi joko sade- tai jätevesiä tai sekä että.  Kukaan viranomainen tai kiinteistönomistaja ei soisi enää kokevansa moista. Porissa ja muuallakin on pohdittu toimenpiteitä, joilla rankkasateiden tuhoja rakennuksille voitaisiin torjua ennakolta.

Ylivoimaisuudessaan Poriin tuolloin osunut sade oli kuitenkin sen luokan luonnonilmiö, että ehkä joltain osin vahinkoja olisi voinut olla estettävissä varautumalla, mutta vääjäämättä niitä olisi tapahtunut.  Ja vastaavanlaisessa sateessa tulisi aina.  Tämän johtopäätöksen on tehnyt Porin Veden verkostopäällikkö Jouko Halminen. Hän näki ja koki sunnuntaipäivälle sattuneen sateen paikan päällä itse, kuten aikaa myöten myös seuraukset koko kirjossaan.

Ilmatieteen tutkijoiden tuolloisissa grafiikoissa porilaisten kokema sade edusti voimakkuudessaan toistuvuusluokkaa 'kerran 5 000 vuodessa'.  Samanlaista vesimäärää yhtä vähässä ajassa ei sen mukaan siis pitäisi tipahtaa ainakaan saman sukupolven porilaisten niskaan, eikä monen monituisen seuraavankaan. Toisaalta, vähemmätkin rankkasateet voivat tehdä tuhoja ja ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän rankkasateita, Suomessakin (*.

Jos Poriin osunut supersadepilvi olisi valinnut kulkulinjansa vähänkään lännempää tai idemmäksi, sen noteeraaminen uutisissa olisi jäänyt paljon vähemmälle. Enimmäkseen pelloille ja metsiin pudonneena maa olisi imenyt sentään osan vedestä. Pinnoiltaan laajasti asfaltoiduilla alueilla vesi vyöryi alaspäin, minne pääsi.

Myös jätevesikaivoihin ja niiden täytyttyä se puskeutui viemäriputkia pitkin kellareihin jätelietteeseen sekoittuneena. Toisaalta vettä tuli niin paljon, että Halmisen mukaan mitkään nurmikotkaan eivät sitä olisi kyenneet imemään.

Erillisviemäröinti ehdoton, vaikka
aina sekään ei auta 

Kiinteistöjen viemäröintien tulisi toimia yhteen suuntaan. Vaikka hulevesiä kaupungin sadevesi- ja ojapumppaamoissa ja jätevesiä jätevesipumppaamoissa eteenpäin työntävät pumput - pitkälle toista sataa kappaletta - toimivat tapahtuman aikaan pääosin erinomaisen hyvin, virtaussuunta kääntyi päinvastaiseksi. Tavanomaisemmissa ukkossateissa pääsyy jäteveden kellariin tulvimiseen löytyy siitä, että kiinteistöjen sade- ja hulevesiä johdetaan jätevesiviemäriin. Tässä tapauksessa jätevesiä nousi kellareihin niissäkin rakennuksissa, jossa oli erilliset viemärit ja kellarit rakennusmääräyksien mukaiset.

- Kun maanpinnalla on kauttaaltaan kerros vettä, tavalla tai toisella, kaivon kansien kautta tai muuten sitä kulkeutuu myös jäteviemäriin. Sitä ei pystytä estämään, Halminen sanoo.

Kyseissä tapahtumassa hänen mukaansa ei juuri ollutkaan merkitystä, oliko kiinteistössä sekaviemäröinti tai ei. Myös hyvin tasaisessa keskustassa kastui liki jokaisen kerrostalon kellari, vaikka sekaviemäreitä  siellä ei paljon ollutkaan.

– Ehkä pohjoisosassa kaupunkia vahingot olisivat voineet jäädä hiukan pienemmiksi, jos erillistäminen olisi saatettu loppuun, Halminen toteaa.

Sekaviemäreiden määrää on kesän 2007 jälkeen edelleen vähennetty. Jäljellä on enää viitisen kilometriä. Joidenkin isojen keskusta-alueen kerrostaloyhtiöiden osalta erillistäminen on yhä kesken.  Kun ne kattoineen ja asfaltteineen käsittävät neljänneskorttelia, sateella vettä kertyy todella paljon.

– Jos sadevesi johdetaan jätevesiviemäriin, omasta kellarista ne sitten löytyvät, Halminen sanoo.

Tosiasia on toki ollut tiedossa, mutta tilanteen korjaaminen on taloyhtiöille työläs ja kallista.

– Aikaisemmin siihen ei ole puututtu, nyt on pakko lähteä puuttumaan.

Muunkinlaisia riskitekijöitä löytyy.  Yhdellä osalla Porin keskusta-aluetta 1950-luvun talot on rakennettu niin, että autotallien isot ajoluiskat viettävät maanpinnan alle. Sateella luiska hörppää niin pihaan satavat kuin katoilta ryöppyävät vedet parkkikellariin, josta ne valuvat jätevesiviemäriin.

– Koska ne ovat maanpinnan alaisia tiloja, ne tulvivat kovemmilla sateilla. Nyt näille taloille on annettu määräys, että luiskien vedet on johdettava hulevesiviemäriin. Ilman pumppua sitä ei voi tehdä.

Pori on tasainen kaupunki. Iso osa kuivatuksesta perustuu ojiin, joissa on pumppaamoita. Sadetulvan jälkeen ojia on perattu puista ja kaivettu ja niiden pumppaamoita tehostettu, jotta vettä saadaan tarpeen tullen johdettua ripeämmin Kokemäenjokeen. Kaupungin keskusta on rakennettu siten, että siellä ei ole tilaa ojille tai valtaville putkistoille.

– Jatkossa kun alueita kaavoitetaan, kaikkia alueita ei saa rakentaa täyteen. On jätettävä tulvaväyliä. Sellaisia sademääriä ei putkiteta, Jouko Halminen vakuuttaa kokemuksen pohjalta.

Uusia riskirakennuksia
kaupunkiin ei suvaita

Tapahtuman jälkeen Porissa  rakennusmääräyksissä on nostettu rakennusten padotuskorkeutta. Se tarkoittaa, että kun kaupungissa jatkossa rakennetaan maanalaisia tiloja, ne kaikki on suojattava tulvalta ja niiden jätevedet on pumpattava. Vastuu tulvavahingoista tulee olemaan kiinteistöllä.

– Maanpinnan alainen rakentaminen on äärimmäisen riskialtista, se tulisi jokaisen tietää.   Jouko Halminen tähdentää. Toisaalta hän ymmärtää maan alle rakentamisen syyt, etenkin keskusta-alueilla. Maapohja on niin arvokasta, että etenkin autoille halutaan sinne tilat. Suunnitteluun on oltava kuitenkin valmis satsaamaan.

Porin Vesi ei ole osapuoli, eikä velvollinen asiantuntija kiinteistöjen sisäpuolisissa viemäröintiasioissa. Satunnaiset neuvojen kysyjät onkin ohjattu edelleen lvi-alan asiantuntijoiden puoleen. Suunnittelijat selvittävät ongelmat ja ratkaisut kohdekohtaisesti.

Joitakin vinkkejä Jouko Halminen alalla yli 20 vuotta toimineena kuitenkin antaa.  Kuten että kovalla vesisateella kannattaa katsella kiinteistöllä, minne vedet menevät - ja kertoa sitten vesimäärä mielessään kahdellakymmenellä. Miettiä, jos vesi nousisi kymmenen senttimetriä, meneekö se sisään autotallin luiskasta tai kellarin ikkunasta. 

Porissakin vettä pääsi sisään paitsi viemärikaivoista ja luiskista myös ikkunoista ja ilmastointiräppänöistä, kaupungin omissakin kiinteistöissä.

Samanlaista ”ei enää
niin sanotusti ikinä !”

Yli kahden vuoden takainen sääilmiö seuraamuksineen ei erityisemmin enää pyöri puheenaiheena taloyhtiöiden porilaisisännöitsijöiden piirissä. Näin kertoo Sata-Isännöinti Oy -yritystä Porissa pyörittävä isännöitsijä Peter Hillman.

Valtaosa Sata-Isännöinnin noin 20 asiakasyhtiöistä oli tuolloin ja on yhä keskusta-alueella. Vahingoilta ei vältytty. Hillmanin mukaan kuivatukset ovat olleet eniten työtä teettänyt jälkihoito.

Tulevia ajatellen on luonnollisesti ajateltu myös, mitä tapahtuu, jos tulee vähänkin rajumpi sade. Kesän 2007 jälkeen omista asiakasyhtiöistä joissakin on nyt toteutettu muun muassa sade- ja hulevesien eriyttämisiä jätevesiviemäreistä. Tämä on tehty kuitenkin ennen kaikkea tähtäimellä, että selviytymismahdollisuudet  tulvimiselta olisivat normaaleissa rankkasateissa entistä paremmat.

– Tuollaisia sateita ei varmaan tule enää niin sanotusti ikinä, Hillman uskoo.
 
– Kun kaduilla oli 10 senttimetriä vettä, ei olisi ollut niin suurta merkitystä, oliko erillisviemäröinti tai ei. Vettä tulvi sisään myös ovista ja ikkunoista. Vähän pienemmissä, normaaleissa rankkasateissa sillä on merkitystä.

Kaikista ikävimmiksi ongelmaksi Hillman luokittelee kuitenkin talliluiskat.

– Kun vettä sataa paljon, sinnehän ne menevät.
 Säätiedotuksia hän ei ole kuitenkaan herennyt seuraamaan "yhtään paremmin kuin ennenkään."

(*  www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/seuraukset/suomessa.html