Taloyhtiön

Taloyhtiön lukittu polkupyörävarasto käy ahtaaksi. Asukkaat valittavat, ettei käytössä oleville polkupyörille ole riittävästi tilaa, koska varastossa lojuu huonokuntoisia ja ajokelvottomia pyöriä, mutta myös sellaisia, joilla ei liene ajettu yli kymmeneen vuoteen. Ongelma on tuttu varmaan monelle muullekin taloyhtiölle, mutta helsinkiläisen As Oy Urkupillintie 7:n puheenjohtajaa Heikki Laitista mietityttää erityisesti, miten ratkaista ongelma niin, että se on myös juridisesti kestävällä pohjalla.

As Oy Urkupillintie 7 on 33-vuotias taloyhtiö, jossa on 95 huoneistoa viidessä kolmikerroksisessa talossa. Pysäköintialueen reunalla sijaitsee isokokoinen polkupyörävarasto, jonka lukitun oven takaa avautuu näkymä siistissä kunnossa olevaan tilaan ja järjestyksessä oleviin polkupyöräriveihin. Tilanne oli toinen vielä viime vuoden alkupuolella ennen kuin puheenjohtaja ja talonmies tekivät tiloissa perusteellisen siistimisoperaation.
 
– Laitoin keväällä joka porraskäytävään tiedotteen, että tiettyyn päivämäärään mennessä ne ajettavat polkupyörät, jotka halutaan säilyttää ja joita käytetään, on merkittävä keltaisella teipillä, jonka toimitin pyörävarastoon. Polkupyöriä merkattiinkin teipillä ihan mukavasti, mutta 20 pyörää jäi ilman merkkiä. Tiedotteessani oli ollut ukaasi, että jäljelle jääneet, merkkaamattomat pyörät hävitetään, mutta eihän me niin tehty, vaan siirsimme ne talonmiehen kanssa autotallien vajoihin. Sitten laitoin uuden tiedotteen, että merkkaamattomat pyörät on siirretty vajoihin ja jos joku omaa polkupyöräänsä kaipaa, voi ottaa yhteyttä talonmieheen, Laitinen kertaa.

Tiedote oli porrashuoneissa koko kesän ajan, mutta yhtään uutta yhteydenottoa ei tullut.

– Meille jäi siinä tiedottamisessa vielä yksi niin sanottu pimeä kulma eli taloyhtiössä aikaisemmin asuneet osakkeenomistajat, jotka ovat vuokranneet huoneistonsa. Tämähän on yli 30 vuotta vanha taloyhtiö ja siksi on tietenkin sellaisia osakkeenomistajia, jotka ovat itse muuttaneet pois, mutta heidän asuntonsa on nyt vuokralla, Laitinen jatkaa.

Näille osakkeenomistajille menee huhtikuun yhtiökokouskutsun yhteydessä tiedonanto tunnistamattomista polkupyöristä ja siitä, että ne ovat saatavissa taloyhtiön kylmävarastoista.

– Näistäkään toimista huolimatta me emme vielä tiedä, mitä voimme oikeasti tehdä näille kaikille pyörille. Mikähän mahtaa olla lakimiesten näkemys asioista? Uskon, että tuhansissa taloyhtiöissä on varmastikin paljon sellaista omaisuutta - lastenvaunuja ja ties mitä - joka on hylättyinä jäänyt lojumaan taloyhtiön nurkkiin ja viemään tilaa. Meillä yksinkertaisesti loppui tila pyörävarastosta, kun siellä oli niin paljon tällaisia unohtuneita polkupyöriä, Laitinen jatkaa.

Tässä kohdin Laitista kiinnostaa erityisesti se, että voiko taloyhtiö esimerkiksi huutokaupata tai lahjoittaa pyörät jonnekin. Tai mikä on taloyhtiön hallituksen tai puheenjohtajan vastuu, jos joku tulee kyselemään loppukesästä, että "missäs se mun parin tonnin arvoinen polkupyöräni on"?

Isännöitsijätoimistonkaan kautta ei ole toistaiseksi löytynyt vielä yksiselitteistä toimintaohjetta tai vinkkiä siitä, mihin pykälään polkupyörien hävittäminen tietyn ajan kuluttua voitaisiin perustaa tai suojata hallintoa jälkikorvausvaatimuksilta.

– Ajan kuluessa tilanne käy muuten suorastaan mahdottomaksi, koska emmehän me taloyhtiönä voi säilyttää jonkun toisen vanhoja romuja vuosikymmeniä, Laitinen harmittelee tilannetta.

– Helsingin kaupungissa on esimerkiksi työkeskus tai vastaava taho, jossa korjataan vanhoja esineitä, muun muassa polkupyöriä. Se ottaisi polkupyörät vastaan, tulisi ne hakemaan täältä, eikä se maksaisi meille mitään. Kyllä me siis näistä ajokelpoisista ja vähän huonokuntoisemmistakin polkupyöristä pääsisimme eroon, mutta onko se laillista, hän vielä pohtii.

Taloyhtiöllä on edessään mittava julkisivuremontti, joten siitäkin syystä puheenjohtajan toiveena on, että tämä työllistänyt, mutta mittasuhteiltaan pieni ongelma saataisiin pois päiväjärjestyksestä isomman projektin valmistelun ja toteuttamisen alta.