Taloyhtiön

Piha-alueiden viihtyisyyden ja lähiliikuntamahdollisuuksien parantaminen, asukkaiden hyvinvoinnin huomioiminen korjaussuunnitelmissa ja yhteistilojen laadun parantaminen nousivat keskeisiksi teemoiksi arkkitehti Joose Kankareen vuosien 2007 ja 2008 aikana tekemässä arkkitehtuurin diplomityössä Oulun yliopistossa. Työ käsitteli korjausrakentamisen mahdollisuuksia olemassa olevien lähiökerrostalojen laadun parantamisessa.

-70- ja 80-lukujen lähiökerrostalot ovat pinta-alansa puolesta olennainen osa suomalaista rakennushistoriaa. Ne eivät ole kertakäyttötuotteita, jotka voidaan huoletta unohtaa uusista rakennuksista haaveillessa, vaan ovat pysyviä koteja monelle suomalaiselle. Aivan kuten muitakin vanhoja rakennuksia, tulisi myös lähiökerrostaloja korjata. Kansantalouden ja ekologisuuden kannalta muuta vaihtoehtoa kuin korjaaminen ei juuri ole. Miten nämä lähiökerrostalot saadaan korjattua nykyaikaisiksi ja monipuolisiksi asuinympäristöiksi, jottei niitä purettaisi uusien rakennusten tieltä?, Kankare kirjoittaa diplomityönsä lopussa.

Näihin ajatuksiin hän tuli tutkiessaan Oulussa Tuira-nimisen kaupunginosan 70- ja 80-luvulla rakennettuja kerrostaloja.

Tuirassa sijaitsevat kerrostalot muodostavat melko homogeenisen ryhmän, jossa Kankare keskittyi tarkemmin kahteen vierekkäiseen lamellikerrostaloon. Näiden 9- ja 10-kerroksisten rakennusten yhteistilat sijaitsevat maantasossa. Molemmilla kerrostaloilla on omat etupihat sekä yhteinen, rakennusten väliin sijoittuva yhteispiha.

Keskeneräiset pihat kuntoon ja ympärivuotiseen käyttöön

Ensimmäinen havainto alkuperäispiirroksiin tutustumisen jälkeen oli, että rakennusten pihat ja osin myös rakennukset olivat jääneet keskeneräisiksi jo toteutusvaiheessa.

– Piha-alueiden suunnitelmat oli jätetty toteuttamatta. Jopa kevyenliikenteen reitistö oli jätetty kesken. Nykyäänhän Oulu tunnetaan hyvien kevyenliikenteen reittien kaupunkina. Toivottavasti myös tulevaisuudessa Oulussa osataan hillitä autoistumista takaamalla oululaisille hyvät kevyenliikenteen reitit, Kankare pohtii.

– Pihojen keskeneräisyyden korjaaminen nousikin yhdeksi teemaksi suunnitelmissa, koska mielestäni lähiliikuntamahdollisuuksien tarjoaminen on edelleen ajankohtainen asumisviihtyisyyttä lisäävä tekijä, hän toteaa.

– Nykyään pihat ovat lähes kauttaaltaan pinnoittamattomat. Pihatoiminnot on sijoitettu hiekka- tai nurmikentille, jotka eivät sellaisenaan sovellu esteettömään käyttöön. Varsinaisia kuntoilumahdollisuuksia pihoilla ei tällä hetkellä ole. Uusissa suunnitelmissani lähdin tarjoamaan lähiliikuntaan kannustavia ratkaisuja erilaisille ikä- ja käyttäjäryhmille siten, että valtaosa pihatoiminnoista on helposti saavutettavissa ympäri vuoden. Käytännössä tämä tarkoittaa katettujen alueiden lisäämistä, pihan pintamateriaalien parantamista sekä toiminnallisuuden lisäämistä erilaisten liikunta-, leikki- ja oleskelupisteiden avulla, hän kertoo.

Toimintamahdollisuudet luovat hyvinvointia

Toinen keskeinen teema oli hyvinvoinnin edistäminen, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa Kankareen mukaan toimintojen ja palvelujen saavutettavuutta ja käytettävyyttä. Lisäksi siinä on tärkeä sija yhteisöllisyydellä, yksinkertaisesti sillä, että asukkailla on mahdollisuus osallistua erilaisiin talon aktiviteetteihin.

– Yhteistilojen laadun parantamisella on tällaisessa tavoitteessa keskeinen merkitys. Kerhotilojen muuttaminen toimiviksi tiloiksi, kuten elokuvahuoneeksi, lukuhuoneeksi nettiyhteyksineen, pajaksi sekä kokous- ja perhejuhlatilaksi antaa asukkaille mahdollisuuden aiempaa monipuolisempaan asumiseen. Sen lisäksi, että toimivat yhteistilat mahdollistavat erilaisten kerhojen toiminnan, esimerkiksi vanhusten päiväkerhot, niillä on muutakin merkitystä yhteisöllisyyden edistäjänä ja erilaisten elämäntapojen kannalta. Esimerkiksi Ikäihmisten arkiympäristö -tutkimuksessa vuodelta 1992 todetaan, että noin 31 prosenttia yli 65-vuotiaista muuttaa pois kodistaan yksinäisyyden ja/tai turvattomuuden takia, Kankare tuo esiin.

Pyörävarastoissa olisi Kankareen mielestä juuri tällaisia mahdollisuuksia. Niissä säilytetään useimmiten vain polkupyöriä, mutta entä jos niitä laajennettaisiin ja silloin olisi mahdollisuus esimerkiksi pestä ja huoltaa polkupyöriä ja muita ulkoliikuntaan tarkoitettuja välineitä uudistuneessa tilassa? Yhtälailla siellä voisi pesunurkkauksessa huuhdella lasten kuravaatteet ja saappaat.

– Suunnitelmieni mukaisissa pyörävarastoissa olisi lukittavat lokerot jokaiselle huoneistolle kypärien tai leikkivälineiden säilyttämistä varten. Tiloissa olisi myös latauspaikat sähkökäyttöisille ulkopyörätuoleille sekä asianmukaiset tilat lastenvaunujen säilytykseen. Näin päästäisiin siihen, että ulkoliikuntaan liittyvät tarvikkeet, kuten pyöräilykypärät, huoltovälineet tai vaikkapa lasten pihalelut, olisivat siellä missä niitä tarvitaan, eikä muutenkin ahtaissa kerrostalohuoneistoissa, Kankare toteaa.

Kodit tehtävä esteettömiksi

Lisäksi Kankare tutki diplomityössään asuinhuoneistojen parannusmahdollisuuksia. Niistä keskeisin olisi parvekkeiden uusiminen ympärivuotiseksi tilaksi, jonka voisi kalustaa. Vanhat parvekkeet olivat kohteissa vaikeasti lasitettavia ja alimitoitettuja.

Toisena parannuskohteena asuntojen puolelta Kankare nostaa esiin pesutilat. Niiden lattiataso oli 13 senttimetriä välipohjan yläpuolella, minkä vuoksi ne eivät sovellu pyörätuolikäyttöön.

– Jos pesutiloista haluttaisiin pyörätuolikäyttöön sopivat, tulisi välipohja purkaa pesutilojen kohdalla ja myös pesutiloja tulisi laajentaa, Kankare toteaa ja perustelee yleisestikin ottaen pesutilojen parantamisen tarvetta tiedolla, että noin 13 prosenttia yli 65-vuotiaista muuttaa pois kodistaan sen takia, että asunto ei ole esteetön.