Taloyhtiön

Asukasohjeissa usein annettu neuvo, että hajulukon kuivumisesta johtuvan pahan hajun voi poistaa laskemalla vettä lattiakaivoon, on hyvä ensiapu, mutta sitäkin tärkeämpää vesi- ja viemärijärjestelmän toiminnan kannalta on, että lavuaarien hajulukot ja lattiakaivot puhdistetaan säännöllisesti.

Insinööritoimisto Saloy Oy:tä edustava Tapio Salminen on - erityisesti terveydellisiin syihin vedoten - sitä mieltä, että asukkaiden omatoimisten puhdistustoimien sijasta pitäisi taloyhtiöihin kehittää kattavampia huoltoja, joissa kaikkien asuntojen lattiakaivot ja lavuaarit puhdistetaan vähintään kerran vuodessa ammattilaisten tekeminä.

Käsitys siitä, että lavuaarien hajulukkoja eikä lattiakaivoja huolleta riittävästi vahvistui, kun radiotoimittaja Olli Ihamäki ja helsinkiläisen insinööritoimiston Saloy Oy:n toimitusjohtaja Tapio Salminen keskustelivat aiheesta Ylen aikaisen ohjelmassa huhtikuussa. Radiohaastattelu poiki runsaasti yhteydenottoja ja tuotti vielä toisenkin aihetta käsitelleen radiojutun.

- Se on selvästi ongelma, että lavuaarien hajulukkoja eikä lattiakaivoja huolleta. Ne pitäisi kuitenkin huoltaa vähintään kerran vuodessa. Tarkemmin sanottuna niin, että ellei niissä käytetä likaantumista ehkäiseviä apuvälineitä, kuten lattiakaivosuodatinta tai hiussiepparia, puhdistukset kannattaa tehdä kaksikin kertaa vuodessa, Salminen selittää.

Viemärikaasut ja bakteerit riskitekijöinä

Salmisen näkemyksen mukaan lattiakaivojen ja lavuaarien puhtaanapitoon pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti terveydellisistä syistä. Hän perustelee näkemyksiään yrityksensä tekemien tutkimusten perusteella ja toivoo, että näitä sisäilmaan ja ihmisten terveyteen vaikuttavia asioita tutkittaisiin myös laajemmalla rintamalla. Saloyn puitteissa tehdyissä tutkimuksissa on voitu muun muassa todeta, että tyhjentyneen lattiakaivon kautta viemäristä tulee ilmaan korkeita ammonniakkipitoisuuksia, jotka varsinkin koneellisella ilmanpoistolla varustetuissa ilmanvaihtojärjestelmissä kulkevat aina viemäristä huonetilaan päin.

– Jos ilmanvaihto ei ollut koneellinen, ilmavirta kulki poikkeuksetta huonetiloista viemäriin, Salminen mainitsee.

Lisäksi tutkimuksissa on selvitetty lattiakaivojen bakteeripitoisuuksista, erityisesti ulosteperäisten kolibaktreerien esiintymistä puhdistamattomissa lattiakaivoissa. Näissä tutkimuksissa on voitu todeta, että hajulukkojen puhdistuksella on oleellinen vaikutus lattiakaivojen kansien bakteeripitoisuuksiin ja ennen kaikkea niiden alenemiseen. Tällä on merkitystä esimerkiksi bakteeritartuntariskiin.

- Bakteeritartuntavaara kansista jalkoihin esimerkiksi kantapäissä usein olevien haavaumien kautta on ilmeinen, Salminen toteaa.

Huoltotoimet kattavammiksi

Salmisen mielestä lattiakaivojen ja lavuaarienkin puhdistamisessa on kysymys selkeästi kiinteistönhuollon piiriin ja taloyhtiön vastuulle kuuluvasta asiasta. Vaikka asukas pystyykin itse puhdistamaan esimerkiksi lattiakaivon, hän ei pääse ilman asianmukaisia työvälineitä ja osaamista kaivon näkymättömiin osiin, jossa juuri terveysriskeinä pidettävät ongelmat piilevät.

- Minusta taloyhtiö ei voi välttää vastuutaan erityisesti siksi, että lattikaivojen puhdistaminen vaatii omat työkalut ja ammattitaitoa. Esimerkiksi 50-60 -luvun talojen lattiakaivoissa on usein nelikulmamutteri, jota ei saa ilman asianmukaista työvälinettä auki, eikä asukkailla yleensä ole tällaisia välineitä, Salminen konkretisoi.

Hänen mielestään puhdistustoimista pitäisi tehdä tavalla tai toisella pakollisia, koska lattiakaivot ja hajulukot vaativat kiistatta huoltoa.

- Taloyhtiöiden budjetteihin pitäisikin sisällyttää tällainen vuosittainen huoltotoimenpide, Salminen jatkaa.

Lvi-alan töitä osaava huoltomies pystyy kyseiset työt tekemään. Salmisen mielestä vuosittain tapahtuvat perushuollot voisivat palvella kuitenkin myös muiden viemärijärjestelmään kuuluvien laitteiden ja rakenneosien tarkastus- ja korjausajankohtana, siksi tekijäksi soveltuisi paremmin esimerkiksi putkiasentaja.

Koska ei näe, ei tiedä

- Lattiakaivoa puhdistettaessa voi ajatella, että se on puhdas, kun kaikki näkyvillä olevat osat ovat puhtaat. Näinhän tosiasiassa ei ole, koska ei tiedetä, mitä piilossa olevissa rakenteissa on, Salminen kuvailee.

Yleensä lattiakaivon suojakannen alle, silmiltä näkymättömiin osiin, kertyy hiuksia ja muuta likaa, josta muodostuu ajan kanssa suuri hiuspallo ja sille perään viemäriin saakka ulottuva hiuspunos. Salmisen mukaan viemäreistä on löytynyt toistakin metriä pitkiä punoksia.

- Yksikin hius riittää tyhjentämään lattiakaivon, Salminen sanoo ja demonstroi haastattelun aikana lattiakaivon tyhjenemistä  paksun hiuspunoksen ja poikkileikatun mallikaivon avulla:  hajulukossa oleva vesi valuu koko ajan, tippa kerrallaan, hiuspunosta pitkin, tässä tapauksessa lavuaariin. Puolentoista tunnin aikana hajulukon vesipinta on laskenut jo kaksikolmasosaa ja parin tunnin päästä se on täysin tyhjä. Tällä periaatteella lattiakaivosta syntyy viemärikaasuille avoin väylä sisäilmaan.

Perusteellinen kannattaa Salmisen mukaan olla myös lavuaarien hajulukkojen puhdistamisessa.

- Ei pidä luulla, että lavuaarin hajulukko on sillä puhdistettu, kun kuppi on väännetty auki ja puhdistettu. Sen sijaan lavuaarin keskellä oleva ruuvi pitää ottaa auki, vetää esiin koko laitteisto ja puhdistaa se hajulukon kupin kera, Salminen opastaa.

Hän ei suosittele kemiallisten puhdistusaineiden käyttämistä tukosten poistamiseksi eikä viemäreiden puhdistamiseksi kokemustensa perusteella. Tutkimukset nimittäin osoittivat, että kemialliset aineet syövyttävät viemärijärjestelmien muoviosat ajan kanssa rikki.

Lisäksi Salminen vielä muistuttaa, että niin lattiakaivojen kuin hajulukkojenkin puhdistamisessa kannattaa käyttää vain tähän työhön tarkoitettuja suojakäsineitä bakteeritartuntojen ennaltaehkäisemiseksi.